Viime vuosisadan alussa ihmiskunnan tulevaisuuteen suhtauduttiin hyvin optimistisesti, mikä johtui erityisesti viime vuosisadan valtavasta teknologisesta kehityksestä ja tieteellisistä löydöistä. Se oli aikaa, jolloin kaikki näytti liikkuvan oikeaan suuntaan, näytti siltä, että kaikki ongelmat voitaisiin voittaa, ja että ihminen oli olennaisuus oman kohtalonsa herra. Hieman yli sata vuotta sitten vuonna 1912 surullisen kuuluisa risteilyalus Titanicin rakennus edusti ihmisen optimismia ja liiallista luottamusta omaan luomukseensa. Tietenkin historia kertoo traagisen tarinan Titanicista, joka osui jäävuoreen ja upposi jäätyneisiin vesiin neitsytmatkallaan. Jos pelastusveneitä olisi ollut riittävästi, tuona kohtalokkaana yönä ei olisi mahdollisesti menetetty ihmishenkiä, mutta tällaisia varotoimia ei pidetty tarpeellisina aluksella, jota oli mahdotonta upottaa. Pian sen jälkeen vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan oli määrä vaatia huikeat 35 miljoonaa uhria, mukaan lukien yli 15 miljoonaa kuolemaa. Sota päättyi vuonna 1918, jolloin espanjantaudin pandemia vei arviolta 50–100 miljoonaa henkeä ja arviolta 27% maailman väestöstä oli saanut tartunnan. Muutamaa vuotta myöhemmin, 29. lokakuuta 1929, vuodesta 1929 alkaen, joka tunnetaan nimellä musta tiistai, tuli Wall Streetin romahdus, jossa Yhdysvaltain osakemarkkinat romahtivat ja aiheuttivat seuraavat 12 vuotta suurta lamaa, johon mennessä maailma oli jälleen sodassa toisessa maailmansodassa, joka kesti vuoteen 1945. On sanomattakin selvää, että vuosisadan alun optimistiset näkymät olivat muuttuneet radikaalisti pessimismiksi, ja kylmän sodan vuodet 1946-1991 varmistivat, että ihmiskunta pysyi tulevaisuuden epäilyksen ja epävarmuuden peitossa.
Tämä on tietenkin yksinkertaistettu näkemys, ja on monia muita tapahtumia, jotka voidaan sisällyttää esimerkkiimme, viime aikoina terrorismin nousu, joka nähtiin niin dramaattisesti kaksoistornien hyökkäyksessä. Viimeisimmät uhat ilmaston lämpenemisestä, globaalista taloudellisesta epäonnistumisesta, lukuisista sodista eri maissa ympäri maailmaa (10 yli 1000 kuolemaa vuodessa 27 alle 1000 kuolemaa vuodessa, Wikipedia), luonnonkatastrofit, maanjäristykset, hurrikaanit, hyökyaallot, tulvat.
Maailmassa yli miljoona ihmistä tekee vuosittain itsemurhan, ja luku on kasvanut huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, ja tärkein syy selitykseen tiivistyy toivon puutteeseen.
Maailma etsii epätoivoisesti toivoa. Toivo ei keskity nykyhetkeen, vaan etsii syitä olla optimistinen tulevaisuuden suhteen. Ihmiskunta tarvitsee toivoa. Meidän on tiedettävä, että kaikki toimii lopulta hyvin. Kun sitä on vaikea nähdä siinä, miltä asiat näyttävät, meille jää lannistumista ja toivottomuutta, toivottomuus johtaa epätoivoon ja epätoivo tuhoon. Tämän takana on tietysti useimmille tuntematon, vastustajamme, joka yrittää kääntää katseemme pois Jumalasta, joka on kaiken toivon lähde, jotta hän voi johtaa meidät petokseen illuusiolla, että olemme oman kohtalomme herroja. Ponnisteluissamme ihminen katsoo poliitikkoon, lääkäriin tai pankkiin tai omiin suunnitelmiinsa, joihin hän panee toivoa siitä, että hän pystyy parantamaan omaa elämäänsä tai muiden elämää. Jossain määrin on paljon hyvää, joka on sekä oikein että välttämätöntä, että meidän pitäisi tehdä kaikkemme parantaaksemme, mutta meidän on myös pidettävä mielessä, että on olemassa toinen kello, joka tikittää eri kuin se, johon heräämme.
