Rakkaat soturitoverit ja Herran morsiusseurue,
Mitä aikaa elämmekään! Sotien ja sotahuhujen, nälänhädän, ruton ja kansakuntien melskeen keskellä ei ole vaikeaa yhdistää nykyistä aikaamme siihen, mitä Herra opetti meille Matteuksen luvussa 24. Nämä ovat synnytystuskia, jotka johtavat nykyisen aikakautemme huipentumaan ja Hänen loistavaan paluuseensa Vapahtajanamme ja Sulhaskuninkaanamme.
Elämme meluisassa maailmassa, jossa niin monet asiat kilpailevat huomiostamme ja modernin elämän säälimätön oravanpyörä voi jättää meidät uupuneiksi ja hämmentyneiksi. Kaiken tämän kaaoksen keskellä hengellinen herkkyytemme turtuu helposti ja sydämemme vapautuu siitä läheisyydestä, joka odottaa meitä sydämemme sisäkammioissa Hänen pysyvällä läsnäolollaan.
Psalmi 46 on ajaton muistutus Jumalan kaikkivaltaisuudesta ja turvapaikastamme:
”Jumala on turvamme ja voimamme, aina läsnä oleva apu vaikeuksissa. Siksi emme pelkää, vaikka maa antaa periksi ja vuoret putoavat meren sydämeen, vaikka sen vedet pauhaavat ja vaahtoavat ja vuoret vapisevat nousullaan … Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala; Minut korotetaan kansojen keskuudessa, minut korotetaan maan päällä!” PSALMIT 46:1,2,10
Kasvavan kaaoksen keskellä Jumala pysyy horjumattomana turvanamme ja voimanamme. Vaikka maailma vapisee, Hän pysyy uskollisena, Hänen läsnäolonsa ankkurimme – sillä mikään ei voi olla erillään Hänen rakkaudestaan tai valppaudestaan Morsiamensa yllä. Maailmassa, joka tarjoaa monia vaihtoehtoisia kertomuksia todellisuudesta, jopa profeetallisen yhteisön sisällä, mikä ainakin minusta näyttää monimuotoiselta ”rypälepommitukselta”,
Se on nyt yhtä tärkeää kuin koskaan ankkuroida itsemme Hänen Sanaansa ja antaa sen totuuden ohjata meitä näiden myrskyisten aikojen läpi.
Haasteista huolimatta älkäämme kadottako näkyvistämme sitä läheistä suhdetta, jonka Jumala haluaa luoda meidän jokaisen kanssa. Sydämemme sisäkammiot ovat pyhä tila, jossa voimme olla yhteydessä Häneen. Sillä tämä on ensisijainen kutsumme, olla läsnä Hänen läsnäolossaan. Täällä me varmasti kuulemme Hänen äänensä itse.
Ei ulkoisten äänien huuto, vaan sellainen, joka kaikuu sisältä, tämä on olennainen pelastusköysi, älkäämme olko poissa, sillä siinä huolenaiheissamme piilee vaaramme ja sairautemme juuri.
”Joka asuu Kaikkein Korkeimman salaisessa paikassa, pysyy Kaikkivaltiaan varjossa. Minä sanon Herrasta: ”Hän on minun turvani ja linnoitukseni; Jumalani, häneen minä luotan.” – Psalmi 91:1-2
Missä on tämä ”Korkeimman salainen paikka?”. Hän ei ole kaukana kenestäkään meistä, ei liian kaukana, jotta voimme olla yhteydessä. Todellakin, jokaisessa hyväksyvässä sydämessä asuu aikakausien mysteeri.
Olkoon tämä ensin perustuksenamme – on aika keskittyä uudelleen ja sytyttää uudelleen läheisyyden liekit Herramme kanssa. Pysykäämme lujina Jumalan lupauksissa. Olkaa valppaita, tarkkailkaa aikoja ja pyrkikäämme syvempään suhteeseen sulhaskuninkaamme kanssa. Olkaamme valo pimeydessä tietäen, että Jumalamme on kanssamme, ja Hänessä me löydämme voimamme ja rauhamme.
Maranatha
Mike Hauki
