Tuhatvuotinen valtakunta

Tuleva – tuhatvuotinen valtakunta

Ja näin enkelin tulevan alas taivaasta, jolla oli avain syvyyteen ja jolla oli kädessään suuri ketju. Hän tarttui lohikäärmeeseen, tuohon muinaiseen käärmeeseen, joka on paholainen eli, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. Hän heitti hänet syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen hänen päälleen, jotta hän ei enää pettäisi kansoja, kunnes tuhat vuotta päättyisi. Sen jälkeen hänet on vapautettava lyhyeksi ajaksi. Näin valtaistuimia, joilla istuivat ne, joille oli annettu valta tuomita. Ja minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu heidän Jeesusta koskevan todistuksensa ja Jumalan sanan tähden. He eivät olleet palvoneet petoa tai sen kuvaa eivätkä olleet saaneet sen merkkiä otsaansa tai käsiinsä. He heräsivät eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Muut kuolleet heräsivät eloon vasta, kun tuhat vuotta oli kulunut.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen. Toisella kuolemalla ei ole valtaa heihin, mutta he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta. Kun tuhat vuotta on ohi, vapautetaan vankilastaan ja lähtee pettämään kansoja maan neljällä kulmalla – Googissa ja Maagogissa – ja kokoamaan ne taisteluun. Lukumäärältään ne ovat kuin hiekka meren rannalla. He marssivat halki maan leveyden ja piirittivät Jumalan kansan leirin, kaupungin, jota hän rakastaa. Mutta tuli tuli alas taivaasta ja söi heidät. Ja paholainen, joka petti heidät, heitettiin palavaan rikkijärveen, jonne peto ja väärä profeetta oli heitetty. Heitä kidutetaan päivin ja öin aina ja ikuisesti. Ilm. 20:1-10

Käännämme nyt huomiomme tuhatvuotiseen valtakuntaan, koska olemme täysin tietoisia vaikeuksista, joita tämä opetus aiheuttaa, ja erilaisista koulukunnista, jotka jossain määrin aiheuttavat erimielisyyksiä ja erimielisyyksiä kirkon kanssa. Aihetta ei kuitenkaan voida sivuuttaa, koska jos Johannekselle oli tarpeeksi tärkeää vastaanottaa tämä ilmestys ja kirjoittaa se muistiin, niin sen pitäisi olla tarpeeksi tärkeää, jotta voimme tulla ilman ennakkoluuloja tai ennakkoluuloja tutkimaan terveellä raamatullisella eksegeesillä tämän nimenomaisen kohdan merkitystä ja seurauksia ja muita tähän luokkaan sopivia kirjoituksia. Lisäksi, kuten olemme aiemmin sanoneet, jos Time Out Mission -mandaatti koskee valmistautumista nyt siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja erityisesti Sulhasen kuninkaan Jeesuksen paluuseen, niin tuhatvuotinen valtakunta sopii opetuksemme ytimeen.

Tässä on monia puolia, ja anteeksipyyntöjä esitetään jälleen tässä esitetystä lyhyydestä, mutta tällä perustasolla riittää erilaisten näkemysten ja oman erityisen näkemyksemme esittäminen, samalla kun annat tarpeeksi pyhien kirjoitusten viitteitä, jotta voit jatkaa raamatuntutkimusta omana aikanasi. Voidaan kysyä, miksi tätä ylipäätään on tarpeen tutkia? Ehkä lyhin vastaus on, että näkemyksemme tulevaisuudesta ja siten vuosituhannesta vaikuttaa asenteeseemme, näkökulmaamme ja prioriteetteihimme siitä, miten elämme tänään.

Jokaisen, joka tutkii tuhatvuotista valtakuntaa muodostaakseen omat johtopäätöksensä, on vastattava joihinkin ensisijaisiin kysymyksiin.

