Minä rakennan kirkkoni

Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” He vastasivat: ”Jotkut sanovat Johannes Kastaja; toiset sanovat Elia; ja vielä muita, Jeremia tai joku profeetoista.” ”Mutta entä sinä?” hän kysyi. ”Kuka sanot minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Jeesus vastasi: ”Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä tätä ei ilmoittanut sinulle liha ja veri, vaan taivaassa oleva Isäni. Ja minä sanon sinulle, että sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni, eivätkä Haadeksen portit voita sitä. Minä annan teille taivaan valtakunnan avaimet; Kaikki, minkä sidot maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä menetät maan päällä, päästetään taivaassa.” Matt 16:13-19

Tämä nimenomainen pyhien kirjoitusten kohta on yksi siteeratuimmista ja tunnetuimmista Jeesuksen opetuksista tämän päivän seurakunnassa, ja silti ihmettelen, kuinka hyvin olemme todella ymmärtäneet, mitä Herra tarkoitti, tai kuinka paljon olemme ottaneet varteen tämän opetuksen. Jos tästä kokouksesta voidaan ottaa yksi periaate tai totuus, se on se, että seurakunta on Hänen eikä meidän. Tietenkin voimme olla samaa mieltä tästä totuudesta, mutta todellisuudessa me todella ymmärrämme seuraukset meille ja lähestymistavallemme palvelutyöhön ja toivon, joka sisältyy näihin sanoihin. On jonkin verran sekaannusta siitä, kenen kirkko se todella on. Kirkkonimikkeistämme, kirkkokunnistamme, tehtävänkuvauksistamme ja niin edelleen voisi saada vaikutelman, että olemme lyöneet oman leimamme kirkkoon ja vaarantaneet itsemme poikkeamalla siitä, mitä kirkko todella on. Älkää ymmärtäkö väärin, emme tuomitse tai arvostele millään tavalla kirkkokuntia tai yksilöllisiä kirkon ilmaisuja, joihin vedämme rajan silloin, kun olemme puuttuneet Jumalan suunnitelmaan ja määritelmään seurakunnasta ja tehneet siitä omamme. Kirkko ei ole meidän, se on Hänen.

Koko tämän kohdan ja seurakuntaa koskevan opetuksen purkaminen vaatisi paljon enemmän kuin aika, jonka voimme antaa yhdessä tutkimuksessa, ja tehdään tiettyjä oletuksia, että monet tuntevat tämän opetuksen jossain määrin, kuten sanassa ekklesia, joka tarkoittaa kutsuttujen kokoontumista, tai Pietarin ilmoituksessa, että Jeesus oli Messias, elävän Jumalan Poika. Joten tarkastelkaamme tältä pohjalta tarkemmin tätä opetusta.

Luomisesta lähtien Jumala on tarkoittanut asua ihmisten keskuudessa. Eedenin puutarhassa Herra ja Aadam ja Eeva nauttivat läheisyydestä ja yhteydestä yhdessä. Sitten syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen karkotettiin Eedenistä ja karkotettiin muualle maailmaan. Tämä ei estänyt Jumalan halua asua keskuudessamme, mutta nyt oli synnin este, joka erotti meidät Hänestä. Nyt tarvittaisiin vanhurskauden ja pyhyyden täyttymystä, jotta saataisiin paikka, joka voisi sopia Jumalan asuinpaikaksi.

Raamattu sanoo, että kuningas Daavidilla oli Jumalan sydämen mukainen sydän Ap. t. 13:32. Hän oli palvoja ja henkilö, joka vietti paljon aikaa Herran edessä. Täällä tässä läheisessä paikassa Daavid tunsi Jumalan sydämen, asiat, jotka olivat tärkeitä Jumalalle, tulivat tärkeiksi Daavidille. Ps 132: 2-5: ssä sanotaan: ”Hän vannoi valan Herralle ja vannoi Jaakobin Väkevälle: ”En mene talooni enkä vuoteeseeni – en anna unta silmilleni, en unta silmäluomilleni, ennen kuin löydän paikan Herralle, asunnon Jaakobin väkevälle.”

