Keskeiset pyhien kirjoitusten kohdat:
Kirje efesolaisille 2:11-15
”Muistakaa siis, että kerran te pakanat lihassa… Te olitte tuolloin erossa Kristuksesta, vieraantuneet Israelin yhteisöstä ja muukalaisia lupauksen liitoille, vailla toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa te, jotka kerran olitte kaukana, olette tulleet lähelle Kristuksen veren kautta. Sillä hän itse on meidän rauhamme, joka on tehnyt meidät molemmat yhdeksi ja murtanut lihassaan erottavan muurin … että hän voisi luoda itsessään yhden uuden ihmisen näiden kahden tilalle, niin tehdä rauhan, ja sovittaa meidät molemmat Jumalan kanssa yhdessä ruumiissa ristin kautta ja tappaa siten vihamielisyyden … Sillä hänen kauttaan meillä molemmilla on pääsy yhdessä Hengessä Isän luo. Joten silloin te ette ole enää muukalaisia ja muukalaisia, vaan olette kanssakansalaisia pyhien ja Jumalan perheen jäsenten kanssa.”
Jos olet ei-juutalainen uskova, toisin sanoen ei-juutalainen uskova, tiedätkö, että nyt sinusta on tehty ”yksi uusi mies” yhdessä juutalaisten veljiesi ja sisartesi kanssa?
Teille on annettu sama pääsy samassa Hengessä saman Isän tykö (kiitos saman Messiaan), koska olette kanssakansalaisia – Jumalan huoneen jäseniä yhdessä Israelin kansan kanssa. Te ette ole enää muukalaisia, kuten Paavali tässä sanoo, vaan osa Israelin yhteisöä. Väliseinä, joka kerran seisoi temppelipihalla, jonka yli vain juutalaiset pääsivät sisään, on poissa. Pakanat eivät ole millään tavalla toista luokkaa – kiitos Jeesuksen, meillä kaikilla on nyt yhtäläinen pääsy Israelin Jumalan, meidän kaikkien Isän, luo.
Mutta pakanakirkko ei ole tottunut ajattelemaan näin, siis juutalaisesta näkökulmasta, koska kirkko koostuu nykyään enimmäkseen pakanauskovista ja olemme unohtaneet, että se oli juutalaista alkuperää ja jäsenistöltään pääasiassa juutalainen. Aluksi kristinusko oli juutalaisen uskon kehitysmuoto, mutta ajan kuluessa se muuttui yhä ei-juutalaisemmaksi.
Alkukirkko koostui kuitenkin kahdesta ihmisryhmästä. Juutalaiset ja pakanat ja juutalaisille maailma oli jakautunut näiden kahden ryhmän kesken.
Näin ollen on kaksi keskeistä ongelmaa, joiden kanssa pakanat painivat kirkon sisällä silloin ensimmäisellä vuosisadalla. Raamattu antaa meille ihmeellisiä ratkaisuja näihin kahteen ongelmaan, mutta ne vaivaavat yhä monia uskovia tänä päivänä!
Mitä nämä ongelmat ovat, ja mitä apua Raamattu antaa meille niiden ratkaisemiseksi, erityisesti suhteessa ”yhteen uuteen ihmiseen”?
Ongelma yksi: ”Olen arvoton pakana… Toivon, että olisin juutalainen!”
Ensimmäinen ongelma on tyhjentynyt omanarvontunto. Valitettavasti on pakanoita, jotka ovat tyytymättömiä Jumalan heille antamaan identiteettiin ja toivovat, että he olisivat jotain muuta. He ovat uskoneet valheeseen, että juutalaiset ovat jotenkin ”parempia” ja että pakanat ovat toisen luokan kansalaisia. Mutta Jumala ei näe asiaa lainkaan näin. Jumalan vastaus on annettu kirjeessä efesolaisille
Efesolaisille 2:19 tiivistää sen niin selvästi:
”Joten silloin ette ole enää muukalaisia ja muukalaisia, vaan olette kanssakansalaisia pyhien ja Jumalan perheen jäsenten kanssa”.
Jos tämä pakanoiden identiteetin ongelma on sellainen, joka aina vaivaa sinua, jakeen ympäröivän kontekstin pitäisi oikaista asiat ja tarjota sinulle vielä enemmän rohkaisua:
Toinen ongelma: ”Olen korvannut Israelin. Minä olen uusi juutalainen!”
Tämä toinen ongelma on päinvastainen – paisunut arvokkuuden tunne, ajattelu siitä, että Israel on heitetty syrjään eikä sillä ole enää mitään merkitystä, ikään kuin seurakunta olisi kaikki, millä on nyt merkitystä. Tämä on synnyttänyt harhaopin nimeltä ”korvausteologia”. Raamatulla on jälleen paljon viisautta annettavana tässä asiassa:
Jumalan vastaus löytyy Roomalaiskirjeestä
”Älä ole ylimielinen oksia kohtaan. Jos olet, muista, että et ole sinä, joka tukee juuria, vaan juuri, joka tukee sinua” Roomalaisille 11 vs. 18
Tämän jakeen itsessään pitäisi lyödä päähän se ongelma, että pakanat tuntevat olevansa juutalaisia ylempänä, mutta Roomalaiskirjeessä on enemmän tutkittavaa tästä aiheesta. Erityisesti on tärkeää ymmärtää Roomalaiskirjeen 1. jakeen 16 käsite ”Juutalaiselle ensin”, jossa Paavali sanoo: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, ensin juutalaiselle ja myös kreikkalaiselle”.
