Ykseys Kristuksen ruumiissa – morsiusidentiteettimme perusta

Ykseys Kristuksen ruumiissa – herätyksen, kansallisen muutoksen edellytys ja Kristuksen morsiamen perusta

 

Tässä sanomassa haluan kiinnittää huomiota kirkon rooliin Jumalan iankaikkisessa tarkoituksessa. Keskitymme ensin siihen, mikä kirkko on ja mikä valtakunta on, ja kuvailemme sitten, kuinka Raamatun mukaan Jumala näkee kirkon alueellisesta tai maantieteellisestä näkökulmasta eikä tunnustuksellisesta näkökulmasta, jolla on suuria seurauksia ruumiin ykseydelle ja apostoliselle tai alueelliselle johtajuudelle.

Jumala on aina halunnut paljastaa kirkkautensa ja elää itsensä ihmisen kanssa maaplaneetalla.

Pyhissä kirjoituksissa julistetaan, että… ”Maa on Herran ja sen täyteys” Ps 24 v 1, mutta Jumala ei voi sietää syntiä eikä siksi voi todella ”ilmestysmaja” tai asua ihmisen kanssa maan päällä, ennen kuin ihminen itse uudistuu ja yhteiskunta, jossa hän elää, muuttuu. Jumalalla on suunnitelma koko luomakuntansa ennalleen asettamiseksi ja muuttamiseksi, ja tämän Hän tekee kansakuntien muuttamisen kautta. Hän on valinnut kirkon välineekseen tuohon muutokseen.

Aloitetaan muutamilla johdantojakeilla.
Paavali sanoo Ef 3:10: ssä …. ”Ymmärtäkää Kristuksen salaisuus, jota ei ole tehty tunnetuksi ihmisille menneinä sukupolvina, kuten Henki on nyt ilmoittanut Jumalan pyhille apostoleille ja profeetoille. Vaikka olen vähäisin kaikista Jumalan ihmisistä, tämä armo annettiin minulle……. tehdä kaikille selväksi tämän mysteerin hallinta. Tämä on se salaisuus, jonka Hän on pitänyt kätkettynä Jumalaan menneinä aikoina, ……. että nyt kirkon kautta Jumalan moninainen viisaus tehtäisiin tunnetuksi.”

Ja Room.8:19-22 muistuttaa meitä siitä, että ”koko luomakunta huokaa nähdessään ’Jumalan poikien’ ilmestyvän maan päällä”. Lupaus on, että jonain päivänä…. ”Maa täyttyy Jumalan kirkkauden tuntemisella niin kuin vedet peittävät meren” Habakuk 2 vs 14

Tämä on Jumalan tarkoitus ja Hän täyttää sen. Jumala on kansakuntien Jumala ja on huolehtinut ”kansojen parantamisesta”. Viime kädessä Hänen tarkoituksensa ilmaistaan ensin ’kansojen parantamisessa (tai muutoksessa)’ (Ilm. 22:2) ja sitten kansakuntien kautta.

Jumala on kansakuntien Jumala
Raamatun Jumala tunnustaa kansakunnat ja kansakunnan, mutta ei imperiumeja tai maailmanjärjestyksiä. 17:4 löydämme Jumalan ensimmäisen liiton lupauksen Aabrahamille, että hänen kauttaan…”kaikki kansat maan päällä olisivat siunattuja”. … ”Mitä minuun tulee, katso, liittoni on teidän kanssanne, ja teistä tulee monien kansakuntien isä.

18. sukupolvi v18. Ps 22 v 28 ja Ps 47 v 8 muistuttavat meitä siitä, että …..” Jumala hallitsee (tai hallitsee) kansoja”

Ps. 46:10 Hän lupaa korottaa Israelin ”kansojen yläpuolelle”.
Ps 66:7 ”Hänen silmänsä valvovat kansoja”
Ja Ps 96:3: ”Hän julistaa kirkkauttaan kansojen keskuudessa”

Kyllä, Jumala rakastaa kansoja ja haluaa osoittaa auktoriteettinsa ja kirkkautensa niiden kautta. Tehdäkseen tämän Hänen täytyy ensin muuttaa heidät.
Me kaikki haluamme nähdä muutoksen omassa maassamme, eikö niin? Rukoilemme säännöllisesti …..” Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa”…….