Ennen kuin Daavidin poika Salomo rakensi temppelin, Herra oli jo sukupolvia aikaisemmin ilmoittanut Moosekselle asuinpaikasta, jossa Hän asuisi.

Katsokaa, että teette ne vuorella esitetyn mallin mukaan. Exo 25:40

He palvelevat pyhäkössä, joka on kopio ja varjo siitä, mitä taivaassa on. Tästä syystä Moosesta varoitettiin, kun hän oli rakentamassa ilmestysmajaa: ”Pidä huoli siitä, että teet kaiken sen mallin mukaan, joka sinulle näytetään vuorella.” Hepr 8:5

Huomautus tästä:

1. Ihmisen pystyttämä pyhäkkö tai ilmestysmajassa on kopio tai varjo siitä, mitä taivaassa on.
2. Moosesta neuvottiin tekemään kaikki sen mallin mukaan, joka hänelle näytettiin vuorella. Jumala on arkkitehti, suunnittelija, se, jolla on suunnitelmat. Nämä suunnitelmat olivat ”Näytä hänelle vuorella”, tämä on ilmoituksen paikka. Se tähdentää sitä, kuinka tärkeää on, että emme saa rakennussuunnitelmiamme mistään muusta lähteestä vaan Herralta itseltään ilmoituksen kautta. Mooses oli viettänyt 40 päivää ja yötä paastoten Siinain vuoren huipulla kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
3. Ilmoitus on avain siihen, että meillä on oikea perustus rakentaa mitä tahansa Jumalalle. Mooses sai ilmestysmajaa koskevat suunnitelmat ilmoituksen kautta. Pietarin Kristuksen tunnustuksesta tuli perustus, jolle Jeesus rakensi kirkkonsa. Huomaa, kuinka tämä tapahtui ilmoituksena, ei lihaa ja verta, vaan ilmoituksena taivaalliselta Isältämme. Myös: ”Ellei Herra rakenna taloa, se on rakentajien turhaa työtä” Ps 127:1 ”Mutta jokaisen tulee olla varovainen, kuinka hän rakentaa. Sillä ei kukaan voi laskea muuta perustusta kuin sen, joka on jo laskettu, joka on Jeesus Kristus” 1 Kor 3:10,11

Joten ymmärrämme Vanhan testamentin osalta, että Jumala haluaa elää keskuudessamme. Näemme tämän Eedenin puutarhassa, tabernaakkelissa ja temppelissä. Tämä Jumalan halu jatkuu Uuteen testamenttiin, mutta nyt täydemmällä ymmärryksellä, että edellinen oli kopio tai varjo jälkimmäisestä

Kaikkein Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskätten tekemissä taloissa Apostolien teot 7:48

Meistä on tullut Jumalan asuinpaikka. Me olemme temppeli, jossa Jumala elää Henkensä kautta 1 Kor 3:16, 1 Kor 6:19

Me olemme eläviä kiviä, joita rakennetaan hengelliseen taloon 1 Piet 2:4,5

Ja minä näin pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmiina morsiameksi, joka oli koristeltu miehelleen. Ja minä kuulin kovan äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä, ja hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän keskuudessaan Ilm. 21:2,3

Siirtykäämme nyt toiseen tuttuun kohtaan Haggain kirjassa

Kuningas Dareioksen toisena vuonna, kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, Herran sana tuli profeetta Haggain kautta Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, Juudan maaherralle, ja Joosualle, Joosualle, ylipapille, Joosuan pojalle: Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias: ”Nämä ihmiset sanovat: ’Vielä ei ole tullut aika rakentaa uudelleen Herran huonetta.’ ” Sitten Herran sana tuli profeetta Haggain kautta: ”Onko teidän itsensä aika asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Näin sanoo Herra Kaikkivaltias: ”Miettikää tarkoin teitänne. Olet istuttanut paljon, mutta korjannut vähän. Syöt, mutta sinulla ei ole koskaan tarpeeksi. Juot, mutta et koskaan saa kylläistä. Puet vaatteita, mutta et ole lämmin. Ansaitset palkkaa vain laittaaksesi ne kukkaroon, jossa on reikiä.” Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias: ”Miettikää tarkoin teitänne. Menkää vuorille, kaatakaa puita ja rakentakaa taloni, jotta voisin iloita siitä ja saada kunniaa”, sanoo Herra. ”Odotit paljon, mutta katso, se osoittautui pieneksi. Mitä toit kotiin, puhalsin pois. Miksi?” sanoo Herra Kaikkivaltias. ”Minun taloni takia, joka on raunioina, kun jokainen teistä on kiireinen oman talonsa kanssa. Hag 1:1-9