Viittaako Rev 20:n kohta tiettyyn ajanjaksoon maapallon historiassa vai aikaan tulevaisuudessa
Palaako Jeesus ennen tuhatta vuotta (tai muuta aikaa) vai sen jälkeen?

Erilaiset vastaukset näihin kysymyksiin ovat johtaneet erilaisiin tulkintoihin, jotka yleistyksenä jakautuvat kolmeen kategoriaan: A-millenniumismi, post-millenniumismi ja pre-millenniumismi. Jokaiseen näkemykseen liittyy vaikeuksia ja joihinkin enemmän kuin toisiin, mikä tekee tehtävästä vieläkin ongelmallisemman, joten meidän on lähestyttävä hyvin varovaisesti ja kunnioitettava myös muiden näkemyksiä, varsinkin kun tällaiset näkemykset on muodostettu ahkeralla tutkimisella ja rukouksella. Emme siis opeta tässä absoluuttisena, vaan ainoastaan henkilökohtaisena tulkintanamme, johon suhtaudumme kevyesti. Tarkoituksemme ei myöskään ole pakottaa mitään pyhiä kirjoituksia antamaan meille lopullisia vastauksia vaarassa menettää se tarkoitus ja asiayhteys, jota varten pyhät kirjoitukset on annettu, ja tässä tapauksessa väitämme, että Ilmestyskirjaa ja muita eskatologisia kirjoituksia ei anneta niinkään kronologiseen analyysiin vaan rohkaisuksi ja varoitukseksi siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun Jumala niin määrää.

A-millenniumismi (ei vuosituhatta)

Tämä näkemys näkee yleensä Rev 20 -kohdan kirkon historian uudelleenkertomuksena Rev 19: een asti, ja siksi sitä ei pidetä erillisenä tapahtumana. A:n käyttö A-vuosituhannessa tarkoittaa ”ei”, eli ei vuosituhatta, samoin kuin sen hylkääminen, että Jeesus hallitsee maan päällä tuhatvuotisesti. Viittausta tuhanteen vuoteen ei pidetä kirjaimellisena vaan symbolisena, ja että tuhatvuotinen valtakunta on synonyymi ”seurakunta-ajalle”, joka alkoi Jeesuksen ensimmäisen tulemisen jälkeen. Katsotaan, että Jeesus hallitsee tällä hetkellä maan päällä, mutta seurakunnan kautta, kun hän pysyy taivaassa istuen Isän Jumalan oikealla puolella. A-millenniumismi opettaa myös, että on jo sidottu kansojen pettämiseen. Jeesuksen hallituskautta ei nähdä fyysisenä tai ulkoisena, vaan hallittuna sydämessä tai sisällä.

Vuosituhannen jälkeinen aika (vuosituhannen jälkeen)

Tämä näkemys näkee Jeesuksen paluun seurakunnan voitokkaan hallinnon jälkeen maan päällä joko kirjaimellisen tai symbolisen tuhannen vuoden ajan, ja on siksi samanlainen kuin A-vuosituhannen näkemys. Perususko on voitokkaassa seurakunnassa, joka kukistaa (ja antikristuksen) Jumalan valtakunnan sosiaalisen ja uskonnollisen kehityksen kautta, joka johtaa Jeesuksen toiseen tulemiseen, että hyvä voittaa pahan ennen Kristuksen paluuta. Suurin osa postmillennialisteista ei siis usko luopumukseen, ja monet luopuvat siitä, vaan näkevät näiden Raamatun tekstien viittaavan Israeliin eikä seurakuntaan. Post- ja A-millenniumismi ovat samankaltaisia, mutta eroavat toisistaan siinä, että A-millenniumismi ei tunnusta tuhatvuotista valtakuntaa lainkaan, vain symboliikkaa, joten ”A” tarkoittaa ”ei”.

