Aiemmin tänä vuonna juutalaiset veljemme ja sisaremme juhlivat purimia… aika, jolloin he muistavat muinaisen Israelin Jumalan pelastuksen murhanhimoisesta juonesta, jonka Hamon asetti heidän ollessaan pakkosiirtolaisina Babyloniassa. Tämän juhlan aikana he lukivat koko Esterin kirjan ja jopa dramatisoivat osia kertomuksesta perheen sisäisenä toimintana. Aivan kuten he muistavat Jumalan pelastussuunnitelman vangituille juutalaisille Babyloniassa, niin kauan sitten, me tänä adventtiaikana muistamme Jumalan pelastussuunnitelman meille, joka myös tapahtui niin kauan sitten, ja toteutamme syntymäkohtauksen, jolloin ”Jumala tuli ihmiseksi ja asui keskuudessamme”
Mutta kertomus Esteristä on enemmän kuin kertomus siitä, kuinka Jumala jatkuvasti varjelee erityistä kansaansa. Se on kaunis kuva Esteristä, esirukoilevasta morsiamesta, joka uskalsi vaarantaa oman henkensä rukoillakseen oman kansansa puolesta. … kertomus uhrautuvaisuudesta ja omistautumisesta, jota monet muut Vanhan testamentin kuuluisat ovat osoittaneet. Mooses, joka ..”. uskon kautta Mooses, kun hän oli aikuinen, kieltäytyi kutsumasta faraon tyttären pojaksi. Hän valitsi mieluummin kärsiä sortoa Jumalan kansan kanssa kuin kokea ohikiitävää synnin nautintoa.” Heb 11 vastaan 25 tai Daniel, joka sanoi…”Jos niin on, meidän Jumalamme, jota palvelemme, voi vapauttaa meidät palavan tulen pätsistä; ja Hän vapauttaa meidät sinun kädestäsi, oi kuningas. Mutta vaikka hän ei sitä tekisikään, tulkoon sinulle tiettäväksi, oi kuningas, ettemme aio palvella jumaliasi emmekä palvoa kultaista kuvaa, jonka olet pystyttänyt.” Dan 3 vastaan 18.
Tämä omistautuminen Jumalalle on se, mitä Jumala haluaa nähdä kansassaan tänä päivänä, niin juutalaisissa kuin pakanoissakin. Alusta alkaen Hän kehotti meitä: ”Rakasta Herraa, sinun Gidiäsi, koko sydämestäsi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi”, Duetto 6 v 5, eikä mikään ilahduta Häntä enemmän kuin omistautumisemme Jeesukselle, Hänen rakkaalle Pojalleen, joka ei ole vain Vapahtajamme, vaan myös sulhaskuninkaamme. Meidät on luotu vain Häntä varten. Siksi pyhä Paavali näki, että hänen korkein vastuunsa kaikkia uskovia kohtaan oli olla kateellinen sinua kohtaan jumalallisella kateudella (koska) lupasin sinut yhdelle aviomiehelle, Kristukselle, jotta voisin esitellä sinut hänelle puhtaana neitsyenä. Mutta pelkään, että aivan kuten käärmeen viekkaus petti Eevan, mielesi voidaan jotenkin johtaa harhaan vilpittömästä ja puhtaasta omistautumisestasi Kristukselle. 2. Kor 11:2,3
Hän oli yksinkertaisesti… valmistaa kirkkoa kallisarvoiseksi morsiameksi, puhtaaksi neitsyeksi Herralle Jeesukselle Kristukselle, joka todellakin oli Hänen aviomiehensä, Sulhasen kuningas. Itse asiassa hän väittää luvanneensa Jeesukselle sen, ja hän odottaa aikaa, jolloin hän voi esitellä Hänet Hänelle. Siksi hän on kateellinen Hänelle, sillä hän sanoo melko painokkaasti, että Hänellä on yksi aviomies.
Hänen sanoissaan on intohimoa ja intensiivistä keskittymiskykyä. Kaikkien pastoreiden ja pappien olisi hyvä omaksua sama selkeä ymmärrys koskien heidän tehtäväänsä. Tämä ei kuitenkaan poista ensisijaista vastuutamme Jeesuksen morsiamena olla varmoja siitä, että ”valmistamme itsemme” Häntä ja Hänen tulemustaan varten, sillä tämä on todellakin se, mitä meidätkin on kutsuttu tekemään.
Esterin kertomuksesta näemme, kuinka huolellisesti Ester valmistautui hääpäiväänsä. Hän ja hänen palvelijansa noudattivat niin huolellisesti kaikkea, mitä häneltä vaadittiin.
