8 Nyt samassa maassa asui paimenia, jotka asuivat ulkona pelloilla ja vartioivat laumaansa öisin. 9 Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän edessään, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he pelkäsivät suuresti. 10 Silloin enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä tuon teille suuren ilon hyvän sanoman, joka on oleva kaikille ihmisille. 11 ”Sillä teille on tänä päivänä Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. 12 ”Ja tämä [on] oleva teille merkkinä: Te löydätte kapalovaatteisiin käärityn lapsen, joka makaa seimessä.” 13 Ja yhtäkkiä enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotajoukkoa, joka ylisti Jumalaa ja sanoi: 14 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan!” – Luukas 2: 8-14 NKJV
Eräänä Betlehemin yönä kaksituhatta vuotta sitten tallin seimen hämärässä syntyi Jumalan Poika, jota enkelit julistivat täyttäen ilman iloisella laulullaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan!”. Tämän Jumalan epäitsekkään rakkauden teon todellinen merkitys ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn, ja silti sen sanoma soi tänä päivänä yhtä selvänä kuin se soi sinä iltana niille, jotka haluavat kuunnella: ”meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra”.
Hyviä uutisia todellakin, koska kaikkien ihmisten vehkeilyjen, poliittisen kiistelyn, kansojen kahlinan, tyrannian ja ihmisten välisen kilpailun tuolla puolen on jäljellä valo, jota ei voida koskaan sammuttaa. Tämä maailman valo tuli luoksemme ihmisen muodossa, ollakseen yksi meistä ja samaistuakseen meihin. Sana tuli lihaksi, ja ne, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Kristuksessa on siis mahdollisuus muutokseen, radikaaliin uudistukseen, pelastukseen. Sillä huolimatta hirvittävistä todisteista jatkuvasta synnistämme, anteeksianto ulottuu yhä katuvaan sieluun. Meillä ei ole Vapahtajaa, joka ei tunne suruamme tai liian kaukana huomataksemme jokaisen aiheutetun haavan, pikemminkin meillä on Jeesuksessa jumalallisin rakkauden ilmaus, joka on koskaan kaunistanut Hänen luomakuntaansa, sillä Hän on tullut yhdeksi meistä, ei vain ulkonäöltään ihmisenä, vaan ihmisenä, Ihmisen Poikana Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Mutta on enemmän, niin paljon enemmän! Sillä tämä Jeesus on oleva sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei karista inhimillistä kehystään eikä menetä jumaluuttaan, vaan on ikuisesti täysin ihminen, koska Hän on täysin Jumala ja siksi on pysyvästi sinetöinyt kohtalonsa meidän kohtaloomme. Voi mitä toivoa turvattiin, mitä rakkautta avautui, ei ihme, että enkelit lauloivat ”Rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan!”. Tämä on joulun sanoma, riippumatta siitä, mikä päivä tai vuodenaika, on oikein iloita, on oikein kiittää, on oikein julistaa sanomansa äänekkäästi ja selkeästi.
Jotkut puhuvat pelastuksesta ja kaiken ennalleen asettamisesta paluuna Eedeniin, mutta minä ehdotan, että näin ei ole. Tietenkin tulee olemaan uusi taivas ja uusi maa, mutta Eedenin tuolla puolen meidät palautetaan. Sillä Eedenissä avioliitto oli Aadamin ja Eevan välinen, ei koskaan Karitsan ja Hänen vaimonsa välisen avioliiton täyttymys. Aadam tehtiin tomusta, kuten mekin, mutta me emme jää sellaisiksi, sillä kun Jeesus nousi kuolleista, Hän ei noussut Aadamin muodossa, jossa Hän oli inkarnoitunut, vaan Hän nousi kaikki loistaen. Ruumis kylvetään luonnolliseksi ruumiiksi, mutta se nostetaan hengelliseksi ruumiiksi, ja sellaisena ruumiimme tulee täysin yhteensopivaksi yhdistymään Hänen ruumiinsa kanssa, kuten Sana julistaa, ”nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”.
Tänä jouluna, tuntekaa täysin toivo, joka odottaa teitä Kristuksessa Jeesuksessa. Ottakaa Hänet jälleen vastaan, ei vain Vapahtajananne, vaan myös sulhasenne tietäen, että Hän on sitoutunut ikuisesti rakkaussuhteeseen kanssanne eikä koskaan muutu. Hän odottaa sinua nyt, Hän kutsuu sinua nyt, Hän tulee luoksesi nyt. Ota siis hänet vastaan, tee sydämessäsi tilaa vielä kerran, jouluperinteiden kiireiden tuolla puolen, avuttomuutemme epätoivon tuolla puolen, meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
35 Mutta joku sanoo: ”Kuinka kuolleet herätetään? Ja millä ruumiilla he tulevat?” 36 Tyhmä, se, mitä kylvät, ei tule eläväksi, ellei se kuole. 37 Ja mitä kylvätte, te ette kylvä sitä ruumista, joka tulee olemaan, vaan pelkkää viljaa – kenties vehnää tai jotakin muuta [viljaa]. 38 Mutta Jumala antaa sille ruumiin, joka tahtoo, ja jokaiselle siemenelle oman ruumiinsa. 39 Kaikki liha [ei] ole samaa lihaa, vaan [on] olemassa yhdenlaista ihmisten lihaa, toinen eläinten lihaa, toinen kalaa [ja] yksi lintuja. 40 [On] myös taivaankappaleita ja maankappaleita; Mutta taivaallisen kirkkaus [on] yksi ja maanpäällisen [kirkkaus] toinen. 41 [On] yksi auringon kirkkaus, toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus; Sillä [yksi] tähti eroaa [toisesta] tähdestä kirkkaudeltaan. 42 Niin on myös kuolleiden ylösnousemus. [Ruumis] kylvetään korruptioon, se kasvatetaan turmeltumattomuudessa. 43 Se kylvetään häpeään, se herätetään kirkkaudessa. Se kylvetään heikkouteen, se nostetaan valtaan. 44 Se kylvetään luonnolliseksi ruumiiksi, se nostetaan hengelliseksi ruumiiksi. On olemassa luonnollinen ruumis, ja on olemassa hengellinen ruumis. 45 Ja niin on kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä olento.” Viimeisestä Aadamista [tuli] elämää antava henki. 46 Hengellinen ei kuitenkaan ole ensimmäinen, vaan luonnollinen ja sen jälkeen hengellinen. 47 Ensimmäinen ihminen [oli] maasta, [tehty] tomusta; toinen ihminen [on] Herra taivaasta. 48 Niin kuin tomusta [oli] ihminen, niin ovat myös ne, jotka on tehty tomusta; ja niin kuin taivaallinen [ihminen] on, niin [ovat] myös ne, [jotka ovat] taivaallisia. 49 Ja niin kuin olemme kantaneet tomun [ihmisen] kuvaa, me tulemme myös kantamaan taivaallisen [ihmisen] kuvaa. – 1. Korinttilaisille 15:35-49 NKJV