Ennen vuosituhatta (ennen vuosituhatta)

Tämä näkemys tulkitsee Rev 20:n erilliseksi kaikista muista ajoista ja on siksi ainutlaatuinen tapahtuma, joka on vielä tapahtumatta. Se näkee tuhatvuotisen valtakunnan alkaneen Jeesuksen toisesta tulemisesta Harmageddonin taistelun jälkeen, kun Jeesus palaa hallitsemaan henkilökohtaisesti yhdessä seurakuntansa kanssa Jumalan valtakunnan lopullista palauttamista maan päälle. Lopullinen tuomio annetaan vasta tuhannen vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa on sidottu kansojen pettämiseen. Tämä näkemys tarkoittaa, että seurakunta ei tule olemaan voitokas samalla tavalla kuin post-milleniaalien näkemys, mutta se ei myöskään tarkoita, että se kukistetaan, vain että lopulliseen voittoon se vaatii Jeesuksen kirjaimellisen paluun, joka tulee sekä herrojen herrana että kuninkaiden kuninkaana.

Milleniaalia edeltävän näkemyksen esittäminen

asiayhteys

Jos luet Rev 20: n yksinään, ei yleensä ole ongelmaa. Tässä käytetään vain vähän symboleja paitsi viittaus ”lohikäärmeeseen, tuohon muinaiseen käärmeeseen” ja ”He eivät olleet palvoneet petoa tai sen kuvaa eivätkä olleet saaneet sen merkkiä otsaansa tai käsiinsä.” Muuten kohta on suhteellisen suoraviivainen, on sidottu, on ensimmäinen ylösnousemus, kun ne, jotka eivät olleet saaneet pedon merkkiä, hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Kohta seuraa luonnollisesti yhdeksännestätoista luvusta. Suuren hädän ja ahdistuksen jälkeen Jeesus palaa voittajana ja voittaa vihollisen, jolloin peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen rikkijärveen. Sitten luvussa kaksikymmentä itse on sidottu ja ne, jotka olivat uskollisia ja erityisesti marttyyrikuoleman saaneet, eivät saaneet pedon merkkiä, hallitsevat. Lukuun ottamatta vapauttamista lopussa, kohta on hyvin rohkaiseva, vertaansa vailla oleva osoitus voitosta ja hyvän ylivallasta pahaan nähden.

Tämä raamatunkohta kertoo hallitsemisesta. Se on Jumalan valtakunnan ennalleen asettamista maan päälle. Kuitenkin me tiedämme aikaisemmista istunnoistamme, että tämä tapahtuu Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä, ei kärsivänä palvelijana, vaan Daavidin poikana kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Jeesus teki täysin selväksi, että Valtakunta palautettaisiin, mutta tuon ajan tiesi vain Hänen taivaallinen Isänsä Apostolien teot 1:7

Hän puhuu Korkeinta vastaan ja sortaa pyhää kansaansa ja yrittää muuttaa asetettuja aikoja ja lakeja. Pyhä kansa annetaan hänen käsiinsä joksikin aikaa, kertaa ja puoleksi ajaksi. Mutta tuomioistuin istuu, ja hänen voimansa otetaan pois ja tuhotaan kokonaan ikuisesti. Silloin kaikkien taivaan alla olevien valtakuntien suvereenisuus, valta ja suuruus luovutetaan Korkeimman pyhälle kansalle. Hänen valtakuntansa on oleva iankaikkinen valtakunta, ja kaikki hallitsijat palvovat ja tottelevat häntä. Dan 7:25-27

Vaikka tämä on ainoa kohta, joka nimenomaisesti opettaa tuhatvuotisesta valtakunnasta, meitä varoitetaan ottamasta tai lisäämästä mitään pois tästä profetiasta, Ilm. 22:19.

Missä tämä tapahtuu?

