Säteilevä morsian
Hei kaikki, on todellakin kunnia olla kanssanne tänään. Ilmaisen vilpittömän kiitollisuuteni Phoebelle ja koko I4K-tiimille kutsusta osallistua rukouskoulutusohjelmaanne, keskittyen erityisesti morsiamen luonteeseen. Nykyaikana uskon, että viisinkertaisille palvelijoille ei ole tärkeämpää tehtävää kuin Morsiamen asian puolustaminen. Yhteisten ponnistelujemme tulisi varmistaa, että kirkko voi täysin omaksua korkeimman identiteettinsä Herran rakkaana morsiamena. Viimeiset 16 vuotta henkilökohtainen toimeksiantoni on pyörinyt tämän tehtävän ympärillä, ja huolimatta lukuisista haasteista, joita tällä matkalla on kohdattu, se on ollut elämäni suurin etuoikeus. Itse asiassa olen useaan otteeseen rakastanut yhteistyötä kenialaisen morsiamen kanssa ja toivon palaavani jälleen tänä vuonna. Tässä istunnossa tutkimme joitakin syvällisiä pyhien kirjoitusten kohtia rakentaaksemme kattavamman ymmärryksen säteilevästä morsiamesta.
Kun puhumme säteilevästä morsiamesta, kuvittelemme mielessämme morsiamen, joka loistaa kirkkaasti ja säteilee sulhasensa kirkkautta. Tässä opetuksessa puramme tämän käsitteen ja korostamme samalla, kuinka tärkeää on ankkuroida uskonkäsityksemme pyhien kirjoitusten opetuksiin. Olen järjestänyt tämän esityksen kolmeen pääosaan.
Ensinnäkin pyrin luomaan raamatullisen perustan ajatukselle siitä, kuinka meidät on luotu Jumalan kunniaksi. Toiseksi, aloitamme matkan läpi morsiamen osallistumisen ykseyden kirkkauteen, teeman, jota Vapahtajamme rukoili palavasti Johanneksen luvussa 17. Lopuksi tämän opetuksen viimeisessä osassa tutkimme käsitettä siitä, mitä tarkoittaa, kun morsian tulee täysi-ikäiseksi. Tämä tutkimus sisältää tutkimuksen siitä, kuinka tämä asema varustaa hänet kunniaan, ja hänen ainutlaatuisesta roolistaan kansakunnan syntymäoikeuden palauttamisessa, jotta kansakuntien kunnia voi tulla Uuteen Jerusalemiin. Se kuulostaa paljolta läpikäytävältä, joten aloitetaan Jesajan 43:7:stä
1a. Luotu Jumalan kunniaksi – Jesaja 43:7
”(7) Jokainen, jota kutsutaan minun nimelläni, jonka minä olen luonut kunniakseni; Minä olen hänet muovannut, niin, minä olen tehnyt hänet.”” – Jesaja 43:7 NKJV
Tämä on hyvin syvällinen paljastus, jossa näemme vilauksen luodusta tarkoituksestamme. Heprean sana ”kirkkaudelle” Jesaja 43:7:ssä on (hepreaksi: כָּבוֹד – ”kavod”.) Se on peräisin juuresta, joka tarkoittaa ”raskasta” tai ”painavaa”. Muinaisissa kulttuureissa merkitys ja kunnia yhdistettiin usein painoon, ja tämä ymmärrys valaisee Jumalan kunniaksi luomisen painoarvoa. Kun Jesaja julistaa, että meidät luotiin Jumalan ”kavodia” varten, se korostaa tarkoituksemme loistavaa luonnetta – ei vain lihaa ja verta, vaan tarkoituksellisesti muotoiltu kantamaan Jumalan kirkkauden painoa.
Apostoli Paavali poimii tämän saman periaatteen kirjeessään roomalaisille.