Mutta kirkko on ainoa suunnitelma, joka Jumalalla on kansakuntien muuttamiseksi. On olemassa suunnitelma A, mutta ei suunnitelmaa B. Kirkko on Jumalan suunnitelma A.

Palatkaamme AVAINJAKEESEEN …….”että nyt, kirkon kautta, Jumalan moninainen viisaus tulisi tunnetuksi.”  Ef 3:10

Tämä jae kertoo meille, että kirkko on Hänen ainoa keinonsa toteuttaa Hänen tahtonsa ja perustaa Hänen valtakuntansa tänne maaplaneetalle.

Totuus on kuitenkin, että emme koskaan saavuta sitä niin kauan kuin kirkko on hajaannuksen tilassa. Jeesus rukoili, että olisimme yhtä, mutta vielä tänään, 2000 vuotta myöhemmin, kirkko on niin jakautunut, niin tunnustuksellinen toisaalta tai toisaalta individualistinen ja eristäytynyt.

Minulla oli Pelastusarmeijan evankelioimistausta. Molemmat vanhempani olivat Pelastusarmeijan upseereita ja suuria saarnaajia. Jäin varhain eläkkeelle 37 vuoden lukio-opetuksesta Englannissa ja vuonna 2003 lähdin saarnaamaan evankelioimiskokouksiin eri puolilla Afrikkaa. Se, mitä näin, kun lähdin ensimmäistä kertaa lähetystyöhön ulkomaille, kauhistutti minua ja muutti palvelutyöni suunnan ja painopisteen ikuisiksi ajoiksi.

Näin lukuisten seurakuntien joukon, ainakin kaksikymmentä samalla välittömällä alueella, jotka kaikki kilpailivat keskenään, joko PA-järjestelmän ulkopuolisten puhujien huutaessa musiikkiaan naapurustolle, tai pastorin saarnatessa kovalla ja erittäin tunteellisella toimituksella, jota usein rytmitettiin kielillä puhumalla. Myös tämä lähetettiin ulkopuolisten kaiuttimien kautta, ja se vain hämmensi ja vieraannutti paikallista yhteisöä. Näin niin monta kertaa kouluttamattomia ja oppimattomia pastoreita, jotka vaativat ehdotonta kuuliaisuutta seurakunniltaan ja usein kielsivät kaiken yhteydenpidon alueensa muiden seurakuntien jäseniin entisen yhteydenpidon uhalla.

Tämä ei tietenkään ole kaikkien kirkkojen tila, ja tänä päivänä ympäri maailmaa on hienoja kirkon ilmentymiä, mutta on totta, että siellä on niin paljon huonoja käytäntöjä ja niin paljon myös korruptiota. Seurakunta ei varmastikaan ole se yhtenäinen voima, jonka puolesta Jeesus rukoili.

HAVAINNOLLISTUS LÄHETYSTYÖKOKEMUKSESTANI
Olin astumassa autolla suureen kaupunkiin Länsi-Keniassa lähetystyöhön, kun näin ristiretken pidettävän torilla. ”Ihanaa!” Sanoin itsekseni. ”Kirkko elää täällä!”

Matkustaessani kauemmas kadulla näin toisen ristiretken.

”Ehkä kirkko ei olekaan niin terve täällä”, ajattelin.

Sitten taas näin toisen ja toisen, kun kuljin edelleen kaupungin läpi kulkevaa päätietä pitkin.

”Mitä täällä tapahtuu?” Huusin Herran puoleen. Yhtäkkiä Jeesus huusi takaisin.