”Nyt, kun jokaisen nuoren naisen vuoro tuli mennä kuningas Ahasueruksen luo, kun hän kahdentoista kuukauden kuluttua naisia koskevien määräysten mukaisesti oli päättynyt — sillä heidän kaunistamispäivänsä päättyivät seuraavasti: kuusi kuukautta mirhaöljyllä ja kuusi kuukautta mausteilla ja naisten kosmetiikalla — nuori nainen meni kuninkaan luo tällä tavalla: Kaikki, mitä hän halusi, annettiin hänelle otettavaksi mukaansa haaremista kuninkaan palatsiin…” Ester 2 vastaan 12
Samalla tavoin juutalaiset ovat hyvin tarkkoja muistaessaan, että tänä Hanukan aikana he osoittavat arvostusta siellä olevaa hengellistä ja historiallista perintöä kohtaan muistamalla kansallisten sankariensa uhrauksen, joista Juudas Makkabeus osoittautui mieleenpainuvimmaksi, kapinassaan Rooman armeijoita vastaan. Tämä johti lopulta heidän temppelinsä palauttamiseen ja uudelleen vihkimiseen vuonna 164 eaa sen jälkeen, kun Antiokhos Epiphanes oli uhrannut sikoja (saastainen eläin juutalaisille) korkealla alttarilla ja temppelin uudelleen vihkimisen Zeus-jumalalle vuonna 167 eaa. Näistä rienaavista teoista juutalaisista tuntui, että heidän hengellinen valonsa oli sammunut. Juutalaisten täytyi kääntyä tai kuolla. Se oli suuren pimeyden aikaa.
Mutta kolmen suuren voiton jälkeen Juudas Makkabeus ja hänen miehensä puhdistivat temppelin ja palauttivat välittömästi nertamidin (ikuisen valon), joka paloi jatkuvasti temppelissä. He rakensivat uuden alttarin saastuneen tilalle ja omistivat sen jälleen Herran palvonnalle. Se oli yhdeksännen kuukauden viidentenätoista päivänä, joka oli alkutalvella, ja he käskivät, että vihkimisen muistoksi oli pidettävä joka vuosi kahdeksan päivän juhla tähän aikaan. (1. Mac. 4:36-59; 2. Mac. 10:1-9)
Niiden öljy ei kuitenkaan riittänyt pitämään temppelin lamppuja palamassa pitkään. He löysivät vain yhden purkin öljyä, joka riitti vain yhdeksi päiväksi. Sanansaattajalta, joka lähetettiin hankkimaan lisää öljyä, kesti kahdeksan päivää suorittaa tehtävänsä, mutta ihmeellisesti ainoa öljypurkki jatkoi palamistaan hänen paluuseensa asti. Ja Hanukan kahdeksan päivää juhlitaan tämän yhden ainoan öljypurkin ihmeen muistamiseksi.
Sitä kutsutaan valofestivaaliksi ja tällä hetkellä oksakynttilänjalasta tulee kahdeksan oksaa ja kynttilä sytytetään joka päivä kahdeksasta.
Toinen valo syttyi mahdollisesti Hanukan aikaan. On todennäköistä, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä Hanukan aikana, koska tämä ajoitus sopii täydellisesti Elizabethin hedelmöittymis- ja raskausaikaan, joka tapahtui noin kuusi kuukautta ennen Marian aikaa. Jos näin oli, niin maailman valo oli syntynyt.
Johanneksen isä Sakarias, joka palveli pappina uhraten suitsukkeita temppelissä, oli nähnyt näyn enkelistä, joka lupasi hänelle, että hänen vaimonsa synnyttäisi hänelle pojan, ja Sakariaan oman tyhmyyden merkki vahvistaisi tuon lupauksen. Oletettavasti hänet lähetettiin kotiin, koska hänen puheensa oli kadonnut, ja niin oli myös Elizabethin kanssa Johanneksen syntymässä ja poissa pappisvelvollisuuksistaan. Johanneksen syntyessä Sakarja profetoi, että hänen poikansa kulkisi Hänen edellään, jota kutsuttaisiin ”Kaikkein Korkeimman profeetaksi” ja joka ”valmistaisi tien Herralle”. Tämä ”antaisi valoa niille, jotka istuvat pimeydessä”. Luke1 v76 ja 79
Tämä henkilö oli tietysti Jeesus ja Jeesus on maailman valo. On sopivaa, jos Hän sikisi Hanukan alussa, jota kutsutaan valojuhlaksi.
”Ja tämä on sanoma, jonka olemme kuulleet Häneltä ja julistamme teille: Jumala on valo, eikä Hänessä ole lainkaan pimeyttä. Jos väitämme olevamme yhteydessä Hänen kanssaan ja kuitenkin vaellamme pimeydessä, valehtelemme emmekä elä totuutta. Mutta jos vaellamme valossa niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys toistemme kanssa, ja Jeesuksen Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1. Johanneksen kirje 1 vastaan 5 – 7
