Quick Bite 61 – Tule pois kanssani (osa 1)
Rakkaani puhui ja sanoi minulle: ”Nouse ylös, rakkaani, kaunis ja tule pois.”
Laulujen laulu 2:10 NKJV
Kun aloitamme kirjan ”Evankeliumi morsiamen mukaan” toisen osan, varmistakaamme ennen kaikkea, että pysymme oikeassa asennossa ja asennossa Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä niin, että voimme saada kaiken, mitä Hän haluaa antaa. Se merkitsee enemmän kuin mielemme, se on sydämemme näkyvissä täällä, ja enemmän kuin tekomme, tarvitaan lepoasento Hänen kanssaan, jos aiomme kuunnella tarkasti sulhasen ääntä. Yksi tutkimisen hienovaraisista riskeistä on tulla tyydytetyksi pelkästään henkisellä nousulla ilman sydämen muutosta, mutta juuri tähän kanssakäymisemme Sanan kanssa pitäisi viedä meidät, sillä mieli ei voi todella ymmärtää Hänen sanojaan, ellei niitä ensin kylvetä sydämeen, joka on hyvin valmistautunut, Vasta sitten se tuottaa kestäviä hedelmiä. Tämä oli kestävä opetus kylväjävertauksesta (Matt 13:1-9, Luukas 8:4-8, Markus 4:1-12), jossa Jeesus lainaa Jesajaa sanoen: ”Te todellakin kuulette, mutta ette koskaan ymmärrä, te todellakin näette, mutta ette koskaan havaitse. Sillä tämän kansan sydän on käynyt tylsäksi, ja korvillaan he tuskin kuulevat ja silmänsä ovat sulkeutuneet, etteivät he näkisi silmillään ja kuulisi korvillaan ja ymmärtäisi sydämellään ja kääntyisivät, ja minä parantaisin heidät.’ Matt 13:14,15. Tässä Jeesus mainitsee kolme kykyä: silmän, korvan ja sydämen. Vaikka saatamme nähdä silmillämme ja kuulla korvillamme, ymmärrämme sydämellä. Vielä enemmän sydämemme tila määrittää sen, miten näemme ja kuulemme.
Vaikka tämä on totta, mielemme määrittää myös sen, miten näemme ja kuulemme. Olen varma, että me kaikki tunnemme nuo optisen illuusion haasteet, kun meidän tehtävämme on katsoa kuvaa ja raportoida näkemästämme. Muistan, että on erityisesti yksi: viivapiirros naisen kasvoista, ja riippuen siitä, miten katsot kuvausta, saatat nähdä vanhan epämiellyttävän naisen, kun taas toinen on kaunis nuori nainen. Pointtini on, että se, miten tulkitsemme näkemäämme, on taipuvainen johonkin mielessämme toimivaan. Haluan kehittää tätä ajatusta edelleen ja ehdottaa, että mieleemme voidaan vaikuttaa, vaikkakaan ei yksinomaan, kahdella tavalla. Ensinnäkin mieleemme voivat vaikuttaa muiden mielipiteet (tai jopa tarkoituksellinen ehdollistaminen). Sen sijaan, että ajattelisimme itse, voimme helposti ja tahattomasti omaksua sen, mitä muut ajattelevat (tai määräävät meille) ilman, että välttämättä käymme läpi vaiheet, jotka liittyvät kyseisen mielipiteen muodostamiseen yksin. Kun näin tapahtuu, voisi sanoa, että katsomme jonkun toisen silmin emmekä omillamme. Jonkun toisen näkökulma. Totuus on, että se, mitä muut ihmiset sanovat tai ajattelevat, voi vaikuttaa siihen, miten katsomme asioita. Tässä piilee vaara, sillä meidän on opittava katsomaan omin silmin ja kuulemaan omin silmin, ei sijaisena toisen kautta.
Onko mahdollista, että voimme kulkea elämän läpi näkemättä koskaan todella omin silmin? Kuinka voimme olla varmoja siitä, onko tulkinta siitä, mitä näemme tapahtuvan ympäri maailmaa tai jokapäiväisessä elämässä, meidän tulkintamme vai sellainen, jolle muiden mielipiteet ovat olleet taipuvaisia? Se on tärkeä asia, joka meidän tulisi erottaa, koska jos aiomme todella elää elämää, joka odottaa meitä Kristuksessa, meidän on opittava näkemään se omin silmin. Onneksi armo on lähellä, sillä Herra pystyy avaamaan silmämme niin, että se, mitä näemme, on oma ainutlaatuinen ja henkilökohtainen kohtaamisemme Hänen kanssaan. Luukas kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisestä ajasta, jolloin hän ilmestyi kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä. Vaikka Jeesus selitti kaiken, mitä oli tapahtunut itsestään tien varrella, Luukas 24:16 kertoo meille, että opetuslasten silmiä estettiin tunnistamasta häntä. Se kertoo minulle, että Jeesuksen on mahdollista kulkea rinnalla, jopa kertoa meille monia asioita, mutta emme ehkä silti näe Häntä vierellämme, ei sellaisena kuin hän todella on. Jeesus ei ilmestynyt heille ollessaan liikkeellä, vaan myöhemmin, kun he olivat syömässä yhdessä. Luukas 24:30-31 kuvailee, mitä tapahtui:
30 Kun hän oli pöydässä heidän kanssaan, hän otti leivän ja siunasi ja mursi sen ja antoi sen heille. 31 Ja heidän silmänsä avautuivat, ja he tunnistivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
Tämä on tärkeä asia, lepo ja kommunikointi Jeesuksen kanssa avaa aina silmämme näkemään Hänet selkeämmin.