Katsotaanpa Roomalaiskirjeen 1:16: ta Roomalaiskirjeen yhteydessä kokonaisuutena.
Mitä se tarkoittaa – juutalaiselle ”ensin”?
Sana ”ensimmäinen” alkuperäisessä kreikankielessä on sana ”protoni” (πρῶτον), joka meidän on ymmärrettävä voidaksemme arvostaa kaikkea, mitä Paavali sanoo tässä. On olemassa pari tapaa ymmärtää, kuinka evankeliumi on juutalaiselle ”ensin”.
1. Peräkkäinen näkymä: Nähdä se järjestyksessä
Tämä sana ”protoni” voi tarkoittaa ensin peräkkäin – että evankeliumi meni ensin juutalaiselle kansalle (historiallisesti) ja sitten kansakunnille sen jälkeen. Ongelmana on, että ihmiset sitten virheellisesti ajattelevat, että juutalaisilla on ollut tilaisuutensa jo ensimmäisellä vuosisadalla, mutta että he räjäyttivät sen. Roomalaiskirjeen loppuosa antaa aivan toisenlaisen sanoman. Kirje rohkaisee pakanoita muistamaan, että Jumala EI ole luopunut Israelin kansan suhteen.
2. Erityisnäkemys: Se on erityisesti ja erityisesti juutalaisille
’Protoni’ voi tarkoittaa myös ensimmäistä, kuten erityisesti, erityisesti tai näkyvästi… Väitämme, että Paavali kirjoittaa tässä mielessä, että juutalainen on ensimmäinen. Evankeliumi on erityisesti ja erityisesti juutalaisille ja myös pakanoille. Miksi sitä on luettava tällä tavalla eikä peräkkäisessä järjestyksessä? Koska kun luemme Roomalaiskirjeen loppuosaa, voimme nähdä, että Paavali tarkoittaa juuri sitä. Heti seuraavassa luvussa hän käyttää täsmälleen samaa lausetta – tuomio tulee ensin myös juutalaiselle ja myös pakanalle: ”On oleva ahdistus ja ahdistus jokaiselle ihmiselle, joka tekee pahaa, ensin juutalaiselle ja myös pakanalle, mutta kunnia ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee hyvää, ensin juutalaiselle ja myös pakanalle.” Room. 2:9-10.
Evankeliumi on siis ensin juutalaisille ja myös pakanoille. Room. 1:16
Ja tuomio tulee ensin juutalaiselle ja myös pakanalle. Room. 2:9
Kun laitamme nämä kaksi lausetta vierekkäin, ymmärrämme Paavalin sanovan, että juutalaiset ovat erityisen vastuullisia Jumalan edessä, koska heille on annettu niin paljon ilmoitusta, ja siksi heidät tuomitaan ”ensin”.
Samalla tavalla totuus uskottiin juutalaiselle kansalle – kuten Paavali selittää kirjassaan, se oli juutalainen kansa, joka vastaanotti ”Jumalan oraakkelit” – Kirjoitukset. Se oli heidän historiansa kansana, ja juuri juutalaisen kansan kautta Messias tuli lunastamaan koko maailman.
Roomalaiskirje itse asiassa muistuttaa pakanoita: ”Te ette ole ottaneet valtaa, joten älkää olko ylimielisiä juutalaisia veljiänne ja sisarianne kohtaan!” Messias on juutalainen, lihan mukaan (Room. 1:3), Israelin kansalle annettiin ”Jumalan oraakkelit” (Room. 3:2) yhdessä lupausten kanssa, temppeli, kirkkaus, patriarkat, lapseksiottaminen, ja kaikki lunastavat siunauksemme ovat juutalaisia (Room. 3:1-2; Room.9:1-5, Room.11:28-29).
Roomalaiskirjeen 11:24 kertoo meille, että juuri on juutalainen, minkä vuoksi evankeliumi on erityisesti (protoni) juutalaisille, jotka ovat luonnollisia oksia, jotka on oksastettava takaisin. Pakanat ovat luonnottomia oksia, jotka voidaan nyt oksastaa, vaikka ne eivät ole luonnostaan tuosta juutalaisesta puusta.
Roomalaiskirjeen 1. luku opettaa, että ihmiskunta on nähnyt Jumalan yleisen ilmoituksen luonnon ja omantuntomme kautta, joten kaikki ovat ilman tekosyitä (Room. 1:18-20). Mutta kirjan loppuosa selittää, kuinka erityistä ilmoitusta annettiin erityisesti Israelin kansalle, mikä teki heistä sitäkin vastuullisempia. Joten juutalainen kansa tuomitaan erityisesti (protoni). Samalla tavalla ymmärrämme Paavalin sanovan, että evankeliumi on erityisesti ja erityisesti (proton) juutalaista kansaa varten, koska pohjatyö on jo tehty – jäljet on jo laskettu… mutta evankeliumi on nyt MYÖS ja YHTÄ lailla pakanoille. Tie on avattu kaikille.