”(21) Eikö savenvalajalla ole valtaa saveen samasta möykkystä tehdä yksi astia kunniaksi ja toinen häpeäksi? (22) [Entä] jos Jumala, joka halusi osoittaa vihansa ja tehdä voimansa tunnetuksi, kestäisi paljon pitkämielisesti tuhoon valmistettuja vihan astioita,(23) ja jotta Hän voisi tehdä tunnetuksi kirkkautensa rikkaudet armon astioilla, jotka Hän oli etukäteen valmistanut kirkkaudeksi,(24) jopa meidät, jotka Hän kutsui, ei vain juutalaisista, vaan myös pakanoista?” – Roomalaisille 9: 21-24 NKJV
Tässä raamatunkohdassa Paavali käyttää vertauskuvaa savenvalajasta ja savesta välittääkseen syvällisen totuuden. Hän kuvaa kaunopuheisesti, että me olemme kuin savi, jonka Herran kädet ovat taitavasti muokanneet armon astioiksi, jotka on etukäteen suunniteltu Hänen kunniakseen. Jumalan kirkkauden kantajina elämämme on todistus Hänen luonteestaan ja luonteestaan. Tämä vastuu ulottuu elämämme kaikille alueille, ihmissuhteista työhön, virkistyksestä lähetystyöhön, pakottaen meidät edustamaan Jumalan kirkkautta syvällä vakavuudella. Tämän totuuden tunnistaminen herättää meissä kunnioituksen ja kunnioituksen tunteen, kun navigoimme maailman haasteissa, ja se motivoi meitä tavoittelemaan erinomaisuutta, nuhteettomuutta ja vanhurskautta. Kun olemme sopusoinnussa Jumalan kirkkauden kanssa, muutumme kanaviksi, joiden kautta Hänen kirkkautensa säteilee maailmaan. Jumalan kunniaksi luotu kutsuu elämään elämää, joka on täynnä tarkoitusta, merkitystä ja syvää kunnioituksen tunnetta. Daavid vangitsee tämän tunteen kauniisti psalmeissa 137, kun hän ilmaisee ihmetyksensä Luojan kädestä omalla kehyksellään. Hän sanoo:
”(13) Sillä sinä muodostit minun sisäiset osani; Peitit minut äitini kohtuun. (14) Minä ylistän sinua, sillä minä olen pelokkaasti [ja] ihmeellisesti tehty; Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi, Ja [sen] sieluni tietää hyvin. (15) Minun ruumiini ei ollut salassa Sinulta, Kun minut tehtiin salaa, [Ja] taitavasti työstetty maan alimmissa osissa. (16) Sinun silmäsi näkivät minun olemukseni, joka oli vielä epämuodostunut. Ja Sinun kirjaasi ne kaikki on kirjoitettu, Minulle muovatut päivät, Kun [vielä ei ollut] yhtäkään niistä.” – Psalmi 139:13-16 NKJV
Kun Herra loi meidät salaiseen paikkaan ja sitoi meidät yhteen, Hän halusi tarkoituksellisesti meitä kohtaan. Hän loi paikan, jossa Hän tietää kirkkautensa asuvan. Me olemme kirkkauden kantajia, emme siksi, että meissä itsessään olisi mitään luonnostaan loistavaa, vaan siksi, että Hänen kirkkautensa asuu meissä. Tämä pätee jokaiseen uskovaan, kun synnymme uudesti, meistä tulee uusi luomus, jokin sisimmässämme on elävöitetty Pyhällä Hengellä. Ja kuitenkin tämä on vain johdatuksemme Jumalan kirkkauteen, sillä pelastus ei ole meidän loppumme, vaan alkumme ihmeelliselle kohtaamisen matkalle, jossa me muutumme kirkkaudesta kirkkauteen.
1 b. Heijastunut kirkkaus mietiskelyn kautta
”(18) Mutta me kaikki, paljastamattomilla kasvoilla, katsellen kuin peilistä Herran kirkkautta, muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen, aivan kuten Herran Henki.” – 2.Korinttilaisille 3:18 NKJV
Tällä tunnetulla pyhien kirjoitusten kohdalla on paljon opetettavaa Jumalan kirkkauden muutosprosessista. Yleensä keskitymme ilmaukseen ”muuttuminen kirkkaudesta kirkkauteen”, mutta meidän täytyy ymmärtää sen täyteys, mitä tässä jakeessa itse asiassa sanotaan, koska se kuvaa asentoa, jossa katsotaan Herran kirkkauteen. Juuri tässä Herran ja meidän välisessä rajapinnassa tapahtuu muutos. Ilmaus ”katsominen kuin peilissä” tulee kreikan verbistä (κατοπτρίζω) ”katoptrizó”. Tämä termi on johdettu sanasta ”katoptron” ja tarkoittaa peiliä tai heijastavaa pintaa. Kuvat ovat voimakkaita; Se välittää ajatuksen siitä, että kun mietiskelemme Herran kirkkautta, olemme kuin peilit, jotka heijastavat tuota kirkkautta. Tämä prosessi ei ole passiivinen tarkkailu, vaan tarkoituksellinen, keskittynyt katse, joka muuttaa meidät.
Herran kirkkauteen katsominen ylittää kuitenkin tarkkailun; kyse on tulemisesta, koska tässä jumalallisessa kohtaamispaikassa me muutumme samaksi kuvaksi. Kreikan sana ”muuttunut” on ”metamorfo”, mikä viittaa radikaaliin, sisäiseen muutokseen, aivan kuten toukka, joka muuttuu perhoseksi. Jumalan kirkkautta mietiskelemällä elämämme käy läpi metamorfisen prosessin, joka ei ainoastaan heijasta Hänen jumalallista kuvaansa, vaan muuttaa meidät tulemaan Hänen kaltaisikseen Hänen kirkkaudessaan.