Yleistyksenä on neljä keskeistä filosofista näkemystä historiasta
- Syklinen näkemys historiasta – historia kiertää sykleissä, historia toistaa itseään. Tämä on kreikkalainen näkemys historiasta. Asiat vain jatkuvat ympäriinsä. Ei tarkoitusta tai kuviota
- Eeppinen näkemys historiasta – historia kulkee eteenpäin ylä- ja alamäissä. Hyvät ja huonot ajat, nousu- ja laskusuhdanteet, on yleinen askel eteenpäin
- Optimistinen näkemys historiasta – historia paranee koko ajan. Tämä oli yleisin näkemys historiasta 20. vuosisadan alussa, tiivistettynä sanaan edistys. Näkemys tieteen ja teknologian kehityksestä antoi optimistisen kuvan yhteiskunnasta. Titanic edusti ihmisen voittamattomuutta, ja sen sanottiin olevan uppoamaton. Mutta se upposi ja haastoi ihmisen optimistisen näkemyksen. Titanicin uppoamista seurasi pian ensimmäinen maailmansota ja sitten suuri lama, sitten toinen maailmansota. Ja niin optimistinen näkemys vaikutti suuresti.
- Pessimistinen näkemys – asiat pahenevat. Sana nyt ei ole ”edistys”, kuten 20. vuosisadan alun optimismissa, vaan ”selviytyminen”. ”Tuhon ja synkkyyden” asiantuntijat uskovat, että olemme alamäessä, jossa sitä voidaan hidastaa, mutta ei pysäyttää. Maailma tulee lopulta omaan kuolemaansa, ja elämästä tulee mahdotonta. Esimerkiksi elintarvikevarastojen puute, ilmaston lämpeneminen jne.
Mikään näistä neljästä näkemyksestä ei ole linjassa raamatullisen näkemyksen kanssa. Raamattu esittää:
- Apokalyptinen näkemys – maailma pahenee tasaisesti, sitten se vaikuttaa radikaalisti dramaattisella parannuksella.
Jumala ei ole olemassa vain ajan ulkopuolella (mikä oli kreikkalainen filosofia), vaan aika on olemassa Jumalassa. Hän on Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen. Jumalassa on ajan lineaarinen täyttymys, jolla on määrätty alku ja määrätty loppu. Sillä, mitä on tapahtunut historiallisesti, on hyvin todellinen tarkoitus ja merkitys, mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tämä kaikki johtaa johonkin.
Kristillinen usko katsoo tulevaisuuteen odottaen ymmärtäen, että se, mikä on edessä, on niin loistavaa, että se antaa meille toivoa nykyhetkeen. Olivatpa nykyiset olosuhteemme mitkä tahansa, meillä on toivoa, koska tiedämme, että Jumala tekee lopulta kaiken paremmaksi. Hän on julistanut uuden taivaan ja uuden maan, iankaikkisen elämän, ylösnousseet ruumiit ja paljon muuta. Meillä on toivoa tänään, sen vuoksi, mitä huomenna tapahtuu.
Tässä on kristillisen sanoman tärkeys, että on olemassa mielekäs ja hyvin todellinen vaihtoehto. Jumalamme on toivon Jumala, ja sanomamme on toivon sanoma. Että kulissien takana Jumala on hyvin paljon valtaistuimellaan ja toteuttaa lopullista suunnitelmaansa, jonka Hän tarkoitti Kristuksessa ennen luomisen alkua.
15:13 Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla, kun turvaatte häneen, niin että voitte vuodattaa toivoa Pyhän Hengen voimalla
1 Kor 15:9 Jos vain tämän elämän tähden meillä on toivo Kristuksessa, niin me olemme kaikista ihmisistä eniten säälittäviä.
Heb 6:17-19 Koska Jumala halusi tehdä lupauksensa perillisille hyvin selväksi tarkoituksensa muuttumattoman luonteen, hän vahvisti sen valalla. Jumala teki tämän, jotta me, jotka olemme paenneet tarttuaksemme meille tarjottuun toivoon, rohkaistuisimme suuresti kahden muuttumattoman asian kautta, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella. Meillä on tämä toivo sielun ankkurina, lujana ja turvallisena.
Huomautus tästä:
- Hänen tarkoituksensa muuttumaton luonne
- Jumala vahvisti sen valalla
- Hän teki niin, jotta saisimme paljon rohkaisua.
- Tämä varmuus Jumalan johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta (että hän ei valehtele ja on sama eilen, tänään ja ikuisesti Heb 13:8) antaa meille toivoa
- Tämä toivo toimii sielun ankkurina, lujana ja turvallisena.
- Mitä ankkuri tekee?