Mitä tämä siis merkitsee meille tänä päivänä ja erityisesti pakanakirkolle?
Kirkon täytyy muistaa, että historiallisesti, asiayhteydessä ja liitossa evankeliumi on, oli ja tulee aina olemaan erityisesti ja erityisesti juutalaisille, koska se on niin juutalainen asia!
”Korvausteologia”, joka katsoo kirkon ottaneen Israelin paikan, on syntinen ja harhaoppinen, ei vain sen ylimielisyyden vuoksi juutalaista kansaa kohtaan, josta Raamattu varoittaa meitä, vaan myös siksi, että se ei ole omaksunut Roomalaiskirjeen 1:16:ta ymmärryksessään suuresta lähetyskäskystä. Evankeliumi on juutalaisille tänä päivänä yhtä paljon kuin se on koskaan ollut. Haasteenamme on rohkeasti ja iloiten ottaa vastaan totuus, että evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi sekä juutalaisille että pakanoille, ja odottaa innolla sitä päivää, jolloin yksi uusi ihminen ilmestyy maan päällä.
Yksi uusi ihminen on Kristuksen morsian kypsyydessään, ja he koostuvat, kuten Raamattu kuvailee, niistä ”Jumalan pojista, jotka on ilmoitettu maan päällä”, joita jopa luonto vaikeroi nähdessään paljastettavan.
Osa 2: Kristuksen morsian ja yksi uusi ihminen
Todellakin, ei ole mikään salaisuus, että elämme ennennäkemättömiä aikoja. Historian kehittyminen vuosisadallamme on ollut niin huomattavan nopeaa ja toisinaan järkyttävää, kun yhteiskunnat, kansakunnat ja kokonaiset kulttuurit ovat muotoutuneet ja muotoutuneet uudelleen yhden sukupolven aikana. Tämä sukupolvi ei ole vain todistanut ideologisten ja poliittisten imperiumien nousua ja tuhoa, vaan myös lähes 100 suvereenin kansakunnan syntymistä toisen maailmansodan jälkeen.
Ensimmäistä kertaa lähes yhdeksääntoistasataan vuoteen maailma ja seurakunta kohtaavat ennalleen asetetun Israelin ilmiön. Ja vaikka Israelia ympäröivät sosiaaliset, poliittiset ja strategiset haasteet näyttävät valtavilta, ne ovat kuitenkin pieniä verrattuna sen ylösnousemuksen ja selviytymisen hengellisiin seuraamuksiin.
Useimmat opilliset erheet syntyvät, kun korostetaan liikaa totuuden osaa kokonaisuuden sijaan. Se on kuin yrittäisi koota palapeliä; yrittää tulkita koko kokonaissuunnittelua tarkastelemalla monia ja erilaisia kappaleita jättäen huomiotta laatikon kuvan, joka yksin tarjoaa täydellisen suunnittelun. Samalla tavoin ymmärrys Israelin ja seurakunnan salaisuudesta voi tulla vain, kun tarkastelemme ”suurta kuvaa” ja siten ymmärrämme Jumalan yleisen suunnitelman ja iankaikkisen tarkoituksen. Suurempi kuva löytyy morsiusparadigmasta.
Jumala on aina suunnitellut luovansa sekä juutalaisten että pakanoiden uudestisyntyneestä jäännöksestä mitä kauneimman naisen, joka on tehty samasta DNA:sta kuin Jumalmies Kristus Jeesus. syntynyt Jumalan Hengestä ja Jumalan Hengen kautta, on täysin yhteensopiva Hänen kanssaan ja luonteeltaan ”tahraton tai tahraton”. Sellaisista Hän voisi olla vain Hänen Morsiamensa, yksi uusi ihminen tai luomus.
Ei ole suurempaa ”kuvaa” kuin ”kaiken yhteenveto morsiamessa ja Messiaassa (Kristuksessa), asiat taivaissa ja asiat maan päällä”
Efesolaisille 1: 8–10 sanotaan niin selvästi, että…..
”Kaikella viisaudella ja ymmärryksellä hän teki meille tiettäväksi tahtonsa salaisuuden hyvän mielisuosionsa mukaan, jonka hän tarkoitti Kristuksessa toteutettavaksi, kun ajat saavuttavat täyttymyksensä – tuoda ykseys kaikkeen taivaassa ja maan päällä Kristuksen alaisuudessa.”
Kaikki aikakaudet ja realiteetit luomakunnan entiteetissä voivat löytää todellisen olemuksensa vain yksin Jeesuksessa ja tulevat todelliseen täyttymykseensä vain Hänessä. Jeesus on kaiken alku ja loppu. Hän on kaikkien luomistöiden syy, keino ja tarkoitus, ja Hänen ja Hänen Morsiamensa välisessä liitossa kaikki täyttymättömät profetiat tulevat täyttymään.”
