Rakkaat rakkaat Loistavalle Isällemme, joka elää iankaikkisuudessa, yhdessä ykseydessä Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa, riemuitkaamme siitä, että toivomme on luja ja pelastuksemme turvattu. Sillä vaikka emme ole vielä nähneet häntä, joka on tuleva, uskomme nyt ja pelastumme, näemme silloin ja muutumme.
Aloitamme uuden sarjan, jota kutsumme nimellä ”Evankeliumi morsiamen mukaan”. Tutkimuksessamme on kaksi perusperiaatetta. Ensimmäinen periaate on, että: Niin kuin Kristus on, niin meidänkin täytyy olla. Ja toinen periaate on, että morsiamella on yritysmieli ja hän ajattelee kaikkea yrityksen ajattelutavasta, ei yksittäisestä. Näin ollen hän ajattelee luonteensa vuoksi eri tavalla kuin me ajattelemme yksilöinä. Olemme niin ehdollistuneita lukemaan ja tulkitsemaan Raamattua ainutlaatuisesta ajattelutavasta ja siitä, kuinka evankeliumi soveltuu meihin yksilöllisesti, mutta jos haluamme ymmärtää, että Jumalan iankaikkinen tarkoitus on, että meidät sisällytetään Häneen, ja tämä olemalla Hänen Poikansa Sulhasen kuninkaan kuninkaallinen morsian, silloin on ensiarvoisen tärkeää, että muutamme ajattelutapaamme. Että ajattelemme kuin Morsian!
Mielemme uudistuminen muuttaa meitä, kyllä, mutta morsiameksi muuttuminen edellyttää, että mielemme uudistetaan tai jopa ohjelmoidaan uudelleen morsiamen ajattelutavalla tai toisin sanoen meidän on kehitettävä morsiustietoisuus. Siirtyä pois vain yksittäisestä ajattelutavasta ja omaksua korporatiivisen morsiusidentiteettimme korkeampi luonne ja alkaa ajatella kuin Morsian, joka olemme. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ajatella yksikössä vaan monikossa. Emme näe Raamatun tulkintaa ja soveltamista meihin vain yksilöinä, vaan kuinka se soveltuu meihin yhteisöllisesti. Sillä se on kirjoitettu meille yhteisöllisesti. Tällä yritysmielen ymmärryksellä katsomme uudelleen olennaista evankeliumin sanomaa, tällä kertaa ei yksilöinä, vaan morsiamen paradigman linssin läpi, ja siksi tämä on evankeliumi morsiamen mukaan.
Viime kerralla kerroin, että jotta Morsian valmistautuisi ja valmistautuisi avioliittoonsa Sulhaskuninkaan Jeesuksen kanssa, hänen täytyy osallistua samoihin vaiheisiin kuin Hän teki ollessaan maan päällä. Niin kuin hänenkin, niin meidänkin täytyy olla. Ehdotin viime kerralla, että morsian täytyy kastaa, ja kuinka outo käsite se onkaan normaalille ajattelutavallemme. Mutta muutaman seuraavan istunnon aikana puran tuota ajatusta paljon enemmän ja näen, kuinka kaste Morsiamen puolesta on hänelle ehdoton vaatimus. Hänet täytyy kastaa ennen kuin hän voi tehdä mitään muuta. Todellakin, näemme, että ilman kastetta ei ole morsianta, sillä kun morsian kastetaan, hänet upotetaan Kristukseen, ja ellei hän ole täysin Hänessä, hän ei voi tulla Hänen luotaan, eikä hänellä siksi ole mitään muotoa, johon liittyä takaisin Häneen kuin avioliitossa. Vau, se oli syvä, mutta älä huoli, palaamme siihen ajatukseen myöhemmin.
Mitä tulee kasteesta keskustelemiseen, tässä on keskeinen kohta, johon palaamme muutaman kerran.
Vai ettekö tiedä, että yhtä moni meistä, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, kastettiin Hänen kuolemaansa? Siksi meidät haudattiin hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin meidänkin tulisi vaeltaa uudessa elämässä. Sillä jos meidät on yhdistetty yhteen Hänen kuolemansa kaltaisuudessa, varmasti mekin tulemme olemaan Hänen ylösnousemuksensa kaltaisia, tietäen tämän, että vanha miehemme ristiinnaulittiin Hänen kanssaan, että synnin ruumis voitaisiin poistaa, ettemme enää olisi synnin orjia. Sillä se, joka on kuollut, on vapautettu synnistä. Jos nyt kuolisimme Kristuksen kanssa, uskomme, että mekin elämme hänen kanssaan tietäen, että Kristus, joka on herätetty kuolleista, ei enää kuole. Kuolemalla ei ole enää valtaa Häneen. Kuolemasta, jonka hän kuoli, hän kuoli synnille lopullisesti; mutta elämän, jonka hän elää, hän elää Jumalalle. Samoin tekin luulette olevanne kuolleita synnille, mutta eläviä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 6:3-11
Sana kaste on translitterointi kreikan sanasta ”baptizō” ja tarkoittaa upottamista tai upottamista, puhdistautumista upottamalla. Vaikka juurisana ”baptô” tarkoittaa kastamista, sana ”baptizō” on enemmän kuin vain kastettu kertaluonteisena hetkellisenä tapahtumana, vaan se on jatkuva kastaminen tai upottaminen, kunnes kastetun tila on muuttunut. Kuten on asianlaita, kun Elisa neuvoi Naamania ”peseytymään Jordanissa seitsemän kertaa”, Raamattu sanoo 2.Kuninkaiden kirjassa 5:14: ”Niin hän (Naaman) meni alas ja kastoi seitsemän kertaa Jordaniin Jumalan miehen sanojen mukaan; ja hänen lihansa palautettiin ennalleen kuin pienen lapsen liha, ja hän oli puhdas.” Tähän jakeeseen, Septuagintaan (Vanhan testamentin kreikankielinen käännös) kastettu sana on sana ”baptizō”.