Tämä tapahtuu maan päällä. Ennen tätä luvussa 19 tiedämme, että Jeesus palaa voittamaan maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa, jotka tulevat käymään sotaa ratsastajaa ja hänen armeijaansa vastaan. Toisaalla näytetään, että pyhät hallitsevat maan päällä Ilm. 5:10. myöhempi vapautus tapahtuu maan päällä, niille, jotka voittavat, annetaan valta kansoihin (Ilm. 2:26). Maailman valtakunnasta tulee meidän Jumalamme ja Hänen Kristuksensa valtakunta Ilm. 11:15. Mikään näistä ei ole täyttynyt ennen lukua 20. Tämän kohdan liittäminen kirkon historiaan eikä tulevaisuuteen vaikuttaa erittäin epätarkalta, kun otetaan huomioon tallennetut tosiasiat kirkon historiasta, sen vainosta, pimeästä keskiajasta ja niin edelleen.

Hallitsemme maan päällä – hallitsemmeko me todella maan päällä tänä päivänä?

sitominen

Huomaa toimet, joihin tässä ryhdytään vastaan. On enkeli, joka tulee alas taivaasta, ja suurella kahleella otetaan kiinni, sidotaan, heitetään alas, lukitaan ja sinetöidään.

Huomaa myös hänen vangitsemispaikkansa. Se ei ole maan päällä. Se on kuilussa. Sana tässä on ”abyssos”, joka tarkoittaa pohjatonta, mittaamatonta syvyyttä, hyvin syvää kuilua tai kuilua maan alimmissa osissa, jota käytetään kuolleiden yhteisenä astiana ja erityisesti demonien asuinpaikkana. Sitä käytetään muualla

Ja he pyysivät Jeesusta toistuvasti olemaan käskemättä heitä menemään syvyyteen. Luukas 8:31

tai ’Kuka laskeutuu syvyyteen?’ ” (eli herättää Kristus kuolleista). Room. 10:7

Tämä on ongelma A-milleniaalien ja postmilleniaalien näkökulmille, jotka uskovat, että olemme nyt tuhatvuotisessa valtakunnassa ja että siksi on jo sidottu. Selitys, että hänen sitomisensa on osittainen olla pettämättä kansoja. Mutta kun otetaan selkeä merkitys itse kohdassa, korostetaan suuresti sitä, missä määrin on sidottu. Minusta vaikuttaa siltä, että kuvaus hänen sitomisestaan tässä on täydellinen eikä osittainen. Hänet takavarikoidaan, sidotaan suurella ketjulla, heitetään alas, lukitaan ja sinetöidään. Tämä on kuva täydellisestä vankeudesta, ei ehdonalaisesta! Lisäksi, onko mahdollista sanoa, että tämän päivän kansakuntia ei todellakaan petetä? Tässä nimenomaisessa kohdassa ehdotamme, että tätä sitomista ei ole vielä tapahtunut ja vaikka hänet on voitettu ristillä, hän on edelleen hyvin aktiivinen maan päällä tänään. Toisenlainen ajattelu tekee monien muiden pyhien kirjoitusten lukemisen hyvin vaikeaksi.

Ole valpas ja raitis mieli. Vihollisesi paholainen vaeltelee ympäriinsä kuin karjuva leijona etsien jotakuta syötäväksi. 1. Piet 5:8

, joka on tämän maailman jumala, on sokaissut niiden mielet, jotka eivät usko. He eivät kykene näkemään hyvän uutisen loistavaa valoa. He eivät ymmärrä tätä sanomaa Kristuksen kirkkaudesta, joka on täsmälleen Jumalan kaltainen. 2. Kor 2:4

Keitä ovat ne, jotka hallitsevat?

Näin valtaistuimia, joilla istuivat ne, joille oli annettu valta tuomita. Ja minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu heidän Jeesusta koskevan todistuksensa ja Jumalan sanan tähden. He eivät olleet palvoneet petoa tai sen kuvaa eivätkä olleet saaneet sen merkkiä otsaansa tai käsiinsä. He heräsivät eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Ilm. 20:4

Ne, joille on annettu valta tuomita. Tämä on pyhille aiemmin annettujen lupausten täyttymistä. Matt 19:28, 1 Kor 6:2, mutta kummassakin tapauksessa täyttymys tapahtuu Kristuksen paluun jälkeen

Sille, joka on voitokas ja tekee tahtoni loppuun asti, annan vallan kansoihin. Ilm. 2:26

Tässä yhteydessä mainitaan erityisesti ne, jotka oli mestattu. Tämä ei ole niiden kokonaisuus, joille on annettu valta tuomita, vaan osa heistä.