Se, mikä ei ole ”Häneltä ja Hänen kauttaan ja Hänelle”, ei ole todellista, vaan se on vain ohikiitävä illuusio. Kirje roomalaisille 11:36
Sekä Israelilla että pakanaseurakunnalla ja kansojen kohtalolla ei ole todellisuutta ilman Kristusta, sillä Hän on seurakunnan pää ja Morsiamen ylkä. Etnisen Israelin uudelleenperustaminen meidän vuosisadallamme ei ole sattumaa. Todellakin, Jumalan salaisuus Messiaassa, sellaisena kuin se paljastuu näinä viimeisinä päivinä, käsittää draaman sekä Hänen morsiamestaan, joka on vedetty kansakuntien keskuudesta, juutalaisesta ja pakanasta, että Israelin kansan kansallisesta ja hengellisestä ylösnousemuksesta omassa maassaan. Nämä kaksi asiaa ovat erottamattomat. Koko historian huipentuma molempia koskevien profetioiden mukaan tapahtuu Israelin maassa ja Jerusalemin kaupungissa.
Ja kun Isä tiivistää kaiken Pojassaan, Hänen sydämessään on tuoda esiin tämän aikakauden päättyessä koko luomakuntansa loistavin osoitus, ”YKSI UUSI IHMINEN”
Katsotaanpa tuota keskeistä pyhien kirjoitusten kohtaa uudelleen…..
Kirje efesolaisille 2:11-15.
11 ”Muistakaa siis, että kerran te pakanat syntymän kautta, joita kutsutaan ”ympärileikkaamattomiksi” niiden toimesta, jotka kutsuivat itseään ”ympärileikkaukseksi”, [itsessään pelkäksi merkiksi], jonka ihmiskädet tekevät lihaan – 12 muistakaa, että tuolloin teidät erotettiin Kristuksesta [suljettiin pois kaikesta suhteesta häneen], vieraannuitte Israelin yhteisöstä, ja muukalaisia lupauksen liitoille [joilla ei ole osuutta pyhästä messiaanisesta lupauksesta ja jotka eivät tunne Jumalan sopimuksia], joilla ei ole toivoa [Hänen lupauksestaan] ja jotka [elävät] maailmassa ilman Jumalaa. 13 Mutta nyt [juuri tällä hetkellä] Kristuksessa Jeesuksessa te, jotka kerran olitte [niin hyvin] kaukana [Jumalasta], olette tulleet lähelle Kristuksen veren kautta. 14 Sillä hän itse on meidän rauhamme ja ykseytemme side. Hän, joka teki molemmat ryhmät – [juutalaiset ja pakanat] – yhdeksi ruumiiksi ja mursi muurin, [hengellisen vastakkainasettelun muurin välillämme], 15 poistamalla [omasta ristiinnaulitusta] lihastaan vihamielisyyden, jonka aiheutti laki ja sen käskyt, jotka sisältyvät toimituksiin [jotka Hän täytti]; jotta Hän itsessään voisi tehdä näistä kahdesta yhden uuden ihmisen ja siten luoda rauhan. 16 Ja [että hän] sovittaisi heidät molemmat [juutalaiset ja pakanat, yhdistyneinä] yhdeksi ruumiiksi Jumalan kanssa ristin kautta ja siten tappaisi vihamielisyyden. 17 JA HÄN TULI JA SAARNASI HYVÄÄ SANOMAA RAUHASTA TEILLE [PAKANOILLE], JOTKA OLIVAT KAUKANA, JA RAUHASTA NIILLE [JUUTALAISILLE], JOTKA OLIVAT LÄHELLÄ. 18 Sillä hänen kauttaan meillä molemmilla on [suora] tie lähestyä yhdessä Hengessä Isää. 19 Te ette siis ole enää muukalaisia ja muukalaisia [ulkopuolisia, joilla ei ole kansalaisoikeutta], vaan olette pyhien (Jumalan kansan) kanssakansalaisia ja Jumalan perheen [jäseniä], 20 jotka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle ja joiden kulmakivenä on Kristus Jeesus itse, 21, jossa koko rakenne on liitetty yhteen, ja se [lisääntyy] jatkuvasti kasvaen pyhäksi temppeliksi Herrassa [pyhäkkö, joka on pyhitetty, erotettu ja pyhä Herran eteen]. 22 Hänessä [ja toistenne yhteydessä] tekin rakennutte yhdessä Jumalan asuinpaikaksi Hengessä.”
Tämä yhden uuden ihmisen luomus, joka ei ole juutalainen eikä pakana, vaan joka on johdettu molemmista, saa Jumalan Pojan olemuksen ja elämän. Näin ollen tässä juutalaisten ja pakanoiden äärimmäisessä nöyryyden ja ykseyden osoituksessa Hänen meille antamansa elämän täyteys saa rikkaimman, loistavimman ja ikuisimman ilmauksensa.
Psalmi 133 ilmaisee tämän niin selvästi.
”Missä veljet asuvat yhdessä ykseydessä, siellä Herra käskee siunauksen.” Tämä ei ole viittaus vain ykseyteen pakanakirkon uskovien kesken, vaan viittaus ykseyteen tai ”ykseyteen” uskovien juutalaisten ja uskovien pakanoiden välillä.