Kuulemme usein tätä kohtaa käytettävän rohkaistessamme kirkon jäseniä sitoutumaan paikallisen seurakunnan ohjelmaan. Kun tästä ei oteta mitään pois, on olemassa korkeampi ilmoitus, joka meidän täytyy ymmärtää. Tämä profetia ei koske sitoutumista paikalliseen seurakuntaan, vaan Jumalan asuinpaikan laiminlyöntiä. Syy siihen, miksi Herran huone on edelleen keskeneräinen ja raunio, koska ihmiset tulivat kiireisiksi omien talojensa kanssa. Kysymys kuuluu, kuinka monta taloa Jumala vaatii? Kuinka monta taloa Hän omistaa? Jos kaikki, mitä rakennamme Herralle, on jollain tavalla erillään Kristuksen laajemmasta ruumiista, silloin meidän on kysyttävä itseltämme: ”Rakennammeko Jumalan suunnitelman mukaan?” Koska Jumalan suunnitelma on ykseys ja ykseys, yhdestä huoneesta, yhdestä ruumiista, yhdestä seurakunnasta. Jos tämä on totta, sillä on meille syvällisiä seurauksia. Muistakaa, että kirkko on Hänen eikä meidän.

Ratkaiskaamme tämä nyt, emme rakenna kirkkoa, emme voi rakentaa kirkkoa, Hän ei halua meidän rakentavan Hänen kirkkoaan, vain Hän voi rakentaa kirkkonsa. Jos tämä on totta, mitä me rakennamme? Kun yritämme rakentaa kirkkoa, yritämme mahdottomia, jotakin, mitä meitä ei ole pyydetty tekemään, ja jotakin, mihin meillä ei ole valtuutta. Tämä on niin tärkeää, että meidän ei pitäisi keskittyä kirkon rakentamiseen. Jos keskitymme kirkkoon, ja me olemme kirkko, silloin määritelmämme mukaan keskitymme itseemme. Tämän ei pitäisi olla. Meidän tulee keskittyä Herraan ja Valtakuntaan. Meidän on omistettava aikamme juuri tähän. Sillä Jeesuksen opetuksessa me saamme jumalallisen oivalluksen, että hän rakentaa kirkkonsa, kun otamme valtakunnan avaimet. Tässä on meidän toimialueemme, Jumalan valtakunta ja avaimet, joilla voimme avata taivaan täyteyden ja Jumalan tahdon maan päällä.