Mikä oli pätevyys hallita? Tästä raamatunkohdasta luemme erityisesti, että he eivät olleet palvoneet petoa tai sen kuvaa, eivätkä he olleet saaneet sen merkkiä otsaansa tai käsiinsä. Me tiedämme, että tämä on erityinen viittaus suureen ahdistukseen viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana, jolloin Antikristus ilmestyy, ja pedon merkin pakotettuun asettamiseen. Jälleen on ongelmia A-tuhatvuotisten ja postmilleniaalien näkökulmien kanssa, joiden mukaan olemme jo tuhatvuotisessa valtakunnassa, joten herää kysymys, kuinka voimme hallita Kristuksen kanssa nyt maan päällä, kun emme ole vielä astuneet viimeiseen suureen ahdistukseen ilmeisellä ilmestyksellä antikristuksesta ja pedon merkistä? Näiden kantojen lähestymistapa on allegorisoida kohta eikä kirjaimellinen käännös, vaikka siihen ei ole perusteita, koska kohta on yksinkertaisesti todettu. A-millenialistin ja post-millennialistin tulkinta on pikemminkin hengellinen kuin fyysinen siinä mielessä, että meidät on herätetty kuolleista ja istuttu Kristuksen kanssa taivaallisissa. Mielestäni tämä on pakotettua, eikä se selitä niiden pätevyyttä, jotka ovat kieltäytyneet vastaanottamasta pedon merkkiä. Lisäksi luemme, että ”he heräsivät eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta”. Tämä herääminen eloon ei ole hengellistä uudestisyntymistä, kuten monet uskoisivat, vaan fyysinen ylösnousemus. Meille kerrotaan, että

(Muut kuolleet heräsivät eloon vasta, kun tuhat vuotta oli kulunut.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen. Toisella kuolemalla ei ole valtaa heihin, mutta he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta. Ilm. 20:5,6

Sana ylösnousemus tässä on ”anastasis”, joka tarkoittaa kuolleista nousemista tai ylösnousemusta. Sitä käytetään 42 kertaa Uudessa testamentissa ja se viittaa aina fyysiseen ihmeeseen, ruumiin herättämiseen, eikä sitä koskaan käytetä uudestisyntymiseen tai uudestisyntymiseen uskovina.

Ja siksi ehdotan, että tämä kohta viittaa ihmisiin, jotka hallitsevat maan päällä fyysisessä ruumiissa ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen, nähdä se millään muulla tavalla on mielestäni muuttaa itse kohdan merkitystä. Tästä seuraa, että jos hallitsevat ovat saaneet ylösnousseen ruumiinsa, tämä tapahtuu Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen, koska vasta silloin ylösnousemus tapahtuu

Ylösnousemuksia on kahta eri

Mutta kun järjestätte juhla-aterian, kutsukaa köyhiä, raajarikkoisia, rampoja, sokeita, niin teitä siunataan. Vaikka he eivät voi maksaa sinulle takaisin, sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” Luukas 14:13,14

Sillä Herra itse tulee alas taivaasta kovalla käskyllä, arkkienkelin äänellä ja Jumalan pasuunakutsulla, ja kuolleet Kristuksessa nousevat ensin. 1. Tess 4:16

Suurin vaikeus

Ehkä suurin ongelma Raamatun opetusten ymmärtämisessä tuhatvuotisesta valtakunnasta on erilaisten pyhien kirjoitusten läsnäolo, jotka näyttävät asettavan tapahtumat samanaikaisesti ilman tuhannen vuoden väliä. Tällaiset kohdat näyttävät suoraan vastustavan Rev 20: n hyväksymistä sen selkeässä merkityksessä, mikä on johtanut erilaisiin hermeneuttisiin jongleerauksiin kohdan sovittamiseksi, väistämättä tämä on poistanut kohdan järjestyksestään luvussa 20 ja allegorisoinut tai hengellistänyt sen merkityksen johonkin muuhun kuin siihen, mitä kohta opettaa.