Tämä jae on osa laajempaa keskustelua, joka löytyy 2.Korinttilaisille 3: 7-18, jossa apostoli Paavali vertaa vanhan liiton kirkkautta uuden kirkkauteen. Hän johdattaa lukijan takaisin kertomukseen Mooseksesta, joka kohtasi Jahven kokousteltassa. Erityinen kohta, johon Paavali viittaa, on 2. Mooseksen kirjassa 34:29-35, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti Mooseksen laskeutumisesta Siinain vuorelta säteilevin kasvoin. Heprealainen termi, jota käytetään kuvaamaan kirkkautta Mooseksen kasvoilla, on ”qaran”, joka tarkoittaa valonsäteiden tai -säteiden säteilyä. Tämä valoisa muutos tapahtui sen seurauksena, että Mooses oli Jumalan edessä, heijastaen jumalallista kirkkautta.
Mooseksen kasvojen säteily oli kuitenkin tuohon aikaan ohimenevää, ja hän verhoutui suojellakseen Israelin lapsia vähenevältä kirkkaudelta. Paavali väittää, että verho peittää yhä sydämet, kun luetaan Vanhaa testamenttia, ja vain Kristuksen kautta tämä verho poistetaan. Vaikka Mooseksen kasvot paljastuivat hänen kohdatessaan Herran, se vaati verhon jälkeenpäin. Samalla tavoin mekin voimme kokea Herran kirkkauden paljastamattomilla kasvoilla. Ero on tämän kirkkauden kestävässä luonteessa meille – toisin kuin Mooses, Kristuksen kirkkaus asuu jokaisessa katuvassa sydämessä varmistaen kestävän säteilyn.
1c. Kristuksen kirkkaus sisimmässä – Kolossalaisille 1:27
”(27) Heille Jumala tahtoi ilmoittaa, mitkä ovat tämän salaisuuden kirkkauden rikkaudet pakanoiden keskuudessa: mikä on Kristus teissä, kirkkauden toivo.” – Kolossalaisille 1:27 NKJV
Jae viittaa tähän Kristuksen sisimmässä asumiseen ”mysteerinä”. Kreikan sana ” μυστήριον – musterion ” ilmaisee jumalallisen salaisuuden, menneisyydessä piilotetun mutta nyt paljastetun totuuden. Lukuisat Vanhan testamentin kirjoitukset ennakoivat Herran pysyvän kansansa sydämessä, mutta mitään ei ole nimenomaisesti sanottu, koska se pidettiin mysteerinä Kristuksen ilmestymiseen asti. Sana, jota usein käytetään tästä asumisesta, on sana (kreikaksi: ἐνοικέω – enoikeó). Esimerkiksi 2.Korinttilaisille 6:16, Kolossalaisille 3:16, Roomalaisille 8:11. Kolossalaiskirjeessä 1:27 termi ”Kristus teissä” on syvällinen ilmaus Kristuksen läsnäolosta. Juurisana ”enoikeó” ylittää pelkän läsnäolon; Se merkitsee asuntoa, pysyvää asuinpaikkaa sisällä. Se ei ole ohikiitävä vierailu, vaan jatkuva pysyminen.
Ero heijastuneen kirkkauden ja sisimmässä olevan Kristuksen kirkkauden välillä on syvällinen. Vanhassa testamentissa ihmiset kokivat Jumalan kirkkauden kohtaamisten, näkyjen ja mietiskelyn kautta. Mooseksen säteilevät kasvot Jumalan läsnäolon jälkeen (2. Moos. 34:29-35) on esimerkki heijastuneesta kirkkaudesta. Kolossalaiskirjeen 1:27 esittelee kuitenkin vallankumouksellisen käsitteen – Kristuksen kirkkaus ei vain heijastu uskoviin, vaan asuu heissä. Se on henkilökohtainen, läheinen yhteys, jossa uskovasta tulee Kristuksen kirkkauden asuinpaikka.
Siinä missä heijastunut kirkkaus muuttaa tarkkailijan, sisimmässä asuva Kristuksen kirkkaus muuttaa uskovan olemuksen. Se on jatkuva prosessi, jossa Kristuksen luonne, rakkaus ja jumalallinen luonne läpäisevät ja muokkaavat uskovaa sisältä ulospäin. Tämä muutostyö ei riipu ulkoisista olosuhteista vaan Kristuksen pysyvästä läsnäolosta.
