Rakas säteilevä morsian, tänään on minulle hyvin erityinen päivä, koska se oli tasan 10 vuotta sitten ystävänpäivänä 2008, kun Herra kosketti sydäntäni ja antoi minulle uuden tarkoituksen, näyn ja uuden käyttöönoton. Se seurasi aikaa elämässäni, jota monet sen kokeneet kutsuvat ”sielun pimeäksi yöksi”, joka oli minulle 8 vuoden erämaakokemuksen, yksinäisyyden tunteiden, epätoivon, pimeyden ja kyllä masennuksen kausi. Kaikesta noiden vuosien myllerryksestä huolimatta säilyi kuitenkin ainutlaatuinen valo, kuin kynttilä, joka ei ollut vielä sammunut, mutta paloi edelleen sisälläni, mikä oli rakkaus Jumalaan ja halu miellyttää häntä elämälläni. Ja niinpä ennen ystävänpäivää 2008 tunsin uutta liikutusta, tunnetta kasvavasta odotuksesta ja odotuksesta, että Herra halusi puhua minulle. Ja tiesin, että kuullakseni Jumalalta minun täytyi asettua Hänen eteensä tavalla, joka sallisi keskeytymättömän ja pitkän ajan olla hiljaa ja hiljaa. Jotta voisin vain polvistua ja kuunnella.
En tiennyt, minne matkani veisi minut silloin, mutta sanoin vaimolleni Jolle, kuinka tunsin, että Herra halusi puhua minulle ja että minun pitäisi mennä pois muutamaksi päiväksi yksinäisyydessä ja rukouksessa, jotta voin kuulla Jumalalta. Kiitän Herraa kauniista vaimostani Josta, joka on ollut paras ystäväni ja elämänkumppanini, ja tänään tänä ystävänpäivänä juhlimme jälleen rakkauttamme ja avioliittoamme, mutta 10 vuotta sitten hän oli halukas päästämään minut menemään, jotta voisin olla yksin Herran kanssa. Matkustin 400 kilometriä eristettyyn paikkaan ja varasin hotellihuoneen 3 päiväksi. Minulla oli pieni laukku, jossa oli vaatteeni ja tavarani, joita tarvitsisin, sekä ylistysmusiikkia, jota aioin kuunnella ja auttaa minua pääsemään Herran eteen. Sitten innostuksen ja odotuksen vallassa, kun olin sulkenut hotellihuoneen oven takanani ja asettunut huoneeseen, laitoin ylistysmusiikin soimaan, polvistuin hotellin sängyn viereen ja päätin sanomatta vain, että yrittäisin vain kuunnella Herraa.
En tiedä sinusta, mutta minulle tämä oli erittäin vaikea asia. Sillä hetkellä kun yritämme hiljentyä, tulemme hyvin tietoisiksi niin paljosta melusta ja ajatuksista, jotka ovat kuin liikennettä, joka kulkee mielemme läpi, anoen huomiotamme, aiheuttaen melua, häiriötä ja häiriötä, niistä tulee suora este ja vastustus meditaation pyhälle harjoitukselle. Näin se oli minulle. Kun polvistuin vuoteeni viereen, mutta pystyin tuskin kuulemaan Jumalaa kaikkien muiden mieleeni tulleiden ajatusten ja häiriötekijöiden vuoksi. Olin kuitenkin päässyt pitkälle ja tarkoitukseni ei ollut liikkua ennen kuin tiesin, että Jumala on puhunut minulle. Tunnin kuluttua hiljensin musiikin niin, että se soi nyt vain hyvin hiljaa ja odotin edelleen Herraa, ja kun tunnit kuluivat ja musiikki vaimeni, kunnes se oli hiljaa, ja ajatukset päässäni olivat nyt myös hiljenneet. Tässä hiljaisuuden paikassa tulin tietoiseksi siitä, että olin astunut hyvin pyhään paikkaan Jumalan edessä. Se oli paikka vailla vertaa. Kuvaamaton paikka, mutta uskomattoman todellinen. Sillä saatoin aistia Jumalan konkreettisen läsnäolon ja tiesin, että Hän oli kanssani tuossa hotellihuoneessa. Kolmen päivän ajan olin yksin hänen kanssaan oppien kuuntelemaan, ja sinä aikana hän puhui ja näytti minulle näkyjä. Mutta asiat, joita näin, olivat asioita, jotka häiritsivät minua suuresti. Ne vaivasivat henkeäni ja olin murtunut, koska Jumala salli minun armollisuudessaan nähdä ja tuntea jotakin siitä, mitä hän näkee ja tuntee. En jaa kaikkea sitä nyt, vaan sanon vain, että nuo kolme päivää muuttivat elämäni ja asettivat minut uudelle kurssille, ”romanssiin morsiameen”. Kutsua hänet takaisin läheisyyteen hänen kanssaan, hänen päänsä ja sulhasensa. Monet asiat olivat häirinneet häntä, ja tämän maailman nautinnot olivat vietelleet hänet, eikä Herra ollut hänen keskellään vaan ulkopuolella. Tämä visio on ollut ohjaava valo ja motivaatio seuraavina vuosina.