Jeesus näki tämän rukoillessaan Johannes 17:21,23. ”Isä, rukoilen, että he olisivat yhtä, niin kuin mekin olemme yhtä. Minä sinussa ja sinä minussa ja me heissä”.
Tätä täydellisen harmonian ja ykseyden suhdetta, jota Hän rukoili niin hartaasti, Hän kuvaili ”ykseydeksi”. Sitä Hän huusi Isälleen. Ja tämän perimmäinen ilmaus löytyy yhden uuden ihmisen mysteeristä – sekä juutalaisen että ei-juutalaisen uudesta luomuksesta
Mutta ennen kuin pakanakirkko voi kokea tämän, ja ennen kuin Israel voi täysin tulla Messiaan syleilyyn, näiden kahden ryhmän välillä TÄYTYY olla sovinto. Tosiasia on, että molemmat osapuolet ovat pettäneet Herran ja toisensa. He ovat molemmat parantumisen ja eheytymisen tarpeessa, ja heidän TÄYTYY antaa anteeksi saadakseen anteeksi.
Aivan kuten juutalainen kansa pyhien kirjoitusten Hesekielin 36:16–23:n mukaan ”on saastuttanut itsensä ja maan saastaisuudella ja epäuskolla”, samoin kirkko on hylännyt perustavaa laatua olevan omistautumisensa Jeesukselle ja laiduntanut vuosisatojen ajan maallisen humanismin ja farisealaisten legalismin oppien aloilla.
Kuitenkin, niin paljon kuin Israelin tarve hyvitykseen ja parannukseen tulee, me emme löydä selvempää pyhien kirjoitusten syytöstä kuin se, jonka profeetta Hesekiel puhui profetoidessaan Israelin epäonnistumisen ja tulevan ennalleen asettamisen draamasta.
Israel, juuri se kansakunta, joka oli valittu ja muotoiltu edustamaan Jumalaa maailmalle, oli menettänyt merkityksensä. Israel on epäonnistunut ja ainoa raamatullinen lääke Jumalan armon uudelleen kokemiseen on parannuksen kautta.
Meidän aikanamme ja aikanamme on selvää, että Jumala vetää Israelia ja seurakuntaa sen yhden uuden ihmisen kallisarvoiseen ja loistavaan ykseyteen, josta Raamatussa puhutaan. Molemmat tarvitsevat anteeksiantoa ja pelastusta. Kuitenkin, jotta sovinnolla olisi täysi lunastava vaikutus, molempien kansojen täytyy nöyrtyä ja saada anteeksianto toisiltaan ja Jumalalta!
Kaikkien divisioonien juuret. Kuinka tämä jako juutalaisten ja pakanoiden välillä alkoi?
Juutalaisille maailma on jakautunut kahteen yhteisöön, juutalaisiin ja pakanoihin. Jokainen, joka ei ole juutalainen, kuuluu pakanoiden rotuun. Israelin yksinoikeus olla ”ainutlaatuisesti valittu jumala” on syynä syvään jakautumiseen juutalaisten ja pakanoiden välillä. Näiden kahden kansan välinen ero alkoi heti, kun Jumala kutsui Aabrahamin kansakunnan isäksi.
1. Mooseksen kirja 19: 5–6
5 Jos nyt tottelet minua täysin ja pidät liittoni, niin kaikista kansoista sinä olet minun kallisarvoinen omaisuuteni. Vaikka koko maa on minun6, te olette oleva minulle pappien valtakunta ja pyhä kansakunta.’ Nämä ovat ne sanat, jotka teidän tulee puhua israelilaisille.”
Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvusta 12 Malakian loppuun asti todistamme erityistä ja yksinomaista kanssakäymistä Jumalan kanssa vain yhden kansakunnan kanssa. Kansakunta oli ainoa Jumalan ilmestyksen vastaanottaja – Hänen suosionsa, siunauksensa ja rangaistuksensa.
Kuten Vanhan testamentin todistus kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmissuvun kanssa tämän valitun kansakunnan kautta, samoin Uuden testamentin todistus osoittaa selvästi jumalallisen suunnitelman laajentumisen. Juutalaisten oli määrä ottaa vastaan tämä Messias ja pelastus, jonka hän hankki ”Jumalan uhrikaritsana”, mutta Jumalan suunnitelma oli, että heidän oli määrä jakaa tuo Jumalan ilmoitus ja lahja pakanakansoille.
Jumalan Pyhä Siemen istutettiin nuoren juutalaistytön savikohtuun nimeltä Maria, ja Messias syntyi. Mutta kun Hän, heidän Messiaansa, tuli ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” ja kuoli ristillä, Hän ei kuollut vain juutalaisten vaan myös pakanoiden puolesta.