1d. Nykyisen kehyksemme kunniaton luonne – 1.Kor.15:42-49
Tässä vaiheessa minun on mainittava, että vaikka me varmasti koemme Kristuksen kirkkauden ihmeellisen sisimmässä ja pystymme muuttumaan kirkkaudesta kirkkauteen katsellessamme Herran loistoa paljastamattomin sydämin, emme vielä pysty täysin muuttumaan kirkkaudeksi, joka odottaa meitä Kristuksen palatessa. Erityisesti korostan, että on olemassa kirkkauden aste, johon emme voi vielä päästä niin kauan kuin pysymme nykyisessä kuolevaisessa ruumiissamme. Tämä lausunto kumoaa erilaisia pyhien kirjoitusten virheitä ja esiin nousevia harhaoppeja, kuten ”Jumalan ilmeiset pojat” tai ”ilmestyneet kirkkauden pojat”. Tämän opetuksen kannattajat väittävät, että erityinen uskovien ryhmä saavuttaa korkeamman hengellisen kypsyyden tason, jota usein kutsutaan ”poikaudeksi” tai ”kirkastukseksi”, ennen Kristuksen paluuta. Tämän opetuksen mukaan nämä uskovat ilmentävät yliluonnollisia voimia, kuolemattomuutta ja synnitöntä olemassaoloa maan päällä. Tämä poikkeama siitä, mitä Raamattu opettaa, johtaa luonnollisesti toiseen harhaopin kategoriaan, jota kutsutaan ”dominionismiksi”. Tämä voi saada erilaisia muotoja, kuten ”Valtakunta nyt”, mutta yhteenvetona se on teologinen näkökulma, joka yleensä väittää, että kristityt on kutsuttu hallitsemaan tai hallitsemaan yhteiskunnan eri osa-alueita, mukaan lukien politiikka, kulttuuri ja talous. Se korostaa usein ajatusta ”valtakunnan” perustamisesta maan päälle ennen Kristuksen paluuta.
Siksi meidän on aina pitäydyttävä siinä, mitä Raamattu todella opettaa, ja annettava pyhien kirjoitusten tulkita pyhiä kirjoituksia. Muuten on aivan liian helppoa irrottaa pyhät kirjoitukset asiayhteydestään tai soveltaa omia ennakkokäsityksiämme siihen, mitä mielestämme Raamatun pitäisi sanoa. Aiemmin kerroin, että on olemassa kirkkauden aste, jota emme saavuta ennen Kristuksen paluuta, joten katsotaanpa, mitä Raamattu opettaa tästä ja käännytään 1.Korinttilaisille 15: 42-44,49 KJV
”(42) Niin on myös kuolleiden ylösnousemus. Se kylvetään korruptioon; se on kasvatettu turmeltumattomina,(43) se kylvetään häpeään; se nostetaan kirkkaudessa: se kylvetään heikkouteen; se nostetaan valtaan: (44) Se kylvetään luonnolliseksi ruumiiksi; Se on nostettu hengelliseksi ruumiiksi. On olemassa luonnollinen ruumis ja henkinen ruumis….. Ja niin kuin olemme kantaneet maallisen kuvaa, me kannamme myös taivaallisen kuvaa. ” –
Paavali selittää, että ruumiimme loistava muutos ei tapahdu ennen kuolleiden ylösnousemusta. Kuuntele nyt, mitä hän sanoo muutamaa jaetta myöhemmin:
”(52) Hetkessä, silmänräpäyksessä, viimeisessä pasuunassa, sillä pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina, ja me muutumme. (53) Sillä tämän turmeltuneen täytyy pukeutua turmeltumattomuuteen, ja tämän kuolevaisen [täytyy] pukeutua kuolemattomuuteen.” – 1. Korinttilaisille 52-53 KJV
Vaikka uskovat kokevat muutoksen kirkkaudesta kirkkauteen hengellisellä matkallaan, lopullinen kirkkaus odottaa Herran paluuta. Jännite jo muuttuneen ja vielä kirkastamattoman valtion välillä on kristillisen eskatologian erottuva piirre. Huolimatta Kristuksen muuttavasta työstä uskovien keskuudessa, ruumiimme pysyy synnin ja kuolevaisuuden vaikutusten alaisena ylösnousemukseen asti. Apostoli Paavali tunnustaa tämän jännitteen Roomalaiskirjeen 8:23:ssa ilmaisten, että vaikka meillä on Hengen ensihedelmät, odotamme innokkaasti ruumiimme lunastusta.