Älkää hämmästelkö tätä, sillä on tulossa aika, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissaan, kuulevat hänen äänensä ja tulevat ulos – ne, jotka ovat tehneet hyvää, nousevat elämään, ja ne, jotka ovat tehneet sen, mikä on pahaa, nousevat tuomittaviksi. Johannes 5:28,29

Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, hän istuu loistavalla valtaistuimellaan. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Matt 25:31,32

Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Taivaat katoavat pauhulla; Elementit tuhoutuvat tulessa, ja maa ja kaikki siinä tehty paljastetaan. Koska kaikki tuhoutuu tällä tavalla, millaisia ihmisiä sinun pitäisi olla? Sinun pitäisi elää pyhää ja jumalallista elämää, kun odotat innolla Jumalan päivää ja nopeutat sen tulemista. Tuo päivä saa aikaan taivaan tuhoutumisen tulessa, ja elementit sulavat kuumuudessa. 2. Pietin kirje 3:10-12

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka havainnollistavat eri kohtien yhteensovittamisen haastetta vankan eksegeettisen tulkinnan muodostamiseksi. Mutta on huomattava, että vuosituhat ei ole mitenkään ainutlaatuinen ”ensi silmäyksellä” ristiriitaisuuksille. Pyhissä kirjoituksissa on monia sellaisia tapauksia, jotka tunnetaan paradoksina. Paradoksi voidaan määritellä seuraavasti: ”Näennäisesti absurdi tai itsensä kanssa ristiriitainen lausunto (tai lausunnot) tai ehdotus, joka tutkittaessa tai selitettynä voi osoittautua perustelluksi tai todeksi.” Ei tietenkään vähäisin on ymmärryksemme kolminaisuudesta, että Jumala on sekä yksi että kolme persoonaa. Emme hyväksy tätä rationaalisen ymmärryksen vaan uskon perusteella. Emme voi sivuuttaa sitä, että Jumala on yksi tai että Hän on kolme persoonaa, mutta hyväksymme, että molemmat ovat totta. Menemättä syvemmälle tähän meidän pitäisi soveltaa samaa lähestymistapaa käsitykseemme vuosituhannesta. Että vaikka ristiriita saattaa tuntua ristiriitaiselta, meidän pitäisi välttää ansaa yrittää sovittaa yksi kohta toiseen, jotta ne olisi helpompi ymmärtää, varsinkin kun muutamme todellista kontekstia, olemusta ja opetusta, jonka tällainen kohta voi sisältää, kuten uskon, että teemme yrittäessämme sovittaa Ilm. 20: n muihin pyhiin kirjoituksiin sen sijaan, että annamme kohdan puhua puolestaan.

Viimeinen asia, joka tulisi sisällyttää puheeseemme, on se, mitä tutkijat kutsuvat ”profeetalliseksi ennakoinniksi”. Tämä voi auttaa lievittämään joitakin keskusteltuja vaikeuksia. Klassinen esimerkki profeetallisesta ennustamisesta on, että Vanhan testamentin profetia kertoo yhdestä Kristuksen tulemisesta eikä kahdesta. Juuri tämä aiheutti juutalaisissa niin paljon hämmennystä ja epäuskoa, koska he eivät olleet nähneet Messiaansa tulemista kahtena eri aikana, vaan vain kerran, mikä tapahtuisi valtakunnan ennalleen asettamiseksi, jolloin Messias pystyttäisi uudelleen Daavidin valtaistuimen.

