Paavali kirjoittaa selvästi 1.Tess 4:13-18:ssa, että tempaus ei tapahdu ennen ylösnousemusta ja että ylösnousemus tapahtuu, kun Kristus palaa. Tässä taas jakeet 16,17: 16 Sillä Herra itse laskeutuu taivaasta huutaen, arkkienkelin äänellä ja Jumalan pasuunalla. Ja kuolleet Kristuksessa nousevat ensin. 17 Silloin me, jotka olemme elossa [ja] jäämme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilviin kohtaamaan Herra ilmassa.
Tämä on antanut meille joitakin tärkeitä kronologisia merkkejä laatiessamme kehystä, jonka pohjalta rakennamme myöhemmin. Asia, jonka tein viime kerralla, on, että ylösnousemus ja tempaus ovat sidoksissa Herran tulemiseen ja kysyimme, onko olemassa tapaa kiinnittää tämä ’Herran tulemus’, josta Paavali kirjoittaa 1. Tessin luvussa 4, toiseen tapahtumaan, joka sijoittaisi sen turvallisesti aikajanallemme? Syy, miksi tämä on tärkeää, johtuu kiistoista toisesta ehdotetusta salaisuuden tulemisesta ja tempauksesta ennen Herran saapumispäivää. Siksi esitän kysymyksen: voimmeko liittää Herran tulemuksen, jota Paavali opettaa, mihin tahansa muuhun tapahtumaan, jota ei kiistetä? Jos kyllä, niin voimme luottaa tietäessämme, milloin ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat aikajanallamme. Löytääksemme toisen tapahtuman, joka liittyy Paavalin tulemiseen Herrasta, katsotaanpa, mitä hän kirjoittaa myöhemmin toisessa kirjeessään tessalonikalaisille 2: 1-5 NKJV 1 Nyt, veljet, koskien Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemista ja kokoontumistamme yhteen Hänen luokseen, pyydämme teitä, 2 olemaan pian järkyttymättä tai murehtimatta, joko hengellä tai sanalla tai kirjeellä, ikään kuin meiltä, ikään kuin Kristuksen päivä olisi tullut. 3 Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla; sillä [sitä päivää ei tule], ellei luopumus tule ensin ja synnin ihminen ilmesty, kadotuksen poika, 4 joka vastustaa ja korottaa itsensä kaiken sen yläpuolelle, mitä kutsutaan Jumalaksi tai mitä palvotaan, niin että hän istuu Jumalana Jumalan temppelissä osoittaen olevansa Jumala. 5 Ettekö muista, että kun vielä olin luonanne, kerroin teille nämä asiat?
Yksinkertaisella, ensimmäisellä silmäyksellä, lukemalla tätä tekstiä, Paavali esittää Herran päivän (tai Kristuksen, kuten se on tässä) kysymyksen selvästi. Hän antaa yksiselitteisen, kiistattoman lausunnon sanomalla, että Kristuksen päivä ei tule ennen kuin kaksi asiaa tapahtuu: Ensinnäkin tapahtuu luopumus, muut käännökset antavat ”suuren kapinan” tai ”luopumuksen”, sitten toiseksi synnin ihminen paljastetaan, kadotuksen poika (tai laittomuuden ihminen), joka korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle, istuu Jumalana temppelissä. Jeesus ja Daniel viittasivat molemmat tähän hirvittävään tekoon hävityksen kauhistuksena. Yhteenvetona Paavali siis sanoo, että Herran päivä tapahtuu vasta hävityksen kauhistuksen jälkeen temppelissä, kun kadotuksen poika ilmestyy. Kun näin tapahtuu, ei ole epäilystäkään siitä, että olemme suuressa ahdistuksessa. Siksi ylösnousemus ja sitä seuraava tempaus tapahtuvat vasta tämän jälkeen. Tämä näyttäisi murskaavan heimoa edeltävän näkökulman lopullisesti. Paavali sanoo selvästi: ”Mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen ja kokoontumiseemme Hänen luokseen”, tämä tapahtuu vasta luopumuksen ja kadotuksen pojan ilmestymisen jälkeen. Heimoa edeltävä näkemys ei kuitenkaan kiistä sitä, että tässä kuvattu Herran päivä ei tule olemaan sellainen kuin Paavali opetti, mutta kiistan ydin on, että kun Paavali kirjoittaa jakeessa 1 ’Nyt, veljet, koskien Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemista ja kokoontumistamme Hänen luokseen’, hän luettelee ’Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen’ erillisenä siitä, että ’kokoonnumme yhteen Hänen luokseen’, Tämä viittaa siihen, että ne ovat kaksi erillistä tapahtumaa, ja kokoontuminen tapahtuu toisessa tulemisessa ennen tätä. Uskon kuitenkin, että tämä kohta ei ole kestävä, ja tästä syystä. Samassa luvun jakeessa 5, kun Paavali kirjoittaa ”kun olin teidän kanssanne, minä kerroin teille nämä asiat”, hän viittaa asioihin, joita hän oli jo opettanut heille. Nyt tiedämme hänen ensimmäisestä kirjeestään, mitä hän opetti. Opimme Quick Bite 33: sta, että Paavali opettaa nimenomaisesti, että ”Herran tuleminen” ja ”kokoontumisemme yhteen” eivät ole kaksi erillistä tapahtumaa, vaan tapahtuvat samanaikaisesti, niitä ei erota aika. Siksi, kun Paavali opettaa 2. Tessin 2. luvussa, Kristuksen päivän ajoitus on luopumuksen ja hävityksen kauhistuksen jälkeen, hän sisällyttää ylösnousemuksen ja tempauksen.