”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa” Matt 6:10

Tehkäämme myös tämä selväksi, kirkko ei vaadi rakennusta. Se ei vaadi rahoitusta. Se ei vaadi ohjelmia, tehtävänkuvausta, titteleitä, hierarkiaa, ajoneuvoja, tietokoneita, verkkosivustoja, pankkitilejä tai mitään muuta. Kirkko on Hänen. Se on hengellinen kokonaisuus, Herran Kaikkivaltiaan asuttama asuinpaikka. Seurakunta kukoistaa parhaiten, kun puutumme siihen vähiten. Se kuuluu yhteiskuntaan Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä, ei siitä erillisenä. Pyhä Henki puhaltaa minne tahtoo, et voi tietää mistä se tulee tai minne se on menossa. Seurakunnan täytyy olla arvaamaton, jos se on todella Jumalan kuva ja virtaa Pyhässä Hengessä. Joten älkäämme antako huijata, se mitä teemme, ei ole kirkkoa, koska olemme seurakunta, vaan se, missä olemme mukana, on Jumalan valtakunnan toiminta seurakunnan kautta. Tässä vaiheessa saatamme tuntea itsemme puolustuskannalle tai jopa vihaisiksi sellaisesta ajatuksesta. Mitä ei jumalanpalveluksia, ei projekteja, ei vuosikalenteria, ei henkilökuntaa, ei palkkaa, ei rakennusta? Voimme jopa tuntea olevamme eksyksissä, jos meillä ei olisi sellaisia asioita, koska olemme niin tottuneet toimimaan kirkon paradigman ja mallin mukaan, ikään kuin kysyäksemme, eikö meillä ole tai ole noita asioita, mitä sitten? Onko meidän vaikea kuvitella kirkkoa ilman seiniä tai kiinteää aikataulua? Sallikaa minun selventää sitä, mitä täällä sanotaan. Kaikki edellä mainitut eivät itsessään ole kirkkoa, mutta voivat auttaa täyttämään seurakunnan tarpeita elämässä ja oppimaan yhdessä. Se, missä ongelma syntyy, on se hienovarainen muutos, joka voi tapahtua, jolloin keskitymme näihin asioihin Herran ja valtakunnan sijaan. Pidämme järjestelmistä ja rakenteesta, ennustettavuudesta ja vakaudesta, pyrimme sellaisiin asioihin ikään kuin ne olisivat välttämättömiä tulevalle menestyksellemme. Jälleen kerran, vakaus ja rakenne eivät ole itsessään vääriä, ja ne voivat olla erittäin hyödyllisiä, kun vaara piilee sydämessämme, painopisteessämme ja arvoissamme. Jos luottamuksemme tai ymmärryksemme itsestämme perustuu siihen, mitä meillä on ja mitä teemme, eikä siihen, keitä me olemme Kristuksessa, silloin olemme joutuneet vaaralliselle maaperälle. Meidän on siis erotettava se, mitä kirkko on, siitä, mitä kirkko tekee.

Kirkon ja lähetystyön erottaminen toisistaan

Lähetystyö tulee kirkosta, ei kirkko lähetystyöstä

Lähetystyö voi toteutua vain seurakunnan kautta

Lähetystyön tehokkuus riippuu seurakunnan tai ruumiin terveydestä

KIRKKO ON TEHTÄVÄ

1. Osallistava yksinomainen

2. Suhteellinen toiminnallinen

3. Opt out Opt in

4. Leader palveli Leaderin johtama

5. Orgaaninen organisoitu

6. Hänen omansa

7. Kristus-keskeinen Tavoitteellinen

 

Eivätkä portit voita sitä

Haluamme lainata tätä uhmatessamme vihollista, jonka aiomme voittaa. Mutta mikä on portti ja millä tavalla vihollinen ei pysty voittamaan kirkkoa? Jos olemme rehellisiä, voimme nähdä monin tavoin, kuinka se näyttää olevan päinvastainen kuin tämä lausunto, joka tapahtuu ympäri maailmaa tänä päivänä. Näemmekö me todella, että portit ajetaan takaisin ja seurakunta voittaa vastustajamme? Tämä on yleistys, koska näemme monissa tapauksissa Jumalan murtautuvan läpi ja vuodattavan suosiota ja voittoa. Ehdottaisin, että tämä koskisi lähinnä pienempää elintä tai paikalliskirkkoa eikä alueellista tai kansallista muutosta. Sodankäynnissä on korkeampia tasoja, joista meillä on vain vähän tietoa tai kykyä taistella todellisella tai kestävällä tehokkuudella. Olemme todistaneet jossain määrin voittoa vihollisesta sijainnissamme, missä se sitten onkin, vain antautuaksemme myöhemmin tai vetäytyäksemme takaisin sinne, missä olimme ennen. Jeesus sanoi, että kun saastainen henki tulee ulos ihmisestä, se kulkee kuivien paikkojen läpi etsien lepoa, mutta kun se ei löydä sitä, se palaa takaisin taloon, löytää sen tyhjänä ja järjestyksessä, joten se palaa seitsemän muun itseään pahemman hengen kanssa. Matt 12:43-45 Uskon, että tätä voidaan soveltaa myös alueisiin ja alueisiin, koska jos puhumme Valtakunnasta, puhumme alueesta.