”Minun kirkkoni on täällä kuin supermarket. ’ Tule ja ota minun Jeesukseni. Meidän on parempi kuin sinun!” ”. Olin kauhuissani.

Ykseys Kristuksen ruumiissa on edellytys minkä tahansa kansakunnan muuttumiselle.

Jumala haluaa siunata seurakuntaansa ja vuodattaa voitelunsa kansansa päälle tekemään työtään, mutta Hän ei tee sitä siinä määrin kuin Hän kaipaa, kun todellista ykseyttä ei ole.

Ps 133 tekee selväksi, että on saatava siunaus, jonka Jumala haluaa antaa.  Kuitenkin tämän pyhien kirjoitusten kohdan mukaan vain siellä, missä vallitsee ykseys, Herra käskee siunausta.

Hänen tahtonsa on, että työskentelemme yhdessä yhtenä ruumiina, ei vain omassa seurakunnassamme vaan myös seurakunnissa. Ei vain kirkkokunnassamme, vaan kaikissa kirkkokunnissa. Itse asiassa….. kautta koko maailmankirkon.

Jeesus haluaa epätoivoisesti nähdä sen tapahtuvan. Hän rukoili, että niin olisi Joh. 17 v 21 ja 23. …. ”Isä, rukoilen, että he olisivat yhtä, aivan kuten Me olemme yhtä. Minä sinussa ja sinä minussa ja me heissä….. Jotta he olisivat todella yhtä… jotta maailma voisi uskoa.”

Palaamme tähän keskeiseen pyhien kirjoitusten kohtaan myöhemmin, mutta ensin meidän on ymmärrettävä, mikä kirkko eroaa Valtakunnasta ja kuka rakentaa kirkon.

Mikä kirkko on?

• ”Ekklesia” tai ”kutsutut” on valtuutettu julistamaan, että…………” Jumalan valtakunta on tullut” Markus 1 vs. 15. Matt 10 v 7: ssä luemme, kuinka Jeesus käski opetuslapsiaan menemään ja…. ”Julistakaa mennessänne tätä sanomaa: ’Taivaan valtakunta on tullut lähelle.'”
• Se on keino, jolla Hän ilmaisee kirkkautensa ja järjestyksensä.  Ef 3 vastaan 10
• Se on väline, jota Hän käyttää muuttaakseen maailman, jossa elämme. Jopa luominen odottaa sen ilmenemistä.  ROM 8 v 19
• Se on Kristuksen ruumis maan päällä. Se on Pyhän Hengen uskovien uudestisyntyneiden joukko, joka on otettu kaikista roduista ja kulttuureista, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta
• On vain YKSI Kristuksen ruumis ja vain yksi PÄÄ. 1 Kor 12 v 12 ja Ef 4 v 15 ja Ef 1:23. Ja Jumala asetti kaiken jalkojensa alle ja määräsi hänet johtamaan kaikkea seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa.”
• Se EI ole erillään Hänestä. Se on HÄNEN RUUMIINSA. Hän on PÄÄ ja me olemme HÄNEN RUUMIINSA. Pää on kehossa. Se ei ole koskaan erillään kehosta. Se on aina osa kehoa. Samalla tavalla Kristus ei ole koskaan erillään ruumiistaan, kirkosta.

Kirkko, Hänen RUUMIINSA, ajattelussaan on erkaantunut Päästä, sekä fyysisesti (maantieteellisesti) että hengellisesti.