Simeon, profeetallinen esirukoilija, pidellessään pientä Jeesus-lasta sylissään Jerusalemin temppelissä, määräsi, että Jeesus olisi ”valo valaisemaan pakanoita ja kansani Israelin kirkkautta”. Luukas 2:32
Myöhemmin, kun kirkko julisti ja osoitti Jumalan valtakuntaa, syntyi uusi rotu, joka koostui monista eri etnisistä ryhmistä ja kantoi Jumalan kuvaa sisällään. He olivat kirkko/morsian, joka oli tehty Hänen hengellisestä DNA:staan, joten yhteensopivuus hänen kanssaan voisi olla Hänen morsiuskumppaninsa tulevina aikoina.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi – ei syntyä verestä eikä ihmisen halusta tai tahdosta, vaan Jumalasta syntyneiksi.” Johannes 1:13
Morsiamen ja yhden uuden miehen ei kuitenkaan pitänyt olla vain juutalainen tai ei-juutalainen uskovien joukko. Se oli ja on sekä juutalainen että pakana, mutta muinainen jakolinja juutalaisten ja pakanoiden sekä Israelin ja kansakuntien välillä raivasi pian tiensä tähän uuteen lunastettujen kirkkorotuun ja löysi ajan kuluessa lisää myrkyllisiä ilmaisuja.
Kokonaisia juutalaisyhteisöjä pakotettiin fyysisiin gettoihin niiden omaleimaisuuden vaikutuksen lisäämiseksi ja eristämiseksi pakanamaailmasta. Valitettavasti niin kauan kuin juutalainen ja pakana pysyvät sopimattomina, Kristuksen ruumiissa tulee aina olemaan erilaisia erimielisyyksiä.
Mutta asiat ovat muuttumassa. Yhä useammat pakanauskovat haluavat innokkaasti olla yhteydessä juutalaisiin kristittyihin veljiinsä ja sisariinsa, ja pakanakansat alkavat tunnustaa Israelin suvereeniksi valtioksi ja Jerusalemin ikuiseksi pääkaupungikseen. Yhä useammat juutalaiset löytävät Jeshuan Messiaana.
Israel ei tietenkään ole itse ollut täydellinen ja nuhteeton. Raamattu itsessään on täynnä nuhteen sanoja Jumalan valitulle kansalle. Herra kertoi Moosekselle, että he olivat jäykkäniskaisia (2. Moos. 32:9), ja Hän ilmoitti profeetta Hesekielille, että jos Hän olisi lähettänyt hänet pakanakansan eikä juutalaisten pariin, he olisivat kuunnelleet Häntä (Hes. 3:4–7).
Evankeliumit kertovat konfliktista toisensa jälkeen Jeesuksen ja Hänen kansansa johtajien välillä Hänen omana aikanaan, ja Apostolien teoissa sanotaan, että väkivaltaiset juutalaisryhmät vainosivat ensimmäisiä uskovia.
Paljon myöhemmin kirkon historiassa väärät opetukset ja ”korvausteologia”, jota pyhä Augustinus opetti ensimmäisen kerran 3. vuosisadalla jKr., ilmestyivät uudelleen, ja tämä periaatteessa päätteli, että Jumala oli lopettanut luonnollisen juutalaisen kanssa ja että kaikki Jumalan viha on juutalaisen päällä, kun taas kaikki Hänen siunauksensa ovat pakanauskovien päällä. Hänen valittu kansansa ei ollut enää juutalaisia, vaan se kohdistui niihin, jotka pakanoiden keskuudesta olivat saaneet pelastuksen Kristuksen kautta.
Historia kertoo, että se, mikä alkoi pääasiassa juutalaisena kirkkona heti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, muuttui täysin pakanakirkoksi muutamassa vuosisadassa.
Kuinka traagista, että kristityt – juutalaisen Messiaan lunastama ja juutalaisten apostolien, juutalaisten kirjoitusten perillisten ja Israelin oliivipuuhun oksastetun armon kautta opettama kansa – ovat nyt lähes täysin tietämättömiä juutalaisista juuristaan. Ja mikä pahempaa, tietämättöminä juutalaisten kärsimyksistä ja eristyneisyydestä, joita he ovat kokeneet koko 2000 vuoden ajan tuosta varhaisesta alusta lähtien. Juutalaisten suurten vainojen aikoina aina tälle vuosisadalle saakka suuri osa kirkosta on pysynyt välinpitämättömänä juutalaisen kansan tuskaa kohtaan ja jopa silloin, kun se on itse tällaisen vainon tekijä.
Myös tästä synnistä pakanoiden on kannettava syy. Nämä ovat antisemitismin siemeniä, jotka yhä kalvavat uskovien keskuudessa ja nostavat päätään tämän päivän maailmassa. Kaikista näistä asioista meidän täytyy tehdä parannus.
Jeesus huusi ristillä: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Hänen täytetyn työnsä täyttymyksen oli kuitenkin määrä täyttyä asteittain kautta kirkon historian.
Kuitenkin jotkut ilmestykset ja totuudet, Jumalan viisaudessa, oli varattava näille lopun ajoille.
Tämä on se aika ja aika, jolloin Henki tuo sanoman Morsiamesta ja yhdestä uudesta ihmisestä kansalleen.
Vedotessaan efesolaisille, jotta he tunnustaisivat oikein heidän loistavan asemansa Jeesuksessa Kristuksessa ja paikkansa ruumiissa, Paavali painottaa erityisesti termiä ’yksi uusi ihminen’.