Toiseksi, sen lisäksi, miten muut voivat vaikuttaa mieleemme, siihen vaikuttaa varmasti sydän. Esimerkiksi, jos emme pidä jostakusta (sydämessämme), se voi vaikuttaa tapaan, jolla ajattelemme heistä, ja luoda taipumuksen tulkintaamme siitä, mitä näemme, kun katsomme häntä. Toisaalta, jos rakastamme jotakuta, se vaikuttaa varmasti siihen, miten ajattelemme hänestä ja tulkintaamme siitä, mitä näemme, kun katsomme häntä. Tässä tulee mieleen sanonta ”rakkaus on sokea”. Kun muodostamme tämän yhteyden sydämen ja mielen välille, ymmärrämme, kuinka sydämemme vaikuttaa näköömme tai kuuloomme. Tässä tapauksessa voitaisiin sanoa, että näemme sydämellämme. Sydämen ja silmän välillä on suora yhteys, koska sydämemme vaikuttaa mieleemme. Kuuntele, mitä Jeesus opetti:
”Silmä on ruumiin lamppu. Joten jos silmäsi on terve, koko kehosi on täynnä valoa” Matt 6:22
Apostoli Paavali rukoilee kauneimmin kirjeessään efesolaisille, kun hän kirjoittaa
16 En lakkaa kiittämästä teitä muistaen teitä rukouksissani, 17 että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmoituksen Hengen hänen tuntemisessaan, 18 kun sydämenne silmät valaistuisivat, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, mitkä ovat hänen loistavan perintönsä rikkaudet pyhissä, – Ef 1: 16-18 ESV
Huomasitko, kuinka Paavali rukoili, että heidän sydämensä silmät valaistuisivat? Tämä on rukoukseni myös meidän puolestamme. Jos haluamme nähdä ja kuulla selvästi, se on sydämen asia. Haluan asettaa tämän perusperiaatteen, kun aloitamme uuden opetussarjan: että mitä tahansa tutkimme yhdessä täällä, siitä ei ole mitään hyötyä, jos se olisi vain informatiivista, vaan päättäkäämme ei henkisestä ylösnousemuksesta vaan ymmärryksestä sydämessämme. Rauhoittakaamme mielessämme niin vallitseva ja huomionhaluinen perifeerinen melu ja menkäämme hieman syvemmälle. Syvemmälle kuin ajallisen ajattelun uloimmat kerrokset ja sydämessämme asuvaan iankaikkiseen valtakuntaan. Kyllä, tämä on aina ensimmäinen askeleemme kohti Sulhasta, ei ulkoinen venytys eteerisille sfääreille, käsityksellä, että Herramme on jossain ulottumattomissa, vaan sisäinen pyrkimys täydellä varmuudella uskosta Hän asuu sydämessämme ja odottaa meitä siellä. Oi, mikä jumalallinen mysteeri, mikä loistava lepo. Tätä iloitsivat sellaiset mystikot kuin veli Lawrence, Avilan Teresa ja muut, joiden elämä ja todistus jättivät ajattoman jäljen, jota vilpitön pyhiinvaeltaja saattaisi seurata.
Olen jakanut kaiken edellä mainitun sanoakseni tämän: ymmärrys on juurtunut sydämeen eikä mieleen, ja siksi, jos haluamme nähdä omin silmin, meidän on huolehdittava sydämestä, jos haluamme ymmärrystä, löydämme sen sisältä. Tämä on se, mitä me luimme aikaisemmin, kun Jeesus lainasi profeetta Jesajaa: ”Sinä todellakin kuulet, mutta et koskaan ymmärrä, Te todellakin näette, mutta ette koskaan havaitse.” Miksi? Koska ihmisten sydämet olivat käyneet tylsiksi. Emme tarvitse lisää tietoa vaan muutosta. Astua pois tiedon etsinnän oravanpyörästä (Daniel 12:4) ja pysyä kaiken viisauden ja totuuden lähteessä (Joh. 15:1-7). Missä on tämä lähde, missä on Jeesus? Se on syvällinen salaisuus, mutta kuitenkin totta, sillä hän, joka istuu Isän oikealla puolella, asuu kaikissa niissä, jotka ovat kuulleet hänen koputtavan ovelle ja avaavan sydämensä, sillä hän on varmasti luvannut: ”Minä tulen hänen luokseen ja syön hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” Ilm. 3:20
Ylkämme kutsuu meitä tulemaan pois Hänen kanssaan. Mutta totuus on, että ennen kuin voimme lähteä pois Hänen kanssaan, meidän täytyy ensin löytää Hänet sydämemme kammioista. Oi, kuinka toivonkaan, että kuulet Hänen äänensä nytkin, kun luet näitä sanoja. Odota hetki, opi viipymään elämän hiljaisissa varjoissa, Hän on lähellä ja kutsuu sinua syvempään elämään, joka on täynnä toivoa. Sellainen, joka on täysin palauttava eikä rasittava, pakottava eikä pelottava, joka on romanttinen, jännittävä ja poikkeuksellinen.