Tämä suuri ongelma tämän päivän kirkossa johtui ehkä vaikeudesta ymmärtää sitä salaisuutta, että me, Hänen kirkkonsa, olemme molemmat täällä maan päällä nyt fyysisessä mielessä, mutta olemme myös ”istumassa taivaallisissa paikoissa” Hänen kanssaan hengellisessä todellisuudessa. Evankeliumin salaisuus on, että me molemmat ”istumme taivaallisissa Kristuksen Jeesuksen kanssa” (Ef. 2 jae 6) ja että Jeesus on myös ”meissä, kirkkauden toivo”, kun pysymme Hänen ruumiinaan maan päällä. (Sarake 1 vs. 20). Tämä kahtiajako on sekoittanut havaintomme ja tahattomasti saanut meidät ajattelemaan Jeesusta taivaassa Isän oikealla puolella, kun olemme täällä maaplaneetalla. Tämä on aiheuttanut maantieteellisen eriytymisen tunteen ajattelussamme ja uskonkäsityksessämme.

On totta, että olemme molemmat ”Kristuksessa” ja siksi ”istumme taivaallisessa paikassa Hänen kanssaan” ja ”maan päällä” Kristuksen eläessä ”meissä”….. kirkkauden toivo. Kristuksen yhteisöllisenä ruumiina täällä maan päällä Kristus on päämme ja pää on aina ruumiissa, ruumiinosa tai -elin, eikä se ole koskaan erillään ruumiista. Päätön ruumis on kuollut ja toimimaton.

Tämä totuus tuli minulle hyvin elävästi selväksi joitakin vuosia sitten, kun olin lähetystyössä eräässä sisäkylässä lähetystyössä Afrikassa ja katselin, kun he valmistivat ilta-ateriaani.

KUVA 1: Köyhä kana oli valittu osallistumaan tähän kunniaan, mutta hänen piti antaa enemmän kuin vain höyhen. Se oli valittu teurastettavaksi. He saivat sen nopeasti kiinni ja katkaisivat pian sen pään. Yllätyksekseni, kun he laskivat sen maahan, se näytti poimivan itsensä ja juoksevan pihan ympäri jokaisessa laskevassa ympyrässä ja sitten… pamaus…. putosi tasaisesti kyljelleen …. liikkumaton.

Kun makasin vuoteellani myöhemmin sinä iltana ajatellen sitä, mitä olin nähnyt sinä iltana, Herra puhui minulle voimallisesti.
”Kirkkoni käyttäytyy hyvin usein kuin päätön kana. Se juoksee ympäriinsä yhä vähenevissä ympyröissä, eikä mene minnekään ennen kuin se putoaa….. eloton. Se tekee näin aina niin kauan kuin se pysyy irrallaan minusta, päästään.”

Kirkon on pysyttävä läheisessä yhteydessä Kristukseen, sen päähän, muuten meistä tulee kuin päätön kana. Oivallus, että liian usein olemme havaintokyvyssämme ja siitä johtuvassa käyttäytymisessämme erottaneet Herran Hänen ruumiistaan, oli minulle häiritsevä ilmestys. Toiminnallisesti näytti siltä, että liian usein olimme irronneet kahdella eri tavalla…. 1) Herralta ja 2) toisiltaan.

Minulle järkyttävämpää oli oivallus, että Jeesus tuntee jakautuneen ruumiinsa tuskan ja kärsii sen vuoksi.

KUVA 2: Jeesus tuntee särkyneiden ja sairaiden __Body tuskan.

Joskus myöhemmin olin toisessa kylässä ja ilta-aterian jälkeen vetäydyimme nukkumaan. Ihanat isännät olivat tarjonneet minulle pienen yhden hengen huoneen pyöreän talon, jossa oli ruohokatto, pieni ikkunaluukku ja pieni yksi ovi.  Kuinka he olivat saaneet käsiinsä osittain jousitetun metallisen sängyn jalustan, en tiedä, mutta siinä se oli keskellä huonetta, jonka vieressä oli pieni matala pöytä. He olivat peittäneet lähteet puulankuilla ja huovalla. Se oli hyvin huomaavainen ele!

Nyt, kuten on tarpeeni (joka tulee kypsyyden myötä), heräsin keskellä yötä epätoivoisella halulla …”kastella Jumalan puutarhaa” (käydä vessassa), joten nousin istumaan, nojasin jaloilleni ja yritin saada suuntani. Oli pilkkopimeää. Ei katuvaloja täällä!