Paavali selittää, että Jumala oli Jeesuksen kautta poistanut vihamielisyyden juutalaisten ja pakanoiden väliltä, murtanut erottavan muurin ja tehnyt molemmat ryhmät yhdeksi.
Mutta vain Messiaan ristin kautta nämä kaksi sovittamatonta ryhmää, jotka olivat lukkiutuneet kuolevaisten vihamielisyyteen ja konfliktiin, voidaan tuoda ”yhteen ruumiiseen”. Itse asiassa tämän uuden lunastettujen henkilöiden joukon ykseys on niin syvällinen, että pyhät kirjoitukset todistavat: ”Hänen kauttaan meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) on pääsy yhden Hengen kautta Isän kautta”, Efesolaisille 2:18 korostaen siten, että tämä ykseys on luonteeltaan hengellinen!
Me ymmärrämme, että Jumalan iankaikkinen tarkoitus oli ympäröidä itsensä iankaikkisesti ihmisillä, joilla on uskoa, näkemystä ja intohimoa ja jotka olisivat ilmestysmajana, jonka keskellä Hän voisi asua. Paavali itse kuvailee vastaluotua rotua, joka on peräisin sekä juutalaisista että pakanoista, mutta kuitenkin kasvaa Messiaan kaltaiseksi ”rakennusmateriaaliksi” ja että Jeesuksessa koko ”koko rakennus, joka on sovitettu yhteen, kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa”. (Kirje efesolaisille 2)
Tämä sekä juutalaisten että pakanoiden molemminpuolinen nöyrtyminen, tämä jakavien asioiden syrjään jättäminen, samalla kun heistä muodostetaan ”yksi uusi ihminen”, johtaa Isän lopulliseen riemuun ja kirkkauteen, joka on luvattu. Mitä tahansa tämä ”temppeli” näyttääkin tai minkä uuden ”viini-ihon” muodon se saa, emme tiedä, mutta se tulee olemaan uskomaton ja tulee olemaan ”ilmestysmajassa” tai Jumalamme asuinpaikassa!
Kuinka suurenmoinen meidän Jumalamme onkaan varjellessaan parasta loppuun asti! Tämä Herran huone, tämä ’myöhempi huone’, tämä Jumalan asuinpaikka Hengessä, tämä ’ilmestysmajassa ihmisen kanssa maan päällä’ Ilm. 22:3, tämä Uusi Jerusalem, joka tulee alas taivaasta morsiamen tavoin pukeutuneena, ei luonnollisista ’kivistä’ vaan ’elävistä kivistä’, tulee olemaan paras koko Jumalan luomakunnasta. Ilm. 22:3 ”Ja minä kuulin valtaistuimelta kovan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinpaikka on ihmisen luona, ja hän elää heidän kanssaan. He tulevat olemaan Hänen kansaansa, ja Jumala itse on heidän kanssaan heidän Jumalanaan.
Totisesti, aivan kuten se vaati sekä juutalaisia että pakanoita liittymään yhteen Herran ristiinnaulitsemiseksi, niin se vaatii sekä juutalaista että pakanaa harmonisoitumaan jälleen, tällä kertaa saadakseen aikaan Hänen ylösnousemuselämänsä täyden ilmaisun. Kuten psalmista Daavid tiivistää: ”Kuinka hyvä ja miellyttävä onkaan, että veljet asuvat yhdessä ykseydessä! … Sillä siellä Herra käski siunauksen – iankaikkisen elämän. Psalmi 133
Todellinen sovinto:
Jeesuksen ristillä saavutettiin täydellinen sovinto. Ristillä ihmistä ei vain sovitettu Jumalan kanssa, syntimme sovitettiin, vaan ihminen myös sovitettiin ihmisen ja luomakunnan kanssa, kun kaikki vihollisuudet lakkaavat, ja mahdollisuus ”ihmiseltä ihmiselle”.
Herra ei halua juutalaista kirkkoa ja erillistä pakanaseurakuntaa, juutalaista morsianta tai pakanamorsianta.
On vain yksi morsian, aivan kuten on vain yksi Ylkä. Tätä meidän täytyy rukoilla!
Pakanakirkko on terve vain silloin, kun se suree juutalaista kansaa. Juutalainen kansa on kärsinyt synneistään Jumalaa vastaan ja juutalainen kansa on kärsinyt ihmiskunnan heitä vastaan tekemien syntien tähden. Kaikesta tästä kärsimyksestä kirkon täytyy surra. Samoin juutalaisen kirkon täytyy surra pakanakirkon syntejä ja etsiä sovintoa ja ”ykseyttä”.
”Jeesuksen maanpäällisen elämän päivinä hän lausui rukouksia ja anomuksia äänekkäin huudoin ja kyynelin” Heb 5:7 ja ”Nyt taivaassa hän elää aina rukoillakseen” Heprealaisille 7:25.
Luuletko, että Jeesus itkee kyyneleitä Jerusalemin puolesta tänään? Kun Hän ratsasti Jerusalemiin ensimmäisen kerran aasilla, Hän itki.
