Menu

QB9: Muuttaako morsiusparadigma suhdettani isään?

Harvoin on mitään kauniimpaa kuin muuttunut elämä, kuten kertomus tuhlaajapojasta, joka hengellisestä puutteesta ja yksin olemisesta palautetaan takaisin Isän taloon. Käsivarsien rakastavassa syleilyssä, joka ojentui leveästi tervehtimään häntä, tuska, pelot ja epäonnistumiset huuhtoutuivat pois siinä pakahduttavassa rakkaudessa, jota hänen isänsä tunsi häntä kohtaan. Niin myös meille. Mekin olemme oppineet tuntemaan Isän rakkauden, ja suhteemme kautta Häneen löydämme parantumisen, luottamuksen, identiteetin ja kaikkien Jumalan lapsena olemisen siunausten paikan. Tämä oli Jeesuksen sydän meitä kohtaan, jotta tuntisimme Isän ja Hänen suuren rakkautensa meitä kohtaan. Johannes ilmaisee asian kauniisti, kun hän kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään 1.Johanneksen kirje 3:1: ”Katso, millaista rakkautta Isä on suonut meille, jotta meitä kutsuttaisiin Jumalan lapsiksi, sillä sellaisia me olemme.” On aivan selvää, että Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen painopiste oli palauttaa meidät rakastavaan suhteeseen Isän kanssa. Ei siis ole ihme, että on olemassa luonnollinen huolenaihe, kun pohditaan morsiusparadigman seurauksia ja sitä, miten se voi vaikuttaa suhteeseemme Isään. Ja niin pitääkin, koska se kuvastaa rakkauttamme Häntä kohtaan. Mutta olkaamme vakuuttuneita siitä, että Hän tulee aina olemaan Isämme ja että koska uusi romanssi Pojan kanssa herättää meidät, se ei millään tavoin korvaa rakkauttamme Häntä kohtaan, vaan meidän on pysyttävä Isän kodissa, koska siellä me kasvamme kypsyyteen, joka kykenee avioliittoon, ja tämä on Isän sydän meitä kohtaan, jotta kypsyisimme ja olisimme valmiita morsiamena Hänen Pojalleen. Vain siksi, että olemme Isän ensimmäisiä lapsia, voimme olla Pojan morsian. Ja aivan kuten ei ole mahdollista tulla Isän tykö muuten kuin Pojan kautta, Joh. 14:6, ei ole myöskään mahdollista tulla Pojan tykö muuten kuin Isän kautta. Kun Jeesus rukoili Getsemanessa, Hän sanoi Johanneksen 17: 9: ”Minä rukoilen niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, sillä he ovat sinun.” Isä antaa meidät Pojalle. Jatkakaamme sitten kasvamistamme kypsyyteen, joka tulee oikeasta suhteesta Isään, mutta hyväksykäämme myös, että tuo kypsyys valmistaa meitä kaikkein syvimpään rakkauteen. Mikä meitä odottaa kirkkaus, jota tuskin käsitämme, kuitenkin Henki todistaa, että se, mitä me nyt olemme, on vain esimakua siitä, mitä tulee olemaan. Päätän suosikkikirjoituksellani 1.Johanneksen kirjeessä 3:2: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia; eikä vielä ole ilmoitettu, mitä meistä tulee, mutta me tiedämme, että kun Hän ilmestyy, me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan, sillä me näemme Hänet sellaisena kuin Hän on.”