Opetuksessani kirkon ykseydestä totesin, että Raamattu määrittelee kirkon maantieteellisestä tai alueellisesta ajattelutavasta eikä tunnustuksellisesta tai itsenäisestä ajattelutavasta. On vain yksi kirkko ja se kirkko on Hänen ruumiinsa ja Kristus on sen pää. Ihannetapauksessa kirkko tulisi tunnistaa sijaintinsa eikä tunnustuksellisen tai opillisen uskollisuutensa perusteella.
Jos kirkko tarkasteltaisiin maantieteellisestä tai alueellisesta näkökulmasta ja tuon alueellisen kirkon jokainen solu työskentelisi yhdessä yhtenä, silloin kirkkojen kesken jaettaisiin lahjoja ja asiantuntemusta, mikä hyödyttäisi suuresti Kristuksen ruumista sen edetessä kohti kypsyyttä ja sen vaikutus yhteisöön rikastuisi suuresti.
Se mahdollistaisi myös viisiosaisen palvelutyön tunnustamisen ja harjoittamisen kaikissa kirkoissa ja alueellinen johtajuus alkaisi kehittyä.
Kun ajattelin tämän ajattelutavan ja käytännön muutoksen vaikutuksia, aloin tuntea, että ehkä meidän on harkittava uudelleen paljon käytetyn sanan ”johtajuus” merkitystä. Minusta tuntui, että tätä sanaa ”johtajuus” käytettiin niin monissa eri yhteyksissä ja että oli suuri ero sen välillä, käytetäänkö sanaa johtajuus viitattaessa paikalliseen seurakunnan johtajaan tai kun sitä käytetään konferenssin otsikossa ”Johtajuuden ominaisuudet”, ja merkityksen välillä, kun sitä käytetään aluekirkon yhteydessä.
Johtajuuskonferenssi pyrkii opettamaan ominaisuuksista, jotka kuvaavat parhaiten hyvää johtajaa (yksikkö). Harvoin on konferenssi, jossa opetetaan alueellisen johtajuuden kehittymisestä yritysjohtajuuden tai valvonnan apostolisessa merkityksessä.
Tämä ero tuli minulle selväksi, kun Herra pyysi minua lähettämään paperin
Olin kirjoittanut aiheesta ’Seurakunta, rukous ja esirukous’ useille papeille ja pastoreille alueellani. Hänen ohjeensa olivat selkeät. Minun oli määrä kirjoittaa se kirjeen muodossa ja lähettää se …… ”kirkkoni johdolle kaupungissanne/alueellanne/alueellanne”. Suoritin tehtävän, mutta huomasin, etten voinut tunnistaa, kenelle lähettää sen. Keitä olivat kirkon johtohenkilöt alueellani? Olin hämmentynyt. Voisin löytää ”johtajat”, mutta en ”johtajuutta”.
Tunsin, että ”johtajien” ja ”johtajien” välillä oli merkittävä ero, ja pyysin Häntä määrittelemään tuon eron minulle, koska tiesin jotenkin, että se oli niin tärkeää. Kamppailin rukouksessa jonkin aikaa.
määritelmä
Sitten Hän sanoi: ”Johtajat ovat ainutlaatuisia. Johtajuus on yritys”.
Sitten hän kuvaili olosuhteita, joita johtaja tarvitsee siirtyäkseen johtajasta, olipa hän kuinka tehokas tai omistautunut tahansa, osaksi alueen tai alueen johtajuutta. Hän sanoi yksinkertaisesti, että …..”Johtajat siirtyvät ’johtajista’ ’johtajuuteen’, kun he hyväksyvät yritysvastuunsa alueesta, jonka olen antanut heille”.
Vau! Se oli niin selvää ja niin syvällinen paljastus. Näin Hän näkee kirkon johtajuuden. Se oli sekä alueellinen että yritys!
Jokaisella alueella on yksi kirkko, yksi kirkon pää ja herra, yksi armeijan kenraali, yksi mestarisuunnittelija. Meidän tehtävämme, johtajina, palvelijoina, pastoreina, piispoina millä tahansa alueella, on tulla ’yhdeksi’ toistemme kanssa johtajuudessa, jolla on maantieteellinen seurakuntaidentiteetti ja sitten, yhdessä, etsiä Hänen kasvojaan, kunnes Hän jakaa suunnitelmansa kanssamme tuon alueen valtaamiseksi Jeesukselle!
Sitten Herra johdatti minut Ps 133:een: ”Missä veljet asuvat yhdessä ykseydessä, siellä Herra käskee siunauksen”….
Kysyin Häneltä, mikä oli osa ”tätä siunausta” näinä erityisinä lopunajan päivinä, mitä tulee alueen johtajuuteen, jos johtajat todella ovat yhtä ykseydessä ja rakkaudessa. Hänen vastauksensa oli merkittävä…” Osa ’siunaustani’ johtajille näinä erityisinä lopun päivinä on paljastus strategiastani alueen valtaamiseksi.”
Tällaisen ”johtajuuden” näkemisen seuraukset ovat valtavat. Tässä muutamia niistä.
1. Papit/pastorit kantaisivat vastuunsa suuremmalla kunnioituksella, nöyryydellä, vastuullisuudella ja taloudenhoidolla.
2. He etsivät keskinäistä vastuuta ja alkavat siirtyä kohti suurta avoimuutta ja haavoittuvuutta keskenään.
3. Heidän ystävyytensä syvenisi
4. Niiden resursseja jaettaisiin ja lisättäisiin
5. Heidän ohjelmansa suunniteltaisiin yhdessä yhden johdon alaisuudessa ja tuon kaupungin, kaupungin tai alueen ”yhden kirkon” tuella.
6. Voitelu lisääntyisi yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.
7. Tämän seurauksena olisi tunne ”avoimesta taivaasta” ja PS 133: n siunaus alkaisi virrata ihmeillä ja Hänen Pyhän Henkensä ilmentymillä
Apostolien teot Ch 2 v 42 – 47…..” He omistautuivat apostolien opetukselle ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukoukselle. Jokainen oli täynnä kunnioitusta niitä monia ihmeitä ja tunnustekoja kohtaan, joita apostolit tekivät. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja heillä oli kaikki yhteistä. He myivät omaisuutta ja omaisuutta antaakseen kaikille, jotka tarvitsivat. Joka päivä he kokoontuivat edelleen yhteen temppelipihoilla. He mursivat leipää kodeissaan ja söivät yhdessä iloisin ja vilpittömin sydämin, ylistäen Jumalaa ja nauttien koko kansan suosiosta. Ja Herra lisäsi heidän lukumääräänsä päivittäin niitä, jotka pelastuivat.