Portti on kulkupaikka. Portin kautta on pääsy johonkin tai jonnekin, ja pääsy kulkea jostakin tai jostain. Portit ovat aukkoja, jotka mahdollistavat liikkumisen sisään ja ulos. Ne ovat myös auktoriteetteja, historiallisesti vanhimmat tapasivat porteilla Sananl. 31:23, ja nykyaikana on portteja, joiden läpi meidän on kuljettava auktoriteetilla, kuten lentokenttien tapauksessa. Kun saavumme maahan, astumme sisään portin kautta, passintarkastuksella, johon pääsemme vain, jos meillä on valtuudet tehdä niin voimassa olevalla passilla ja viisumilla.

Jos sovellamme tätä ymmärrystä tähän Matt 16: n kohtaan, Jeesus kertoo meille, että pimeyden valtakunnassa on portteja. Ne edustavat auktoriteettia ja liikettä. Vastustajamme voi liikkua siellä, missä hänellä on valtuus liikkua, eli pimeydessä. Missä valoa ei ole, tule keinoiksi, joiden kautta vihollinen voi toimia ja jäädä huomaamatta. Jos tätä viedään pidemmälle, missä ei ole valoa, ne paikat ovat määritelmän mukaan pimeitä. On olemassa kaksi valtakuntaa, valon valtakunta ja pimeyden valtakunta ja kaikki on joko jommassakummassa tai toisessa, ei ole harmaata aluetta, joko Jumala on läsnä Valtakunnan auktoriteetilla tai Hän ei ole. Emme puhu tässä Jumalan kaikkialla läsnäolosta, vaan Jumalan läsnäolon esittämisestä ja erityisesti Jumalan auktoriteetista kirkon kautta. Seurakunnalle on annettu valtakunnan avaimet ja mandaatti edustaa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Joten siellä, missä emme toimi niin kuin meidän pitäisi, portit pysyvät vaikutusvaltaisina, koska kirkko ei ole käyttänyt valtaa, jota tarvitaan niiden karkottamiseen.

Tämä on tärkeää, koska meidän täytyy oppia ymmärtämään paremmin auktoriteettia, jos aiomme todella vaikuttaa maailmaan, jossa elämme, Valtakunnan sanomalla ja rakkaudella. Jos kirkkojen välillä ei ole ykseyttä niin, että ne ovat itse asiassa yksi kirkko, silloin on olemassa etäisyyttä tai paremmin sanottuna aukkoja. Näistä aukoista tulee heikkouksia ja vihollisen hyväksikäyttöä estääkseen alueiden omistamiseen tarvittavan valtakunnan auktoriteetin virran. Tämä on yksi syy, miksi vihollinen tekee kaikkensa tuodakseen hajaannusta laajempaan Kristuksen ruumiiseen, koska niin kauan kuin seurakunta on jakautunut, portit vallitsevat. Se on rohkea lausunto, mutta meidän on ymmärrettävä tämä totuus, alueellisesti emme käytä kirkon auktoriteettia vaan Valtakunnan auktoriteettia, meidän ei pitäisi järjestäytyä paikallisen seurakunnan ympärille ymmärtämättä ensin kontekstia, jossa paikallinen seurakunta on olemassa, joka on osa Jumalan valtakuntaa tuolla maantieteellisellä alueella. Kyse on Valtakunnan auktoriteetin aktivoimisesta ja käyttämisestä. Näin tapahtuu, kun alueen seurakunta yhdistyy yhdeksi.

Kun Jeesus sanoi: ”Minä rakennan kirkkoni”, Hän ei sanonut ”Minä rakennan kirkkoni”, se johtuu siitä, että Hän rakentaa vain yhden kirkon, koska on vain yksi morsian ja vain yksi asuinpaikka Herralle. Siksi portit eivät tule vallitsemaan, koska seurakunta, jonka Jeesus rakentaa, on yksi ja käyttää Valtakunnan valtaa. Joten voisimme kysyä, miksi sitten portit näyttävät vallitsevan, kun Jeesus sanoi, että ne eivät vallitsisi?