Voi ylistys Jumalalle…. He olivat jättäneet minulle kynttilän ja tulitikut, jotka muistin, joten kurottauduin kohti paikkaa, jossa luulin heidän olevan yöpöydälläni, ja kaadoin heidät molemmat huoneen poikki.

Ah…. Ajattelin, että minulla on taskulamppu, joten kun olin onnistuneesti haparoinut sitä tapauksessani, jatkoin taskulampun kytkimen kääntämistä suurella odotuksella. ”Voi ei”, huudahdin itsekseni. ”Akku on tyhjä”

Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hapuilla tiensä huoneen sivuille pilkkopimeässä ja sitten tunnustella tietäni seinien ympäri, kunnes löysin oven. Koska epäonnistuin ensimmäisellä kerralla, päätin, että olin hämmentynyt ja minun täytyi olla väärään suuntaan, joten käännyin ympäri ja aloin kävellä huoneen poikki toiselle puolelle.

Kävelin suoraan metalliseen sängynrunkoon ja halkaisin pikkuvarpaani.

OOOOWWWW!  OOOUUUCH! Vaimensin huutoni ja istuin sängyn reunalla hoitamassa haavaani…….. HILJAISUUS!

”Sattuuko se?” kuiskasi Herra……. HILJAISUUS.

”Missä muualla tunnet kipua?” Mietin hetken itkujeni välissä.

”Vatsassani” oli vastaukseni. ”Tunnen oloni sairaaksi kehossani”.

”Joo…. Se on kuin minun ruumiini, sanoi Herra. ”Kun yksi osa kärsii, kaikki muut kärsivät. Kun helluntaikirkko kärsii, presbyteerinen tai katolinen kirkko kärsii.”

Istuin hiljaa ja yritin sisäistää sitä. Sitten hiljaisuuden mielessäni rikkoi toinen kysymys. ”Missä rekisteröit tuon kivun tai tulit tietoiseksi siitä kivusta?”.

”Päässäni”, vastasin.

”Kyllä……. MINÄ OLEN kirkkoni PÄÄ ja tunnen sen tuskan!”

Mikä on Valtakunta erilaisena kuin kirkko?

Kun olemme nyt nähneet, mikä kirkko on ja kuinka sen tulisi toimia läheisessä yhteydessä Jeesukseen, sen päähän ja ykseyteen hänen ruumiinsa muiden osien kanssa, katsokaamme nyt, mitä valtakunta on.

Määritelmä kuningaskunta

• Sana valtakunta kuvaa tässä Jumalan auktoriteettia, herruutta. Siellä Hän hallitsee kuninkaana.
• Jumalan valtakunta on suvereenin Jumalan ikuinen hallitusvalta koko luomakuntaan. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen, koska Jumala itse on iankaikkinen.

Psalmi 103:19… ”Herra on asettanut valtaistuimensa taivaaseen, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

Daniel 4:3….. ”Kuinka suuret ovatkaan Hänen merkkinsä, kuinka voimalliset Hänen ihmeensä!
Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta; Hänen valtansa kestää sukupolvelta toiselle.

• Jumalan valtakunta käsittää kaikki luodut älyt, sekä taivaassa että maan päällä, jotka ovat auliisti alamaisia Herralle ja ovat yhteydessä Hänen kanssaan. Jumalan valtakunta on sen vuoksi universaalinen sikäli, että siihen kuuluvat luodut enkelit ja ihmiset sekä kaikki luodut.