Mutta on olemassa Jerusalem, joka on todellisempi kuin se, joka on Israelissa tänä päivänä. Se on ”Uusi Jerusalem, joka tulee alas taivaasta morsiameksi pukeutuneena”. Tämä on todellinen Jerusalem, yksi uusi ihminen, jonka puolesta Hän itkee.
Tänä päivänä Jumala nostaa apostolisia palvelutehtäviä, hengellisiä isiä, jotka Hengen kautta laskevat perustukset Hänen ’myöhemmälle huoneelleen’, joka tulee olemaan suurempi kuin edellinen. Hän on myös nostamassa lopunajan Elian ja Joosuan sukupolvea, sukupolvea, joka kantaa Johannes Kastajan voitelua ”Valmistaakseen tien Herralle”, loistavaa morsiuskomppaniaa. Nämä ’Jumalan pojat; julkituotu” tulee palvelemaan kuin Elia tinkimättömästi ja
kohdata kaikenlaisia kompromisseja Kristuksen ruumiissa ja yhteiskunnassa. Joosuan tavoin he pyhittyvät, koska he menevät maahan, ylittävät ”oman tahdon ja lihan” Jordanin ja omistavat perintöosansa. Mutta he myös palvovat seurakunnissa, joissa juutalaiset ja pakanat ovat yhteydessä yhdessä ja muodostavat ”yhden uuden ihmisen… ”Henki rakentaa ne yhdessä Jumalan asuinpaikaksi.”
Efesolaisille 2: 19-22 Laajennettu Raamattu (AMP)
”Joten silloin te ette ole enää muukalaisia ja muukalaisia [ulkopuolisia, joilla ei ole kansalaisoikeutta], vaan olette pyhien (Jumalan kansan) kanssakansalaisia ja olette Jumalan perheen [jäseniä], 20 jotka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle, ja Kristus Jeesus itse on [tärkein] kulmakivi, 21, jossa koko rakenne on liitetty yhteen, ja se [lisääntyy] jatkuvasti kasvaen pyhäksi temppeliksi Herrassa [pyhäkkö, joka on pyhitetty, erotettu ja pyhä Herran eteen]. 22 Hänessä [ja yhteydessä toisiimme] teitäkin rakennetaan yhdessä Jumalan asuinpaikaksi Hengessä.
Tänä päivänä uskovat ympäri maailmaa tulevat tietoisiksi morsiusidentiteetistään ja huutavat: ”Maranatha! Tule, Herra Jeesus, tule!” Ihmiset kaikista kansoista rukoilevat Messiaan paluuta.
Myös juutalaiset rukoilevat Messiaan tulemusta. He uskovat, että uusi messiaaninen aika on sarastamassa.
Mutta jotain hyvin tärkeää on tapahduttava ensin. Myös Hänen juutalaisten veljiensä täytyy ottaa Jeesus vastaan, jos Morsiamen on määrä olla täydellinen sekä lukumäärältään että muodoltaan sekä luonteeltaan. se on ”Ilman tahraa tai virhettä”!
Ilman tätä Karitsan häät eivät voi tapahtua.
Matteus 23: 38-39 ”Oi Jerusalem, Jerusalem, kaupunki, joka tappaa profeetat ja kivittää ne, jotka on lähetetty siihen! Kuinka usein olisinkaan tahtonut koota lapsenne yhteen niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, etkä sinä olisikaan! Katso, talosi on jätetty sinulle autioksi. Sillä minä sanon teille: te ette enää näe minua, ennen kuin sanotte: ’Autuas olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.'”
Siihen asti tempausta ja häitä ei voi tapahtua.
Niinpä kaikkien uskovien pakanoiden täytyy rukoilla vilpittömästi ja työskennellä syvän ja aidon sovinnon puolesta itsensä ja juutalaisten veljiensä ja sisartensa välillä ja pyytää heiltä anteeksiantoa heidän ylimielisyydestään ja ylpeydestään heidän sulkemisestaan pois, tuomitsemisesta ja tuomitsemisesta sekä siitä, että he näkivät itsensä, pakanakirkolla olevan yksinoikeus Jumalan armoon.
Tämän päivän kirkko on saanut heiltä ja niiden kautta sellaisen perinnön, kuten pyhät kirjoitukset; ymmärryksen pappis- ja kuningasasemastamme, järjestyksestämme ja auktoriteetistamme; kuvan hengellisistä taivaallisista maailmoista, enkeleistä, hoveista ja valtaistuimista; taivaan mallista ja toiminnasta; tiedon muinaisesta alkuperästämme ja Jumalan iankaikkisesta tarkoituksesta maaplaneetalle ja koko luomakunnalleen.
Tämä on velkaa kaikille juutalaisille veljille ja sisarille.
JA pakanoiden täytyy muistaa, että pakanat oksastetaan takaisin heihin eikä pakanakirkkoon.
He ovat todellinen oliivipuu ja pakanauskovat ovat villi oliivinoksa.
Armosta sekä juutalainen että pakana pelastuvat eikä minkään perityn oikeuden kautta.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa.”
