”(15) Ja tästä syystä Hän (Kristus) on uuden liiton välimies kuoleman kautta rikkomusten lunastamiseksi ensimmäisen liiton nojalla, jotta kutsutut saisivat lupauksen iankaikkisesta perinnöstä.” – Heprealaisille 9:15 NKJV
Sinä yönä, kun Jeesus kavallettiin, noina juhlallisina viimeisinä tunteina opetuslastensa kanssa, Hän täytti profeetta Jeremian ennustaman lupauksen (Jer 31:31-33) uudesta liitosta. Tämä lupaus piti juutalaisten messiaanisen odotuksen toivon elossa, kunnes eräänä päivänä, auringon laskettua eräänä iltana noin 600 vuotta myöhemmin, Jeesus ja Hänen kaksitoista opetuslastaan nauttivat kalustetun yläkerran intiimissä ympäristössä viimeisen pääsiäisaterian. Tuona ehtoollisen jälkeisenä vakavana iltana Jeesus otti maljan ja julisti: ”Tämä malja, joka vuodatetaan teidän edestänne, on uusi liitto minun veressäni.” (Luukas 22:20)
Raamatun liitot tarjoavat oikeudelliset puitteet, joiden kautta suhde Jumalaan toteutetaan niissä ilmaistujen lupausten ja odotusten perusteella. Vanha liitto, joka alkoi Aabrahamin kanssa ja virallistettiin Mooseksen kautta, annettiin Israelille heidän Egyptistä lähtönsä jälkeen. Se määritteli heidän suhteensa Jumalaan keskittyen heidän moraaliseen ja rituaaliseen käyttäytymiseensä, ja lupaus maasta oli merkittävä näkökohta. Tämä avioliittosopimus vahvisti perusperiaatteet Jumalan suhteelle Israeliin, mikä edellytti heidän kuuliaisuuttaan vastineeksi Hänen siunauksistaan ja varjeluksestaan. Yksityiskohtaiset lait, uhrijärjestelmät ja rituaalit hallitsivat israelilaisen elämän kaikkia osa-alueita ja ohjasivat Israelia kohti pyhyyttä. Kuitenkin vanhan liiton vaatimukset korostivat Israelin (ja viime kädessä ihmiskunnan) kyvyttömyyttä täysin täyttää Jumalan normit ja siten valmistaa tietä uudelle.
Jeremian profetoima ja Jeesuksen Kristuksen aloittama Uusi liitto edusti merkittävää muutosta Mooseksen liittoon. Toisin kuin teurastettujen eläinten jatkuva uhraaminen, Uusi liitto perustuu Jeesuksen ”kertakaikkiseen” uhrikuolemaan ja ylösnousemukseen ja tarjoaa synnin ehdottoman sovituksen, luoden perustan syvemmälle läheisyydelle Jumalan kanssa uskon kautta. Uusi liitto korostaa sisäistä muutosta. Se lupaa Pyhän Hengen sisimmässä ja Jumalan lakien kirjoittamisen ihmissydämiin. Se ylittää rodun ja ulottaa Jumalan lupaukset kaikille, jotka uskovat Hänen Poikaansa, täyttäen siten Aabrahamin lupauksen siunata kaikkia kansoja.
Miksi jaan tämän ja mitä tekemistä sillä on Lähi-idän tapahtumien kulun ymmärtämisen kanssa?
Lyhyesti, jos Jumala noudattaa vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden protokollia, jotka on koodattu Hänen lakeihinsa ja määräyksiinsä, silloin Hänen vuorovaikutuksensa Lähi-idän tapahtumien kanssa on seurausta siitä, mikä on jo laillisesti ratifioitu ja ilmaistu Hänen liitossaan Israelin kanssa.
Näin ollen Jumalan suhteen ymmärtäminen nykyajan Israeliin edellyttää sekä Vanhan että Uuden liiton huolellista tutkimista Raamatun kuvaamalla tavalla. Väitän, että Jumalan suhde Israeliin ei ole yksinomaan vanhan tai uuden liiton alainen, vaan heidän suhteensa on kehittynyt käsittämään molemmat. Uusi liitto ei kumoa vanhaa liittoa, vaan täyttää sen. Jeesus itse sanoi: ”Älä luule, että olen tullut kumoamaan lain tai profeetat; Minä en ole tullut hävittämään niitä, vaan täyttämään ne” (Matt. 5:17). Vanhan liiton moraaliset ja eettiset opetukset ovat edelleen merkittäviä, mutta ne ymmärretään nyt Kristuksen opetusten ja uhrin linssien läpi.
Vanhan liiton moraaliset ja eettiset perusteet ovat edelleen ajankohtaisia, mutta uusi liitto tuo uuden ulottuvuuden suhteeseen, joka perustuu uskoon Jeesukseen Kristukseen.