Todellista hengellistä johtajuutta ei määrää ihminen, vaan Jumala. Heidän täytyy ymmärtää nämä periaatteet, jos heidän on määrä olla tehokkaita siinä, mihin Herra on heidät kutsunut. Jos meillä on Hänen sydämensä, emme tyydy siihen, että seurakunta on jakautunut. Sallikaa minun jakaa tässä toinen periaate: meidän ei pitäisi pyrkiä yhtenäisyyteen paikallisesta asemastamme, vaan aloitamme yhtenäisyydestä ja siirrymme sitten paikallemme seinälle. Meidän on aloitettava yhtenäisyydestä. Tietenkin näyttää mahdottomalta aloittaa yhtenäisyydestä, jos emme ole yhtenäisiä, miten se voi olla mahdollista? Tarkoitan, että meidän täytyy ensin tietää, keitä me olemme yhtenä seurakuntana, ja olla yksimielisiä siitä maantieteellisestä sijainnista, joka on annettu Jumalan valtakunnassa, ennen kuin voimme toimia ja käyttää voittoon tarvittavaa valtuutta.

Tämä juontaa juurensa opetukseemme Aadamista ja Eevasta, kun se rinnastuu Kristukseen ja kirkkoon. Meidän on vietävä tämä hieman pidemmälle ymmärtääksemme, miten auktoriteetti toimii. Jumalan Aadamiin ja Eevaan antama auktoriteetti edustaa Jeesukselle ja Hänen seurakunnalleen annettua auktoriteettia. Seurakunta on korporaatiomies, yksi ruumis. Ja niin valtaa käytetään kirkon kautta, ei yksittäisten uskovien kautta.

Kyse on alueesta. Pimeyden valtakuntaa hallinnoidaan alueellisesti, ja sillä on hierarkkinen komento- ja auktoriteettiketju, josta johdamme termin alueelliset henget. Samoin kirkkoa, vaikka se on yksi elin, ei hallinnoida tunnustuksellisesti vaan maantieteellisesti. Me näemme tämän periaatteen Ilmestyskirjassa, jossa kirjoitetaan kirjeitä seitsemän maakunnan seurakuntien enkeleille.

Yksilöinä uskovina meillä on sama voima ja auktoriteetti kuin Jeesuksella itsellään. Mutta emme löydä mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi paininut demonien tai alueellisten henkien kanssa, emmekä suoraa nuhtelua. Erämaassa Hän vastusti väärää Sanan käyttöä Raamatun oikealla soveltamisella, ja Hän ajoi riivatuista ulos demoneja, mutta emme löydä mitään merkintää Hänen tai apostolien opetuksesta tukemaan tällaista käytäntöä. Lisäksi Isä meidän -rukouksessa ei korosteta tällaista hengellistä sodankäyntiä, vaan sanotaan: ”Älä johda meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta”

Huomaa, että on perimmäinen alueellinen henki, mutta hän ei ole kaikkialla läsnäoleva, joten kuinka yksi henkilö voi ”sitoa” hänet yhteen paikkaan maailmassa ja joku muu ”sitoa” hänet toiseen. on voitettu ja voitettu kyllä, mutta hän on edelleen hyvin aktiivinen ja pysyy sitomattomana, kunnes Ilm. 20: 2 Hän tarttui lohikäärmeeseen, tuohon muinaiseen käärmeeseen, joka on paholainen tai, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. (katso Millennium-muistiinpanot)