Kun palasin kotiin, olin niin iloinen nähdessäni vaimoni Jon ja jakaessani hänen kanssaan asiat, joista Jumala on puhunut minulle. Tiesimme, että tämä oli jonkin uuden alku ja että oli tärkeää pysyä edelleen hiljaisuudessa ja kuunnella Herran edessä. Niinpä valmistimme kodissamme huoneen ja omistimme sen rukoukselle, ylistykselle ja läheisyydelle Jumalan kanssa. Ja loppuvuoden vietin niin paljon aikaa kuin pystyin Jumalan läsnäolossa oppien olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Tämä ei ollut puhuttua rukousta, vaan syvempään todellisuuteen, totuuteen ja kokemukseen pyrkivän sydämen kuuntelemista. Sillä on paikka, joka on syvempi kuin sanat voivat viedä meidät, jossa sanamme ja ajatuksemme eivät riitä tuomaan meitä sellaiseen pyhään paikkaan, ja kuitenkin henkemme tuntee tien, jolla hänen Henkensä ohjaa meitä sinne. Sen vuoden lopussa, jolloin olin yksin rukoushuoneessa, jonka aikana Herra puhui niin monia asioita, oli aika viedä tämä sanoma ympäri maailmaa. Ja tiedätkö mitä tapahtui? Ensimmäinen henkilö, jonka tapasin tuon vuoden 2008 lopussa, oli tohtori Howard. Kun Herra toi meidät yhteen, hengessämme tunnisti välittömästi, että tiesimme, että Herra oli liittynyt meihin ja antanut meille tehtäväksi mennä heräämään ja valmistamaan morsiantaan paluuseensa.
Tänään, kun olen vielä nytkin Jumalan läsnäolossa rukoushuoneessani, minua muistutetaan sitoumuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten, ja läheisyyden ja kuuntelemisen matkasta, joka johti Call2Come-liikkeeseen sellaisena kuin se on tänään. Mutta olemme nyt siirtymässä uuteen päivään, uuteen kauteen. Kyllä, meidän pitäisi huutaa ja kutsummekin Häntä tulemaan, mutta myös Herra kutsuu meitä tulemaan! Hän kutsuu meitä tulemaan pois Hänen kanssaan, koska Hän haluaa johtaa meidät paikkaan, joka on varattu vain hänelle ja hänen morsiamelleen. On paikka, johon meidän on mentävä. Valmisteluissamme on tehtävä asioita. Meidän on aika astua sisään ja hyväksyä identiteettimme ja kohtalomme Hänen morsiamenaan. Meidän on aika mennä syvemmälle paikkaan kuin koskaan ennen. Suhde, jossa ei ole kyse pintatuntemuksesta, rajoittuneesta ymmärryksestä tai agendasta, vaan todellisuudesta siitä, keitä me olemme Kristuksessa, ja käymisestä kaivolla, joka on Morsiamelle. Morsiamelle on ruokaa ja morsiamelle on viiniä – avioliittomalja, joka edustaa veren ja rakkauden liittoa sulhasen ja morsiamen välillä. Ja hän ojentaa meille tämän maljan, kuten hän teki sinä yönä, kun hänet kavallettiin, hän ojentaa maljan sinulle tänään ja sanoo, juotko kanssani?
Tämä on rukoukseni tänään: että voisimme sovittaa sydämemme hänen sydämeensä, että mielemme muuttuisi uudistamalla sana, joka huuhtoutuu kuin vesi, meidän mikveh (puhdistus), ja että voisimme hylätä kaiken, millä ei ole arvoa tai merkitystä Jumalan iankaikkisessa tarkoituksessa, vaan kuten se, joka löytää helmen ja luopuu kaikesta, jotta hän voisi saada sen, Matt 13:45-46, että mekin luopuisimme kaikesta nyt, kun sulhasen rakkaus on herättänyt meidät.
Rakkaani puhui ja sanoi minulle: ”Nouse ylös, rakkaani, kaunis ystäväni, ja tule pois. Sillä katso, talvi on ohi, sade on ohi ja poissa. Kukat ilmestyvät maan päälle; Laulun aika on tullut, Ja kilpikonnakyyhkyn ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tuo esiin vihreät viikunansa, ja viiniköynnökset, joissa on pehmeitä rypäleitä, antavat hyvän tuoksun. Nouse ylös, rakkaani, kaunis ystäväni, ja tule pois! ”Oi kyyhkyseni, kallion halkeamissa, Kallion salaisissa paikoissa, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi; Sillä äänesi on suloinen, ja kasvosi ovat ihanat.” SOS 2:10-14
Mike @Call2Come
