Ilm. 6:9-11 NKJV – 9 Kun Hän avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan ja heillä olevan todistuksen tähden. 10 Ja he huusivat kovalla äänellä sanoen: ”Kuinka kauan, oi Herra, pyhä ja totinen, kunnes tuomitset ja kostat meidän veremme niille, jotka asuvat maan päällä?” 11 Sitten jokaiselle annettiin valkoinen viitta niitä; Ja heille sanottiin, että heidän tulisi levätä vielä vähän aikaa, kunnes sekä heidän palvelijatovereidensa että veljiensä lukumäärä, jotka tapettaisiin sellaisina kuin he [olivat], oli täytetty.
Valittujen suuri ahdistus tulee olemaan paljon kärsimyksen, vainon aikaa ja, kuten Johannes näki viidennen sinetin avaamisessa, jopa marttyyrikuoleman Jumalan pyhille. Surmatut huutavat kysyen: ”Kuinka kauan, oi Herra, ennen kuin kostat veremme?” ja heille sanotaan: ”Vielä vähän aikaa, kunnes tapettavien määrä on täydellinen”. Koston sana kreikaksi kuten ’kostaa veremme’ on sana ekdikéō, (ek-de-keh-o), ja se löytyy Room. 12:19 NKJV – 19 Rakkaani, älkää kostako, vaan [pikemminkin] antakaa sijaa vihalle; sillä on kirjoitettu: ”Kosto [on] minun, minä maksan takaisin”, sanoo Herra. Tässä näemme koston ja vihan välisen yhteyden. Kuinka Herra kostaa vanhurskailleen? Vihan kautta. Hän maksaa takaisin, mutta kuten viidennen sinetin alttarin alla oleville ilmoitettiin, vaikka se ei kestäisi kauan, tuo vihan aika ei ollut vielä tullut. Kuudennen sinetin avaamisen yhteydessä – Herran päivänä – luemme Ilm. 6:17: ”Hänen vihansa suuri päivä on tullut; ja kuka voi seistä?” Tämä merkitsee 1260 suuren ahdistuksen päivän loppua ja aloittaa seitsemän vihamaljan sarjan, jonka löydämme tallennettuna Ilm. 16. On merkittävää, että luvuissa 14 ja 15 näemme valitut, jotka ovat jo kokoontuneet ja taivaassa tähän mennessä. Jumalan vihan vuodatus ei koskaan kohdistu Hänen Morsiameensa, kuinka se voi olla mahdollista? Sitten Ilm. 17,18 kuvailee ”Salaperäisen Suuren Babylonin, porttojen ja maan kauhistusten äidin” tuomiota, kun surmattujen vetoomukseen ja alttarin alla Ilm. 6:ssa vastataan. Ilm. 19: 2 NKJV lukee – 2 ”Sillä tosi ja vanhurskas [ovat] hänen tuomionsa, koska hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan; ja Hän on kostanut hänelle palvelijoidensa veren, jonka hän vuodatti.”
Vihan päivä, joka tulee maan päälle, on oleva täysin vanhurskas suuttumus Jumalalta, joka on täysin pyhä. Synti tulee kulkemaan loppuun asti, ja pahuus kukoistaa, kun laittomuus rehottaa korvaten Jumalan vanhurskauden, myrkyllisellä humanismilla ja luodun järjestyksen vääristelyllä. Mutta aivan kuten Nooan päivinä, on mahdollisuus tehdä parannus aivan viimeiseen hetkeen asti. Ilm. 14:6 Sitten minä näin toisen enkelin lentävän ilmassa, ja hänellä oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana niille, jotka elävät maan päällä – jokaiselle kansakunnalle, heimolle, kielelle ja kansalle. 7 Hän sanoi kovalla äänellä: ”Pelkää Jumalaa ja anna hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut. Palvokaa häntä, joka teki taivaat, maan, meren ja vesilähteet.”
Mutta niille, jotka saavat pedon merkin, heidän kohtalonsa on selvä. Ilm. 14:9 Kolmas enkeli seurasi heitä ja sanoi kovalla äänellä: ”Jos joku palvoo petoa ja sen kuvaa ja saa sen merkin otsaansa tai käteensä, 10 hekin juovat Jumalan raivon viiniä, joka on vuodatettu täydellä voimalla hänen vihansa maljaan. Heitä kidutetaan palavalla rikillä pyhien enkelien ja Karitsan edessä. 11 Ja heidän kärsimyksensä savu nousee aina ja ikuisesti. Ei ole lepoa päivällä eikä yöllä niille, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa, eikä kenellekään, joka saa sen nimen merkin.” 12 Tämä vaatii kärsivällistä kestävyyttä Jumalan kansalta, joka pitää hänen käskynsä ja pysyy uskollisena Jeesukselle.
Jumalamme on rakastava Jumala ja Hän on niin armollinen, eikä kohtele meitä syntiemme ansaitsemalla tavalla, että ollessamme vielä syntisiä Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän. Kuten Pietari kirjoittaa 2.Piet.3:4:ssä, on niitä, jotka kyseenalaistavat Herran päivän sanoen: ”Missä on lupaus Hänen tulemuksestaan, asiat eivät ole muuttuneet, vaan ovat edelleen niin kuin ne ovat aina olleet”, Pietari vastaa jakeessa 9 sanoen: ”Herra ei ole hidas täyttämään lupaustaan, kuten jotkut laskevat hitautta, mutta on kärsivällinen sinua kohtaan,1 ei toivo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki pääsisivät parannukseen.
Niille, jotka ottavat vastaan Hänen Poikansa Jeesuksen lahjan, jotka on pesty Hänen verellään ja heidän syntinsä on pyyhitty pois aikakirjasta, heitä ei koskaan oteta Hänen käsistään. Niille, jotka pitävät lamppunsa palamassa yövalvonnan aikana, jotka elävät kutsumuksen arvoista elämää, jotka luetaan valittujen joukkoon, he voivat saada lohdutuksen siitä, ettei Herra ole unohtanut heitä, ja pian he tulevat viemään heidät Karitsan häihin. Mutta tilinteon päivä on oltava. Synti on käsiteltävä lopullisesti. Pimeyden hallitus, jonka langenneet käskyläiset, taivaallisten valtakuntien hallitsijat ja auktoriteetit, määräävät, revitään valtaistuimiltaan ja riistetään heidän auktoriteetiltaan ikuisiksi ajoiksi. Me kestämme yön, koska tiedämme, että ilo tulee aamulla. Mikä päivä se on, kun koko historian yhteenveto yhtyy tuolloin. Kun juutalaisen ja pakanan profeetallinen aikajana yhdistetään ikuisesti, kun ylkämme näkee sielunsa vaivan ja on tyytyväinen, kun Hänen sydämensä kaipaus koota Jerusalem niin kuin kana kokoaa poikasensa lopulta täyttyy. Ne päivät ovat pian käsillä, lohduttakaamme meitä Paavalin sanoilla Room.5: 9: ssä [ESV2011] Koska siis meidät on nyt vanhurskautettu hänen verellään, hän pelastaa meidät paljon enemmän Jumalan vihasta.
