Viimeinen meille tallennettu laulu Raamatussa löytyy Ilmestyskirjan luvusta 19. Se on suuri show-tulppa, finaali, mestariteos, jota tähän asti ei ole koskaan voitu laulaa, koska Jumalan iankaikkisen suunnitelman toteuttamisessa on vain muutama viimeinen sivu käännettävänä. Mutta tulee aika, jolloin historia saavuttaa huipentumansa, kuten hyvän kirjan viimeinen luku, jossa kaikki yhdistyy loistavaan loppuun, jossa roistot pidätetään ja sankari valloittaa kaiken. Täältä löydämme tämän viimeisen kappaleen, koska se ylittää kuilun vanhan ja uuden taloudenhoitokauden välillä, ja sen avainasemassa on ”Alleluia”
Ensimmäinen Alleluia on jakeessa 1, jossa sanotaan: ”Näiden asioiden jälkeen kuulin suuren väkijoukon kovan äänen taivaassa sanovan: ”Alleluia! Pelastus ja kirkkaus ja kunnia ja voima kuuluvat Herralle, meidän Jumalallemme!” Minulle tämä väkijoukko edustaa kaikista kansoista, heimoista, kansoista ja kielistä pelastettuja. Meillä on tässä varhainen välähdys Morsiamesta, jota ei ole vielä täysin paljastettu, mutta hänen ylistyksensä on kovaa ja ylenpalttista. Johannes viittaa tähän väkijoukkoon aikaisemmin Ilm. 7:9,10:ssä, joka myös sanoo: ”Pelastus kuuluu meidän Jumalallemme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle!” Hänen ylistyslaulunsa jatkuu jakeissa 2 ja 3 sanoen: ”Sillä tosi ja vanhurskas ovat hänen tuomionsa, koska hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan; ja Hän on kostanut hänelle palvelijoidensa veren, jonka hän on vuodattanut. Jälleen he sanoivat: ”Alleluia! Hänen savunsa nousee aina ja ikuisesti!” Tämä toinen ’Alleluia’ juhlii Babylonin kukistumista, kuten aiemmin neuvottiin luvussa 18:20: ”Iloitkaa hänestä, taivaat! Iloitkaa, te Jumalan kansa! Riemuitkaa, apostolit ja profeetat! Sillä Jumala on tuominnut hänet sillä tuomiolla, jonka hän on määrännyt sinulle.” Kuten luvussa 7:12, niin myös täällä luvussa 19, huomaamme, että odottava morsian johtaa Alleluia-kuoroa, joka sitten vahvistetaan kolmannella ’Alleluialla’ jakeessa 4: ”Ja kaksikymmentäneljä vanhinta ja neljä elävää olentoa lankesivat maahan ja palvoivat Jumalaa, joka istui valtaistuimella sanoen: ’Aamen! Alleluja!'” Kaikki tämä ylistys rakentuu suureen huipentumaan ja neljänteen ’Alleluiaan’ jakeissa 6 ja 7. Jakeessa 6 sanotaan: ”Ja minä kuulin ikään kuin suuren väkijoukon äänen, monien vetten äänen ja mahtavan ukkosen äänen, sanovan: ’Alleluia! Sillä Herra Jumala Kaikkivaltias hallitsee!” Täällä meillä on myös suuri joukko, samanlainen kuin jakeessa 1, vain tässä meille annetaan määritelmä heistä edellisessä jakeessa, joka kuvaa heitä ”kaikkina te, Hänen palvelijoinaan, ja niinä, jotka pelkäätte Häntä, sekä pieninä että suurina”. Kuten laulun rakentaminen kuorossa, kun vihdoin viimeisessä kuorossa kaikki jäsenet liittyvät yhteen tuodakseen yhtenäisen ilmaisun suurimmalla mahdollisella äänenvoimakkuudella, joten nyt on kaikkien Jumalan palvelijoiden, sekä pienten että suurten, aika osallistua. Oi, kuinka enkelit ovat kaivanneet tätä hetkeä, palvelleet kaikkivaltiasta Jumalaa kautta aikojen, olleet Hänen palvelijoitaan ja toteuttaneet Hänen käskyjään, nähtyään ja kolmanneksen heidän joukostaan putoavan kuin salama, pitäisi nyt liittyä kuoroon korkeimmalla ylistyksen ilmaisulla sanoen: ”Alleluia! Sillä Herra Jumala Kaikkivaltias hallitsee!”
Ei ole sattumaa, että tämä yhdistävä ja toistuva sana ’Alleluia’ on translitteroitu heprean kielestä ja tarkoittaa ”ylistä Herraa”. Alleluia esiintyy Uudessa testamentissa vain neljä kertaa ja jokainen esiintyminen löytyy täältä. Tämä on Israelin ylistyskieli, ja taivas ja maa yhtyvät laulamaan Herran lauluaan, kun se lopulta tulee pelastukseensa ja kohtaloonsa. Siksi tämän mitä ihmeellisimmän laulun viimeinen rivi päättyy näihin sanoihin jakeessa 7: ”Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme ja antakaamme Hänelle kunniaa, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja Hänen vaimonsa on valmistanut itsensä.”