2. Säteilevä morsian
Jumalan suunnitelman avautuvassa kudelmassa olemme tähän mennessä käsitelleet syvää käsitystä Jumalan kunniaksi luomisesta ja tuon kirkkauden muuttavasta etenemisestä heijastuneesta säteilystä kirkkauteen, joka asuu pysyvästi sydämessämme. Paavali kuvaili sitä Roomalaiskirjeen 9. luvussa, jotta hän tekisi tunnetuksi kirkkautensa rikkaudet armon astioissa, jotka Hän oli etukäteen valmistanut kirkkauteen. Se on kertomus, joka on kudottu jumalallisen rakkauden, määrätietoisen luomisen langoilla ja, kuten nyt näemme, säteilevän kauneuden lopullinen ilmentymä Uudessa Jerusalemissa. Kääntykäämme siis Herramme pappisrukoukseen Johanneksen evankeliumin luvussa 17
”(20) ”En rukoile yksin näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun sanansa kautta; 21) ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, [olet] minussa ja minä sinussa; että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi, että sinä lähetit minut. (22) ”Ja sen kirkkauden, jonka sinä annoit minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä: (23) ”Minä heissä ja sinä minussa; että he tulisivat täydellisiksi yhdessä ja että maailma tietäisi, että olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” – Johannes 17: 20-23 NKJV
Vaikka Jumalan kirkkaus pysyy käsittämättömänä ja inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella, meitä auttaa Herramme pyynnön tutkiminen näissä jakeissa, koska rukous paljastaa Jumalan ihmeellisen kirkkauden toisen puolen, joka ylittää yksittäisen uskovan kirkkauden. Tässä rukouksessa, kun Jeesus rukoilee täydellisen ykseyden puolesta keskuudessamme, Hän vetää poikkeuksellisen rinnastuksen kolmiyhteisessä jumaluudessa koetun ykseyden ja sen ykseyden välille, jota Hän haluaa meille. Jeesus identifioi tämän ”ykseyden” kirkkaudeksi – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteiseksi kyvyksi elää rinnakkain täydellisessä harmoniassa yhtenä. Jeesus paljastaa, että Hän on antanut meille tämän saman kirkkauden – ykseyden kirkkauden. Tämä jaettu kirkkaus ei ole pelkkä loiston osoitus, vaan konkreettinen voimaantuminen, joka kykenee sulauttamaan uskovat yhteen yhdeksi yritysidentiteetiksi, Morsiameksi. Pohjimmiltaan uskoville annettu kunnia ei ole yksinäistä omaisuutta, vaan yhteinen perintö. Se on jumalallinen ykseys, joka ylittää yksilöllisyyden ja yhdistää uskovat syvään rakkauden siteeseen, joka heijastaa kolmiyhteisen jumaluuden täydellistä ykseyttä. Meidän täytyy ymmärtää ja ottaa vastaan tämä suurenmoinen kirkkauden lahja, jonka olemme saaneet, koska se voimaannuttaa meidät yhdistymään ja korjaamaan rikkoutuneet suhteet ja kirkkokuntien väliset erot. Jos Kristuksessa olemme yhtä, mitä meidän pitäisi ajatella hajaannuksestamme? Kohottakaamme vielä kerran silmämme nähdäksemme Hänen kirkkautensa, jotta se vielä heijastuisi meille yhteisöllisesti ja parantaisi särkyneisyytemme.
Kun kahdesta tulee yksi, se todistaa Jumalan luontaisesta luonteesta. Kun puhun ”yhtenä” olemisesta, en tarkoita yhtenäisyyttä, jossa on jaettua yhteisyyttä, solidaarisuutta tai kykyä olla yhteydessä toisiinsa. Ykseys menee ykseyden tuolle puolen, täysin eri tasolle, sillä meitä ei ole kutsuttu tulemaan toimeen, vaan samaistumaan yhteiseen yritysidentiteettiin, joka tekee meistä yhden. Kun puhumme säteilevästä Morsiamesta, tämä on keskeinen tekijä, joka on ymmärrettävä, sillä kun näytämme todellisen yritysidentiteettimme, se ilmentää Jumalan kirkkautta ja toimii voimallisena todistuksena maailmalle Jumalan rakkaudesta.
Tämä käsitys kahden tulemisesta yhdeksi on syvin esimerkki aviomiehen ja vaimon välisessä aviosuhteessa, josta ensimmäinen esimerkki on tietysti Aadamin ja Eevan suhde.