Kun Paavali sanoo, että meidät on kastettu Kristukseen, hän sanoo, että meidät on kastettu tai upotettu Kristukseen, niin että olemme täysin astuneet Kristukseen, upotettuina, peitettyinä jopa Kristukseen kätkettyinä. Mutta sitten Paavali kehittää ajatusta ja sanoo, että kun meidät kastetaan Kristukseen, meidät samalla tavalla kastetaan tai upotetaan Hänen kuolemaansa. Kasteen kautta meidät haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan, niin että aivan kuten Jeesus herätettiin kuolleista, niin mekin saamme kokea ylösnousemuselämän. Huomaa tässä, että ennen elämää on kuolema, ennen uutta ihmistä vanhan miehen on kuoltava. Paavali kirjoittaa, että vanha miehemme ristiinnaulittiin Hänen kanssaan, ja todistaa tämän itsestään Gal 2:20: ”Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, enkä enää elä vaan Kristus, joka elää minussa”.
Tämä perustotuus on evankeliumin sanoman ydin. Että Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, kuoli syntiemme tähden, haudattiin ja nousi sitten kuolleista kolmantena päivänä, jotta uskon kautta Häneen ja ristin lunastavan työn kautta me voisimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Mutta huomaa tässä hienovarainen ja syvällinen totuus: uudestisyntymätön mieli kaipaa ristin työn todellisia syvyyksiä. Uudestisyntymätön mieli (joka kuuluu vanhalle ihmisellemme) ei ymmärrä uutta luomakuntaa, vaan ajattelee vain, kuinka kiitollisia heidän pitäisi olla, koska he eivät enää ole tuomittuja ja kuinka Jeesus kuoli heidän sijastaan, jotta he voisivat elää. He saattavat ymmärtää, että heidän syntinsä on otettu pois, mutta tässä on pointti, jonka sanon, että vaikka synnit otetaan pois, syyllisyys ei ole siirrettävissä! Vaikka Jeesus kantoi syntini, se ei tehnyt Hänestä syyllistä. Syyllisyys pysyy minussa, se on uudestisyntymätön minä, ja siksi vanha mies ei voi koskaan vapautua syyllisestä omastatunnosta. Vanha mies on edelleen tuomittu. Ei ihme, että Paavali kirjoittaa: ”Oi kurja mies, joka minä olen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Room. 7:24
Entä sitten oikeutus? Tuomiosta vapauttaminen ja vanhurskauden tunnustaminen tilillemme? Vanha ihminen ei vapaudu, vaan uusi ihminen on saanut elämän. Vanha ihminen ja uudestisyntymätön mieli kamppailevat synnin ja syyllisyyden kanssa koko elämänsä ajan (vaikka voisimme sanoa, että he ovat jo kuolleet), mutta uusi ihminen, uudestisyntynyt mieli ei näe Jeesusta ristiinnaulittuna yksin, vaan näkee itsensä siellä Hänen kanssaan ristiinnaulittavana, iankaikkisen Hengen kautta voimme tunnistaa itsemme Kristukseen Hänen ristiinnaulitsemisensa teossa, kuolema ja hautaaminen, selitän tämän lisää ensi kerralla, mutta ymmärtäkäämme tässä, että Jeesus ei kuollut vain puolestamme, Hän kuoli kanssamme, niin että kuolemassaan ja hautauksessaan vanha ihminen ristiinnaulitaan ja siksi synnin ruumis pannaan pois lopullisesti, koska kuollut on vapautettu synnistä, ja syyllisyys on tuhoutunut kuoleman kautta ikuisesti, halleluja!. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen meidätkin herätetään uuteen elämään, uudestisyntyneinä uutena luomuksena, jossa vanha on mennyt ja katso, kaikki on tullut uudeksi. Mikä ihmeellinen Vapahtaja todellakin, ja loistava pelastus, ei vanhan ihmisen pelastus, vaan uuden syntymä.