Kristuksessa ja Hänen kauttaan kaikki Israelille annetut lupaukset, mukaan lukien ennalleen asettaminen ja paluu kotimaahansa, täyttyvät. Vanha on täyttynyt Uudessa, ja kuitenkin, kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa, on siirtymävaihe, jossa vanha kulkee.
Kun Jumala puhuu ”uudesta liitosta”, Hän tekee ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Ja se, mikä vanhenee (poistuu käytöstä, mitätöidään) ja vanhenee, on valmis katoamaan. Heprealaisille 8:13 KIRKASTETTU
Jos Jumalan lupausten toteutuminen riippuu liitosta, jossa nuo lupaukset annetaan, ja erityisesti lupauksesta tuoda Israel takaisin maahan, jonka Hän lupasi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, on nyt täyttynyt (tai tulee täyttymään) Kristuksessa, niin se herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä koskien nykyisiä vihollisuuksia Lähi-idässä. Minusta tämä vaikuttaa kriittiseltä kohdalta, jota ei ole helppo sivuuttaa. Jos aiomme tukea Israelin aluevaatimuksia, millä perusteella? Jumalan lupausten perusteella? Kuten olemme nähneet, jos nuo lupaukset ovat ehdollisia ja lopulta täyttyvät vasta Herran päivänä, niin ehkä emme todista vain Jumalan ojennettua kättä, vaan myös muita agendoja sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmassa. Ja tämä on pointti, jonka teen tässä, että voisimme ottaa tuon askeleen taaksepäin ja saada kattavamman raamatullisen perustan, koska kun teemme niin, uskon, että se antaa meille mahdollisuuden erottaa selkeämmin, jotta voimme tietää, kuinka rukoilla ja vastata tehokkaammin. Jos aiomme tarkastella Lähi-idän tilannetta Israelin ja sitä ympäröivien kansojen osalta ja erityisesti Israelin ja Palestiinan välistä suhdetta raamatullisen linssin läpi, meidän on tehtävä se Jumalan ja Israelin välisen suhteen kautta, kuten esimerkki niiden välisestä liitosta.
Tämä Israelin ennalleen asettaminen heidän kotimaahansa on tapahtunut ennenkin:
”(11) Sillä minä tiedän ajatukset, joita ajattelen teitä kohtaan, sanoo Herra, rauhan eikä pahan ajatuksia, antaakseni teille tulevaisuuden ja toivon. (12) Silloin te huudatte minua avuksi ja menette rukoilemaan minua, ja minä kuuntelen teitä. (13) Ja te etsitte minua ja löydätte [minut], kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. (14) Te löydätte minut, sanoo Herra, ja minä tuon teidät takaisin vankeudestanne; Minä kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät ajanut, sanoo Herra, ja tuon teidät paikkaan, josta minut viedään vankeuteen.” – Jeremia 29:11-14 NKJV
Vaikka synkät päivät ovat vielä edessä, Herra muistaa lupauksensa, joka on puhuttu Israelin ylle vielä kerran.
”(8) Hän muistaa liittonsa ikuisesti, Sanan, [joka] Hän käski tuhannen sukupolven ajan, (9) [liiton], jonka Hän teki Aabrahamin kanssa, ja Hänen valansa Iisakille, (10) Ja vahvisti sen Jaakobille säädöstä varten, Israelille [ikuisena liittona], (11) sanoen: ”Sinulle minä annan Kanaanin maan perintöosasi jakamiseksi, ”” – Psalmi 105:8-11 NKJV
Se, mitä on säädetty ja profetoitu koskien Israelin ja Jerusalemin tulevaisuutta, on varmaa ja muuttumatonta. Riippumatta siitä, mitä vastakkainasettelua ja geopoliittisia kansannousuja saattaa seurata, Herra on tehnyt lopun tiettäväksi alusta alkaen (Jes. 46:10), ja Hänen tarkoituksensa tulevat aina vallitsemaan.
”(11) Herran neuvo pysyy ikuisesti, Hänen sydämensä suunnitelmat kaikille sukupolville.” – Psalmi 33:11 NKJV
Siksi se, mikä huolestuttaa meitä enemmän tällä hetkellä, ei ole niinkään tulevien lopputulosten väistämättömyys, vaan se, kuinka voisimme olla kumppanina Jumalan iankaikkisen tarkoituksen vakaassa etenemisessä sen kehittyessä askel askeleelta.
Tässä vaaditaan kumppanuutta rukouksessa ja toiminnassa, joka syntyy terveestä raamatuntulkinnasta ja soveltamisesta. Siksi on ratkaisevan tärkeää tarkastella uudelleen Jumalan ja Israelin välistä liittokehystä – koska jokaisella tapahtumalla, menneisyydellä, nykyisyydellä ja tulevalla, on oikeudellisia ja hengellisiä seuraamuksia. Nämä tapahtumat ja motiivit niiden takana tallennetaan taivaassa, ja ne antavat sisällön oikeudellisille syytöksille ja kumouksille, kun yrittää muuttaa aikoja ja lakeja oman agendansa mukaisesti Jerusalemille, Israelille ja kaikille kansoille.