”(24) Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.” – 1. Mooseksen kirja 2:24 NKJV
Rakastan tätä nimenomaista pyhien kirjoitusten kohtaa, koska näen sen ensimmäisenä profetiana pyhissä kirjoituksissa, ja siinä on kyse Jeesuksesta ja Hänen morsiamestaan. Raamattujemme kirjat on kehystetty morsiusprofetiaan, ensin täällä 1. Mooseksen kirjassa 2:24, sitten lopulta Ilmestyskirjassa 22:20 NKJV ”Hän, joka todistaa näistä asioista, sanoo: ”Totisesti minä tulen pian.” Aamen. Tule silti, Herra Jeesus!” Jos ihmettelet, miksi sanon, että tämä on ensimmäinen profetia Raamatussa, se johtuu siitä, että Aadam ja Eeva enteilivät Jeesuksen ja Hänen Morsiamensa välistä avioliittosuhdetta, aivan kuten kaikki avioliitot tekevät. Näin apostoli Paavali kirjoitti:
”(31) ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (32) Tämä on suuri mysteeri, mutta puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.” – Efesolaisille 5: 31-32 NKJV
Se on syvällinen mysteeri, mutta avioliitossa kaksi voi tulla yhdeksi lihaksi. Kyllä, he ylläpitävät yksilöllistä ruumistaan, mutta heidän lihansa on tullut yhdeksi. Se johtuu siitä, että he jakavat saman kunnian. Jälleen kerran Paavali opettaa tästä, 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa, kun hän kirjoittaa
”(39) Kaikki liha [ei] ole samaa lihaa, vaan [on] olemassa yhdenlaista ihmisten lihaa, toinen eläinten lihaa, toinen kalaa [ja] yksi lintuja. (40) [On] myös taivaankappaleita ja maakappaleita; Mutta taivaallisen kirkkaus [on] yksi ja maanpäällisen [kirkkaus] toinen. (41) [On] yksi auringon kirkkaus, toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus; sillä [yksi] tähti eroaa [toisesta] tähdestä kirkkaudessa.” – 1. Korinttilaisille 15: 39-41 NKJV
Jotta kahdesta tulisi yksi liha, se edellyttää, että he ovat samaa lajia. Se on tärkeä asia, koska jotta Jeesus tulisi yhdeksi lihaksi kanssamme kuin avioliitossa, se edellyttää, että kuolevainen ruumiimme muutetaan Hänen loistavan ruumiinsa kaltaiseksi. Tämä on uskovan siunattu toivo.
”(20) Sillä meidän kansalaisuutemme on taivaassa, josta me myös odotamme innokkaasti Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta,[21] joka muuttaa meidän alhaisen ruumiimme, jotta se mukautuisi Hänen kirkkauteensa sen työn mukaan, jolla Hän kykenee jopa alistamaan kaiken itselleen.” – Filippiläisille 3: 20-21 NKJV (katso myös Tiitus 2: 13)
Tässä on jännitteitä. Kyllä, me olemme nyt yhtä Hengessä Herran kanssa, kuten 1.Kor.6:17 opettaa meille, mutta kuolevainen ruumiimme ei ole vielä yhtä Hänen loistavan ruumiinsa kanssa. Koemme nyt jonkin verran säteilyä, mutta kuinka paljon enemmän onkaan, kun meidät muutetaan Hänen kaltaisikseen ylösnousemuksessa.
Tämä opetus koskee säteilyä, jota voisimme kuvata Jumalan kirkkauden ilmentymäksi. Olemme tutkineet tätä yksitellen ja nyt myös yhteisöllisesti Hänen Morsiamenaan, mutta ennen kuin siirryn tämän sanoman viimeiseen osaan, haluan kääntyä yhden toisen pyhien kirjoitusten kohdan puoleen, jossa puhutaan paljon säteilystä.
”(3) Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa tarkka kuvaus, joka tukee kaikkea voimallisella sanallaan.” – Heprealaisille 1: 3a NIV
Jeesus on Jumalan kirkkauden säteily. Vau, mikä uskomaton lausunto se onkaan! Eikö Jeesus opettanut, että jos olet nähnyt minut, olet nähnyt Isän? Tämä johtuu siitä, että Jeesus oli Isän tarkka kuvaus. Jumala oli mielissään siitä, että Hänen täyteytensä näkyi Hänen Pojassaan ja että Poika ilmoitti kirkkautensa maan päällä. Kuitenkin silloinkin vain harvat tunnistivat tuon kirkkauden jumalalliseksi. Kun Johannes avaa evankeliuminsa, hän kirjoittaa: ”(9) Todellinen valo, joka antaa valon jokaiselle, oli tulossa maailmaan. (10) Hän oli maailmassa, ja maailma luotiin hänen kauttaan, mutta maailma ei tuntenut häntä.” – Johannes 1: 9-10 ESV
Katsotaanpa nyt, miten tämä liittyy säteilevään morsiameen. Sillä aivan kuten Jeesus oli Jumalan kirkkauden säteily maan päällä, niin myös Morsian on Yljän säteily maan päällä. 1.Korinttilaisille 11: 7 opettaa, että nainen on miehen kunnia, tämä pätee myös morsiameen. Hän heijastaa rakkaansa kirkkautta, aivan kuten kuu heijastaa aurinkoa. Hän on Hänen ruumiinsa maan päällä, yhteisöllinen olento, joka ilmentää Hänen kirkkauttaan ja säteilyään. Mutta aivan kuten maailma ei tunnistanut sille tullutta valoa, niin myös Morsiamen kirkkaus pysyy jossain määrin piilossa näkyviltä. Kirje kolossalaisille 3:3,4.
