Ole hiljaa ja tiedä, että MINÄ OLEN Jumala Ps 46:10
Minne tahansa matkamme elämän läpi on vienyt meidät, voimme olla varmoja siitä, ettei se ole ollut ilman koettelemuksia, haasteita ja toisinaan suurta ahdistusta. Sillä olemme kaikki ihmisiä, ja meitä yhdistää tavalla tai toisella yhteinen ihmisyytemme ja elämänkokemuksemme. Kuitenkin kaiken sen kautta Herra on ollut ja tulee aina olemaan uskollinen ja Suvereeni. Tiedämme tämän olevan totta uskon asiana, mutta päivittäisessä kokemuksessamme voimme usein tuntea itsemme eristetyiksi, unohdetuiksi tai jopa ikään kuin meitä rangaistaisiin jostakin, ehkä kysymällä itseltämme ”miksi minä?” tai ”jos rakastat minua Herra, miksi kaikki tämä tapahtuu minulle?” Olen varmasti tuntenut tällä tavalla toisinaan, mutta kun katson taaksepäin, voin nähdä Jumalan uskollisuuden ja kuinka Hän kantoi minua, jos ei muusta syystä kuin olen edelleen täällä, yhä ylistäen Häntä ja luottaen edelleen siihen, että Hän pystyy kaikesta huolimatta.
Vuonna 1873 Horatio Spatfordin ja hänen vaimonsa ja neljän tyttärensä oli määrä matkustaa Eurooppaan Yhdysvalloista. Spatford viivästyi liikeasioissa ja lähetti vaimonsa ja neljä tytärtään edellään merialuksella ”Ville du Havre”. Traagisesti alus ei koskaan saapunut määränpäähänsä ja upposi kahdentoista minuutin kuluessa törmäyksestä englantilaiseen alukseen ”Lochearn”. Hänen vaimonsa pelastui, mutta kaikki hänen tyttärensä menetettiin. Saavuttuaan Walesiin hänen vaimonsa lähetti Spatfordille viestin: ”Pelastettu yksin”. Sitten Spatford lähti veneellä liittyäkseen jälleen vaimonsa seuraan, ja ylitettyään meret lähellä paikkaa, jossa hänen tyttärensä hukkuivat, hän kirjoitti nämä nyt kuuluisat sanat:
Kun rauha, kuin joki, seuraa tietäni,
Kun surut kuin meren aallot vierivät;
Olipa osani mikä tahansa, Sinä olet opettanut minut sanomaan:
Se on hyvin, se on hyvin, sielullani
Hyvin usein elämän suurimmat löydöt ja opetukset tehdään myös suurimpien koettelemusten aikana. Ikään kuin jokin olisi johtanut meidät sinne, ei kuolemamme vuoksi, vaan hyödyksemme. Tekstissämme lukee: ”Olkaa hiljaa ja tietäkää, että MINÄ OLEN Jumala”. Tässä piilee haaste, olla hiljaa. Sillä hiljaisuudessa on tieto Hänestä, joka on MINÄ OLEN. On mahdollista olla hiljaa myrskyssä. On mahdollista olla hiljaa, kuten psalminkirjoittaja kirjoittaa, vaikka ”vaikka maa väistyy ja vuoret putoavat meren sydämeen, vaikka sen vedet pauhaavat ja vaahtoavat ja vuoret vapisevat nousustaan” Ps 46:2,3 Aina kun Jumala paljasti jonkin osan luonnostaan, se oli aina poissa vaikeasta tai huolestuttavasta tilanteesta, ja annettu ilmoitus Jumalasta oli aina se, mitä henkilön (henkilöiden) täytyi nähdä tai kuulla. Esimerkiksi Moorian vuorella, jossa Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin , tiedämme, että Herra puuttui asiaan estäen Aabrahamia tuolta kohtalokkaalta kuuliaisuuden teolta ja tarjoten oinaan pensaikkoon. Siihen aikaan voisi sanoa, että Aabraham oli hiljaa ja tiesi, että Jumala oli MINÄ OLEN. Vaikka Aabraham oli halukas uhraamaan poikansa, hän tarvitsi huolenpidon ihmeen sanoessaan Iisakille: ”Jumala antaa itselleen karitsan polttouhriksi” 22:8 Niinpä ilmoitus, jonka Aabraham sai Herrasta, ei ollut vain se, että Jumala oli ”MINÄ OLEN”, vaan myös se, että Hän oli Jehova Jireh, mikä tarkoittaa ”Herra näkee”. Hän näkee, mitä me tarvitsemme, ja huolehtii meistä.
Herra haluaa paljastaa sinulle jotakin itsestään, ja mitä tahansa se onkin, se on juuri sitä, mitä sinun tarvitsee tietää Hänestä juuri nyt! Sain henkilökohtaisen ilmoituksen Herrasta muutama vuosi sitten, juuri silloin, kun tarvitsin sitä. Se oli elämäni aikana, jolloin Herra näytti minulle monia asioita morsiamestaan ja maailmanlaajuisesta tehtävästä, johon tunsin kutsua. Se oli musertavaa ja silloin muistan tunteneeni oloni niin yksinäiseksi, pelokkaaksi ja riittämättömäksi. Minun piti tuntea Hänet. Tietää, kuka Hän on, mikä täyttäisi tarpeeni. Ja sen minä sain, oman henkilökohtaisen ”MINÄ OLEN” Jumalalta. Saanen selittää, kuinka sain tämän ilmoituksen. Rukouselämäni on yleensä jaettu kahteen osaan, toinen osa on meditatiivinen rukouselämäni, jossa minulla on kodissani ”hiljainen huone”, jossa istun Herran läsnäolossa kuuntelemassa Häntä, toinen on paikka, jossa rukoilen, rukoilen ja rukoilen, ja kun brittiläinen sää sallii, teen tämän kävellen kauniilla maaseudulla, jossa asun. Olen aina rukoillut ulkona tällä tavalla, ja rukouskävelyn aikana tulin hyvin tietoiseksi siitä, että Herra kulki vierelläni. Niinpä tänä aikana, jolloin minun piti tuntea Hänet syvemmin, sain ilmoituksen ja kuulin Hänen sanovan henkeeni: ”MINÄ OLEN se, joka kulkee vierellä!” Vau, se oli minulle elämää muuttavaa, se oli juuri sitä, mitä minun tarvitsi kuulla, ja muistutan itseäni usein, että Jumalani on ”se, joka kulkee rinnalla”.
Rohkaistukaa, Herra näkee. Hän näkee sinut silloinkin, kun kukaan muu ei näe. Hän tuntee ajatuksesi ja syvimmät toiveesi. On jotain, mitä sinun täytyy tietää Hänestä juuri nyt, jotain, joka muuttaa sinut ja tuo merkitystä ja toivoa tilanteeseesi. Kun sinuun sattuu, ole hiljaa ja tiedä, kun olet hämmentynyt, ole hiljaa ja tiedä, kun tarvitset ohjausta elämään, ole hiljaa ja tiedä, kun kaikki hylkäävät sinut, ole hiljaa ja tiedä, missä tahansa oletkin ja kuka olet, ole hiljaa ja tiedä.