Huomaa myös, että Ef 6:12: ssa Paavali kirjoittaa: ”Me emme taistele lihaa ja verta vastaan…”. Sana paini on kreikan sana palē, jota ei käytetä missään muualla kuin täällä, joten ensinnäkin meidän on oltava varovaisia muodostaessamme oppia yhdestä pyhien kirjoitusten kohdasta, ja toiseksi meidän on otettava jae kontekstissaan. Tämän raamatunkohdan painotus on rohkaisu uskovaa kohtaan pukea ylleen Jumalan taisteluvarustus, jotta hän voi seistä. Sanaa ”seisoa” käytetään näissä jakeissa neljä kertaa. Paavali ei sano, että meidän pitäisi suoraan yrittää painia näiden voimien kanssa erityisenä tapahtumana, vaan että tämä ”paini” tapahtuu jo osana kristillistä kokemustamme ja siksi meidän pitäisi pukeutua Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voimme ottaa kantaa. Ef 6:13: ssa sanotaan ”saatat pystyä pitämään puolesi”. Tämä on kuva kannan puolustamisesta, ei uusien alueiden pakottamisesta, vaan jo olemassa olevan säilyttämisestä.

Alueellisella tasolla kyse on auktoriteetista. Seurakuntana meillä on hallitseva auktoriteetti asemamme kautta Kristuksessa. Tämä auktoriteetti on suurempi kuin vihollisen, joten voimme mennä eteenpäin ja vallata uusia uria käyttämällä tätä valtaa korporatiivisesti tuolla alueella. Jotta alue olisi vapaa, se edellyttää, että tuon alueen kirkko vapauttaa yhteisen siunauksen ykseyden kautta ja käyttää valtakunnan valtaa. Palataanpa yksinkertaiseen kuvaamme vaaleasta ja pimeästä selittääksemme asian. Pimeys on valon poissaoloa, niin kauan kuin valoa ei ole, pimeys pysyy. Se on siellä oletuksena, mutta sillä ei ole valtaa itsessään. Se voi miehittää vain alueita, joilla valo ei loista. Valoa vastaan pimeydellä ei ole puolustusta, se ei voi vastustaa valoa, se ei voi painia valoa vastaan. Heti kun valo loistaa pimeydessä, pimeys katoaa. Seurakunta kantaa Jumalan kirkkautta. Se on valo, joka heijastaa Jumalan itsensä kirkkautta, tätä kirkkautta vastaan vihollisella ei ole puolustusta, ei keskustelua, ei argumenttia, vihollisen on annettava periksi Jumalan kunnialle.

Kun osallistumme minkäänlaiseen alueelliseen hengelliseen sodankäyntiin yksilöinä, emme ole vain väärässä, vaan avaamme haitallisia väyliä vihollisen hyväksikäytettäväksi. Tämä on vastustajamme klassinen juoni, vetää meidät taisteluun, jota emme voi koskaan voittaa, kuten nyrkkeilyotteluun, jossa jatkamme taistelua toisella kierroksella, mutta lopullista voittajaa ei ole. Sodankäynnissä menestyminen edellyttää, että toimimme oikealla areenalla. Vihollinen vetää meidät väärään taisteluun, joka jättää meidät uupuneiksi ja hajamielisiksi siitä, mihin meidän pitäisi todella keskittyä.

Lopuksi olemme tutkineet joitakin erilaisia käsityksiä Herran julistuksesta: ”Minä rakennan kirkkoni, eivätkä portit voita sitä”. Erityisesti perusperiaatteemme on, että kirkko on Hänen ja meille on annettu Valtakunnan avaimet. Kun osallistumme Valtakunnan opettamiseen, periaatteisiin ja tähdentämiseen, Herra rakentaa kirkkoaan. Olemme käyttäneet aikaa havainnollistaaksemme ykseyden ja ykseyden tärkeyttä. Herra haluaa vain yhden huoneen ja yhden morsiamen, mutta enemmän kuin tämä, kuinka ykseys vapauttaa Valtakunnan auktoriteetin niin, että portit eivät voi voittaa seurakuntaa, koska kirkko on maantieteellinen ja edustaa valtakuntaa alueellisesti. Seurakunnalle annettu auktoriteetti on Valtakunnan auktoriteetti, ei kirkon auktoriteetti, joten jos seurakunnan on tarkoitus olla todella voitokas, se vaatii, että se on sellainen.