- Ankkuri kiinnittää aluksen kiinteään pisteeseen estääkseen sitä ajautumasta virtojen liikkeessä tai virtauksessa.
Tämä toivo on siksi välttämätön, jotta voimme pitää meidät lujina ja turvassa omassa vaelluksessamme Jumalan kanssa, mutta myös valon majakkana muille, jotta he löytäisivät turvasataman maailmassa, joka ei tarjoa hyväksyttävää vaihtoehtoa.
Huomaa myös, että toivo tässä perustuu tarkoitukseen ja lupaukseen
- Jumalan tarkoituksen tai suunnitelman ymmärtäminen on avain toivoomme
- Lupauksen täyttyminen riippuu lupauksen antajan luotettavuudesta ja hänen voimastaan täyttää se.
Mahdollisesti ei ole monia asioita, jotka olisivat tärkeämpiä kuin sen toivon ymmärtäminen, johon meidät on kutsuttu. Paavali sisällyttää sen rukoukseensa efesolaisten puolesta
Ef 1:18,19 ”Rukoilen myös, että sydämenne silmät valaistuisivat, jotta tuntisitte toivon, johon hän on teidät kutsunut, hänen pyhän kunniakkaan perintönsä rikkaudet ja hänen verrattoman suuren voimansa meitä uskovia kohtaan.
Tämä Jumalan suunnitelma laadittiin ennen maailman luomista
Hän on pelastanut meidät ja kutsunut meidät pyhään elämään – ei minkään tekemämme tähden, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa tähden. Tämä armo annettiin meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen aikojen alkua 2.Tim 1:9
Sillä hän valitsi meidät hänessä ennen maailman luomista olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen silmissään, Ef 1:4
Tämä Jumalan suunnitelma oli aiemmin salattu ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemusta, vaikka profeetoilla oli ymmärrys: ”Heille ilmoitettiin, että he eivät palvelleet itseään vaan sinua, kun he puhuivat asioista, jotka ovat nyt kertoneet teille ne, jotka ovat saarnanneet teille evankeliumia taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen kautta. Jopa enkelit kaipaavat tutkia näitä asioita.” 1. Pietin kirje 1:12
Tämä Jumalan suunnitelma toteutuu, kun ajat ovat saavuttaneet täyttymyksensä.
”Ja hän teki meille tiettäväksi tahtonsa salaisuuden hyvän mielihalunsa mukaan, jonka hän tarkoitti Kristuksessa, toteutettavaksi, kun ajat ovat saavuttaneet täyttymyksensä – tuoda kaikki taivaassa ja maan päällä yhteen yhden pään alle, nimittäin Kristus.” Ef 1:9-10
Yhteenvetona tässä vaiheessa sanomme, että Jumalamme on toivon Jumala. Tämä toivo ei ole toiveajattelun tai tahallisen optimismin riveissä, vaan sen juuret ovat Jumalan lupauksessa ja iankaikkisessa tarkoituksessa. Jumala tekee työtään toteuttaakseen sen, mitä Hän on tarkoittanut ennen luomista. Me olemme Hänen aikajanallaan. On olemassa hyvin todellinen suunta, johon olemme menossa, ja hyvin todellinen määränpää, jota kohti olemme menossa. Todellisina uskovina toivomme ei ole tässä elämässä, vaikka meillä on paljon tarjottavaa nykyisyydessä, mutta todellinen päämäärämme ei ole siinä, mitä meillä on nyt, vaan siinä, mitä on edessä. Jotta meillä olisi toivoa, meidän on myös ymmärrettävä perusta, jolle tämä toivo perustuu. Jotta meillä olisi toivoa, meidän täytyy tuntea tämä Jumalan iankaikkinen tarkoitus. Juuri täällä tiedämme, että käännä huomiomme.
Ylistys olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle! Suuressa armossaan hän on antanut meille uudestisyntymisen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta kuolleista ja perintöön, joka ei voi koskaan kadota, pilata tai haalistua – varjeltuna taivaassa teille, jotka uskon kautta ovat Jumalan voiman suojaamia pelastuksen tulemiseen asti, joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana. Tästä te riemuitsette suuresti, vaikka nyt vähän aikaa olette ehkä joutuneet kärsimään murhetta kaikenlaisissa koettelemuksissa. Ne ovat tulleet, jotta teidän uskonne – kultaakin arvokkaampi, joka tuhoutuu, vaikka se on tulessa puhdistettu – osoittautuisi aidoksi ja voisi johtaa ylistykseen, kirkkauteen ja kunniaan, kun Jeesus Kristus ilmoitetaan. 1. Piet 1:3-7