Jokainen vihollisen näennäinen voitto Lähi-idässä ei johdu siitä, että pimeyden voimat ovat voittaneet valon voimat, tai siitä, että vihollisen suunnitelmat ovat voittaneet taivaan armeijat, vaan siitä, että lailliset argumentit on esitetty ja pantu täytäntöön taivaan tuomioistuimissa.
Lopullisessa tilinteossa jokainen kansakunta tuomitaan. Heitä ei tuomita ainoastaan Jumalan lain mukaan, vaan jopa heidän omien oikeudellisten ennakkotapaustensa mukaan.
”(15) ”Sillä Herran päivä kaikkien kansojen yllä [on] lähellä; Niin kuin te olette tehneet, niin teille tehdään; Sinun kostosi palaa oman pääsi päälle.” – Obadja 1:15 NKJV
Uskon, että tätä retributiivisen oikeudenmukaisuuden periaatetta voidaan soveltaa kaikkiin kansakuntiin ja erityisesti Israeliin. Esimerkiksi kauan ennen kuin Jeesus vuodatti verensä Uuden liiton aloittamiseksi, Jumalan sydän Israelin rajojen sisäpuolella asuvaa ”matkaajaa” kohtaan tuli ilmeisen selväksi lain ja profeettojen kautta.
”(33) ’Ja jos muukalainen asuu kanssasi maassasi, älä kohtele häntä huonosti. (34) ”Muukalainen, joka asuu keskuudessanne, on teille oleva kuin teidän keskuudessanne syntynyt, ja rakastakaa häntä niin kuin itseänne; sillä te olitte muukalaisia Egyptin maassa: minä [olen] Herra, sinun Jumalasi.” – Mooseksen kirja 19:33-34 NKJV
Jumala pitää Israelia vastuullisena siitä, kuinka he kohtelevat niitä, jotka eivät ole heidän omiaan. Tämä periaate, joka juurtuu Israelin omaan kokemukseen muukalaisina vieraassa maassa, tulee perustaksi ohjaamaan heidän rakkauttaan ja kohteluaan muukalaisia kohtaan. Heidän elämänsä Egyptissä oli tarkoitettu ruokkimaan rakkauden ja myötätunnon sydäntä rajojensa sisällä siirtymään joutuneita kohtaan. Tämä käsite on toistettu useita kertoja Jumalan ohjeissa Israelille:
”(21) ”Älä kohtele muukalaista huonosti äläkä sorra häntä, sillä olit muukalainen Egyptin maassa.” – 22:21 NKJV
”(17) ”Sillä Herra, teidän Jumalanne, [on] jumalien Jumala ja herrojen Herra, suuri Jumala, mahtava ja pelottava, joka ei osoita puolueellisuutta eikä ota lahjusta. (18) ”Hän jakaa oikeutta orvoille ja leskille ja rakastaa muukalaista antaen hänelle ruokaa ja vaatteita. (19) ”Rakastakaa siis muukalaista, sillä te olitte muukalaisia Egyptin maassa.” – 5. Mooseksen kirja 10:17-19 NKJV
Jos nämä pyhien kirjoitusten kohdat ovat merkityksellisiä Israelin ja Palestiinan nykyajan väliselle suhteelle ja sille, kuinka niiden tulee kohdella toisiaan, niin syvällisiä hengellisiä seurauksia voi syntyä. Tässä on kaksi kohtaa, joihin haluaisin lopettaa. Jeremian kirjan ensimmäinen kohta yhdistää suoraan Israelin oikeuden miehittää Luvattu maa siihen, miten he kohtelevat maassa asuvia muukalaisia:
”(5) ”Sillä jos todella muutat tapojasi ja tekojasi, jos todella toteutat oikeutta toisillasi, (6) jos et sorra matkaajaa, orpoa tai leskeä tai vuodata viatonta verta tässä paikassa ja jos et mene muiden jumalien perään omaksi vahingoksesi, (7) niin annan sinun asua tässä paikassa, siinä maassa, jonka minä annoin ikivanhoista ajoista teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.” – Jeremia 7:5-7 ESV
Ja lopuksi Hesekielin kohta, joka koskee maan jakamista Israelille palautuksessa.
”(21) ”Näin jakakaa tämä maa keskenänne Israelin heimojen mukaan. (22) ”Te jaatte sen arvalla perinnöksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat keskuudessanne ja synnyttävät lapsia keskuudessanne. He tulevat teille syntyperäisinä Israelin lasten keskuudessa; heillä on oleva perintöosa kanssasi Israelin heimojen keskuudessa. (23) ”Ja tapahtuu, että missä tahansa heimossa muukalainen asuukin, siellä sinä annat [hänelle] hänen perintöosansa”, sanoo Herra Jumala.” – Hesekiel 47:21-23 NKJV