3. Kypsän morsiamen kirkkaus
Tiedän, että olemme käsitelleet paljon pyhiä kirjoituksia ja pakanneet paljon tähän istuntoon, mutta on vielä yksi alue, jonka haluaisin jakaa kanssanne säteilevästä morsiamesta. Tähän mennessä olemme tutkineet säteilyä, joka tulee meille joko yksilöinä tai yhteisöllisesti morsiamena, ja kuinka tämä kirkkaus luetaan meille suhteemme Herraan ja Hänen sydämessämme asuvan – kuitenkin on olemassa toinen säteily, jolla Morsian annetaan, ja toinen kirkkaus, jonka hän saa. Mitä siis tarkoitan tällä? No, käännytään Ilmestyskirja 19: 7-8 NKJV
”(7) ”Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme ja antakaamme hänelle kunnia, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja hänen vaimonsa on valmistanut itsensä.” (8) Ja hänelle se suotiin pukeutua hienoon pellavaan, puhtaaseen ja kirkkaaseen, sillä hieno pellava on pyhien vanhurskaita tekoja.”
Sana ”kirkas” tässä on G2986 ”lampros”, joka tarkoittaa säteilevää, loistavaa, loistavaa. Huomaa, että tämä ei ole samaa säteilyä, joka tulee katsomalla Herraan tai Hänen sisimmässään olevaan läsnäoloon, vaan säteilyä, jota käytetään kuin vaatetta. Me tunnemme tämän pyhien kirjoitusten kohdan ja yhdistämme pyhien vanhurskaat teot yleensä uskollisen palvelemisen tai hyvien tekojen yhteydessä. Mutta uskon, että sillä on syvällisempi seuraus. Sana ”vanhurskaat teot” on tässä sana G1345 dikaiōma (di ki oh ma), joka välittää oikeudellisen merkityksen kuin siinä, joka on katsottu oikeaksi lain voimaan, esimerkiksi se, mikä on säädetty ja säädetty laissa, tai tuomioistuimen päätös tai rangaistus. Toivon, että saat tämän kiinni – morsian pystyy tekemään yhteistyötä Herran kanssa taivaan hoveissa tavalla, joka luo laillisen ennakkotapauksen suosiolle, joka myönnetään hänen kuninkaalliselle tehtävälleen, joka johtaa Herran päivään ja Karitsan häihin. Kun puhumme ”vanhurskaista teoista”, uskon, että meidän täytyy nähdä nämä teot hallituksen päätöksinä, jotka valmistavat pyhyyden valtatien, joka valmistaa tien Herralle. Aivan kuin nämä vaatteet olisivat hänen oikeutuksensa osallistua taivaan neuvostoon. Vau, voitko kuvitella sen? Ei saapua oikeuteen ilman asianmukaista pukeutumista, vaan pukeutuneena puhtaisiin ja kirkkaisiin vaatteisiin.
Käsittelen tässä aivan toista aihetta, jonka kanssa olen saanut tehtäväkseni juosta, joka koskee morsiamen täysi-ikäisyyttä. En voi käyttää enempää aikaa mennäkseni tähän paljastukseen täällä, vain sanoakseni tämän: kunnes morsian tulee täysi-ikäiseksi, hänellä on holhoojia, jotka vartioivat häntä. Tuomioistuimessa holhoojilla on laillinen toimivalta hänen hyvinvointiinsa. Mutta kun Morsian tulee täysi-ikäiseksi, yksi monista asioista, jotka tapahtuvat, on se, että hänen äänensä voidaan kuulla ja vastata suoraan tuomioistuimissa tavalla, jota se ei ollut ennen. Tämä on totta luonnollisessa maailmassa, ja se on totta myös henkimaailmassa. Vuosisatojen ajan Morsian on kasvanut kirkkokuntiensa suojelijoiden kodissa, kunnes hän saavuttaa iän, jolloin kaikki muuttuisi, iän, jolloin häntä ei enää pidetä alaikäisenä Herran silmissä, vaan valmiina morsiusrakkauden heräämiseen. Uskon, että morsian on saavuttanut tuon kynnyksen. Henkimaailmassa on tapahtunut syvällinen muutos, jossa Morsian kutsutaan taivaan pihoihin, missä hänen äänellään on painoarvoa ja siihen vastataan. Hänen holhoojansa eivät koskaan kyenneet tekemään sitä eivätkä koskaan päässeet käsiksi hänen perintöönsä tai kirkkauteensa, koska se pidettiin luottamuksella, kunnes koitti päivä, jolloin hän saattoi osallistua suoraan taivaan tuomioistuimiin. Rakkaani, uskon, että se päivä on tullut. Morsiamella on yllään säteileviä vaatteita, joiden kanssa hän osallistuu paikkaansa taivaassa.