Jesaja 61 osoittaa tämän periaatteen selvästi. Jeesus tuntee hyvin ensimmäisen jakeen ja käyttää sitä aloittaessaan maanpäällisen palvelutyönsä synagogassa.

Suvereenin Herran Henki on päälläni, koska Herra on voidellut minut julistamaan hyvää uutista köyhille. Hän on lähettänyt minut sitomaan ne, joiden sydän on särkynyt, julistamaan vangituille vapautta ja vangeille vapautusta pimeydestä Jes. 61:1

Mutta Hän lopetti lukemisen tässä vaiheessa, kääri käärön ylös ja istuutui. Seuraavassa jakeessa sanotaan: ”julistaa Herran suosion vuotta ja Jumalamme koston päivää…” ja ruokkii kansojen rikkauksia, ja niiden rikkauksissa sinä kerskailet”. Tekstissä ei ole taukoa eikä mitään viittausta näiden lupausten väliseen aikaväliin, mikä johtaisi siihen johtopäätökseen, että ne ovat samanaikaisia. Nyt jälkiviisaana ja kaksituhatta vuotta siitä, kun Jeesus ensimmäisen kerran luki jakeen yksi, me voimme todellakin nähdä, että on kulunut paljon aikaa koko tämän profetian lopullisen täyttymisen välillä.

Jos omaksumme tämän lähestymistavan pyhien kirjoitusten ymmärtämiseen, siitä voi olla paljon apua. 2.Piet.3:10-12 tekstissä Pietari puhuu ”Herran päivästä”. Tätä ilmausta tai sen muunnelmia, kuten ”sinä päivänä”, käytetään monta kertaa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Mutta Pietari opettaa myös keskellä opetustaan: ”Mutta älkää unohtako tätä yhtä asiaa, rakkaat ystävät: Herralle päivä on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta on kuin päivä.” 2.Piet.3:8 Tämä johtaa suurempaan ymmärrykseen, kun puhutaan ”Herran päivästä”. On kaksi ensisijaista tapaa, joilla tämä ”päivä” voidaan nähdä. Ensinnäkin yhtenä päivänä, joka koostuu kahdestakymmenestäneljästä tunnista, ja toiseksi päivänä, joka viittaa pitkään ajanjaksoon, esimerkiksi ”höyryn päivä on ohi” tai ”nykyajan vallankumous” tai raamatullisessa mielessä ”tuhat vuotta”. Jotkut viittaavat päivien eroihin Herran lyhyenä päivänä ja pitkänä päivänä. Joten emme voi olettaa, että vain siksi, että jakeiden välillä ei ole viitteitä aikavälistä, kohta on välttämättä samanaikainen. Meidän on pidettävä kiinni pyhistä kirjoituksista, lujasti mutta kevyesti varmistaen, että annamme tekstille tilaa hengittää ja puhua puolestaan, ennen kuin muokkaamme sen eri kontekstiin kuin annettu.

Lopuksi toivomme, että tästä keskustelusta on ollut hyötyä eikä se ole sotkenut vuosituhannen vaihdetta entisestään. Aiheesta on kirjoitettu monia kirjoja, jotka menevät hyvin syvälle esitelläkseen erilaisia näkökulmia. Meidän täällä ei ole mahdollista tai välttämätöntä toistaa sitä, mitä muut sanovat, mutta toivottavasti olemme tuoneet oman erityisen uskomme ja miksi uskomme Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa edeltävään paluuseen ja keinomme siihen, miten olemme suorittaneet tutkimuksemme. Muistakaamme, että Ilmestyskirja on rohkaisua varten. Että meillä voi olla suuri toivo ja varmuus siitä, että se, mikä on edessämme, on jotain elämisen arvoista nyt, riippumatta siitä, kuinka vaikeaa se voi olla ja minkä hinnan lopulta maksamme.

Tämä on vakuutuksemme siitä, että

”jos me kestämme, me hallitsemme myös hänen kanssaan” 2.Tim.2:12

Other Recent Teaching