Lopuksi, kun puhutaan säteilevästä, loistavasta morsiamesta, on toinenkin kirkkaus, jonka hän saa. Ei heijastunutta kirkkautta tai kirkkautta, joka kumpuaa Kristuksen sisimmästä, vaan kirkkautta, joka tulee hänelle perintönä. Jälleen kerran, voin vain käsitellä tätä suurenmoista aihetta ja jakaa henkilökohtaisena vakaumuksena pikemminkin tuon opin, mutta uskon, että kun Morsian tulee täysi-ikäiseksi, hän pystyy saamaan aikaan kansakunnan morsiamen ennalleen asettamisen ja vastaanottamaan kansakunnan syntymäoikeuden ja kunnian perintöosakseen. Se on melkoinen lausunto, joten sanon sen uudelleen ja kerron sitten jonkin pyhien kirjoitusten kohdan tuon uskomuksen tueksi. Kun Morsian tulee täysi-ikäiseksi, hän pystyy aloittamaan kansakunnan ennalleen asettamisen ja vastaanottamaan kansakunnan esikoisoikeuden ja kunnian perintöosakseen. Okei, katsotaanpa, mitä Raamattu voisi sanoa tästä.
”(23) Kaupunki ei tarvinnut aurinkoa eikä kuuta loistamaan siinä, sillä Jumalan kirkkaus valaisi sen. Karitsa [on] sen valo. (24) Ja pelastettujen kansat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat tuovat siihen kirkkautensa ja kunniansa.” – Ilm. 21:23-24 NKJV
Kun Johannes näki näyssä Uuden Jerusalemin tulevan alas taivaasta Jumalan luota, morsiamen tavoin valmistettuna, kauniisti pukeutuneena aviomiehelleen, hän antaa fantastisen kuvauksen Morsiamesta Jumalan kaupunkina. Vaikka morsiamen kuvaaminen kaupunkina on salaperäistä, se on uskomattoman tärkeä monista syistä. Eikä vähiten siksi, että se sisältää kansakuntien kohtalon ja kunnian. Jokainen kansakunta on Jumalan luoma, Uusi Jerusalem mielessään, tietäen, että tulee päivä, jolloin maan kuninkaat toisivat kansojen kunnian ja kunnian Uuteen Jerusalemiin. Saatamme luonnollisesti ihmetellä, keitä nämä kuninkaat mahtoivat olla, mutta Johannes mahdollisesti ehdotti tätä aikaisemmin Ilmestyskirjassa, kun hän kirjoitti:
”(5) Hänelle, joka rakasti meitä ja pesi meidät synneistämme omalla verellään,(6) ja on tehnyt meistä kuninkaita ja pappeja Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle olkoon kirkkaus ja valta aina ja ikuisesti. Aamen.” – Ilmestyskirja 1:5b-6 NKJV
”(2) [On] Jumalan kunnia salata asia, mutta kuninkaiden kunnia [on] etsiä asiaa.” – Sananlaskut 25: 2 NKJV
Meistä on tehty Isän kuninkaita ja pappeja. Kuninkaallisessa ja papillisessa voitelussamme me pystymme tuomaan kansojen kunnian ja kunnian Uuteen Jerusalemiin. Kun Jumala perusti kansakunnan, asettaen sen ajat ja rajat, Hän asetti kansakuntaan kirkkauden, jonka Morsian lopulta toisi (kuninkaina ja pappeina) rakkauden lahjana Pojalleen. Tätä tarkoitan kansakunnan morsiamen ennallistamisella. Jumala kätki kirkkauden, kun Hän perusti kansakunnan, ja kuninkaiden kirkkaus on löytää se ja tuoda se takaisin Hänelle. Kun ajattelen säteilevää morsianta, näen tämän. Ei vain säteilevä, koska hän heijastaa Jeesuksen kirkkautta, vaan säteilevä niiden vaatteiden vuoksi, jotka hänelle on annettu vanhurskaita hallituksen toimia varten, joissa hän pystyy palauttamaan kansakunnan esikoisoikeuden valmistautuessaan sulhaseensa, kun Hän tulee tuomaan hänet kotiin.
Mikä uskomaton kohtalo meidät onkaan kutsuttu. Tässä sanomassa olemme nähneet, kuinka meidät luotiin Jumalan kunniaksi, heijastaen Hänen säteilyään maailmassa. Mutta paljon enemmän, koska tämä Jumalan kirkkaus tekee meille mahdolliseksi tulla yhdeksi morsiamena. Ja morsiusidentiteettimme kautta me pystymme kantamaan vanhurskaiden tekojen säteilyä, käydessämme taivaan hoveissa tehdäksemme yhteistyötä Herran kanssa kansakunnan syntymäoikeuden palauttamisessa, valmiina tuomaan kansakunnan kirkkauden kanssamme Uuteen Jerusalemiin.
Joten kiitos kaikille, että annoitte minun jakaa nämä ajatukset kanssanne. Rukoilen, että teitä on siunattu ja innoitettu, korotettu hieman korkeammalle, kun Johannes ylennettiin näkemään vilauksen säteilevästä Morsiamesta. Aamen