• Jumalan valtakunta on hengellinen – se löytyy kaikista uudestisyntyneistä uskovista. Jumalan valtakunta on siis nimitys pelastuksen alueelle, johon uudestisyntyminen astuu, ja se on synonyymi taivasten valtakunnalle. Me astumme Jumalan valtakuntaan, kun synnymme uudesti. Se on suhde, joka on ”syntynyt Jumalan Hengestä”, ja meillä on varma varmuus siitä, että se on niin, koska Henki todistaa henkemme kanssa, ”että olemme syntyneet Jumalasta” (Room. 8:16)……” ei syntynyt ihmisen tahdosta, vaan Jumalasta”

Johannes 3:5-7…” Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: kukaan ei voi päästä Jumalan valtakuntaan, ellei hän synny vedestä ja Hengestä. Liha synnyttää lihan, mutta Henki synnyttää hengen. Sinun ei pitäisi yllättyä sanonnastani: ’Sinun täytyy syntyä uudesti.'”

Jeesuksen kiusauksessa, joka on tallennettu Lk 4 vs 6: een, kertoo Jeesukselle, että tämän maailman valtakunnat on ”luovutettu” tai ”kavallettu” hänelle……. ihmisen toimesta. voi vain varastaa ja tuhota. Varastat vain sen, mikä EI ole sinun, joten pyrkii varastamaan auktoriteettimme ja hän voi tehdä sen, kun oman syntimme, pelkomme, uskon tai ymmärryksen puutteen vuoksi petämme tai luovutamme auktoriteettimme hänelle.

Kirkko on kutsuttu julistamaan Jumalan valtakunnan palautusta. Se on julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut tänne maan päälle ja osoittaa sen läsnäolo. Tavoitteenamme on, että ”tämän maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja Hänen Kristuksensa valtakuntia”….. Aamen! Meidän tulee pyrkiä siihen nyt, ja meillä on voitelu ja valtuus tehdä niin, vaikka voittomme on osittainen nyt ja täydellinen vasta tulevana tuhatvuotisena aikana.

kuitenkin

Jopa nyt meillä on ehdoton valta Saatanaan sen voiton vuoksi, jonka saimme Golgatalla. ei ole valtaa elämässämme eikä alueella, jolla käytämme Valtakunnan valtaa. Kun me vahvistamme Jumalan auktoriteetin jossakin paikassa tai ihmisen elämän yllä, silloin ei ole auktoriteettia siellä. Siitä on tullut osa Valtakunnan aluetta, joka kuuluu vain Jumalalle. Kun uskaltaa astua tuohon maahan, hän tunkeutuu. voittaa oletusarvoisesti vain, kun annamme hänelle auktoriteetin tai laillisen oikeuden elämäämme tai maahamme.

Voimme ymmärtää enemmän auktoriteetistamme, jos ajattelemme kansallista suurlähetystörakennusta vieraassa maassa.
Suurlähetystörakennus kuuluu toiselle maalle, mutta se on olemassa vieraassa maassa.  Vain suurlähetystön vieraan valtion lait pätevät sen seinien sisällä. Kotimaassani kuningatar Elisabetilla ei ole tuomiovaltaa, eikä poliisivoimillamme ole toimivaltaa tuossa ulkomaisessa suurlähetystörakennuksessa. Se on pala tuota vierasta kansakuntaa Englannissa. Se ei kuulu Yhdistyneelle kuningaskunnalle eikä kuulu sen alaisuuteen. Se on suvereenia aluetta.

Joten kun sovellamme sitä Jumalan valtakuntaan, voimme nähdä, että missä tahansa perustamme Jumalan valtakunnan ihmiseen, kotiin, alueeseen, julistamme Jumalan suvereeniutta tuohon paikkaan tai henkilöön. Siksi Jeesus käski opetuslapsia julistamaan, että ”Jumalan valtakunta on tullut” aina, kun he tulivat kylään. Siksi sekä Johannes Kastaja että Jeesus itse aloittivat palvelutyönsä sanoilla. ”Jumalan valtakunta on tullut!”

OLEMME LÄHETTILÄITÄ, JOILLA ON SUURLÄHETTILÄÄN AUKTORITEETTI MINNE TAHANSA MENEMMEKIN, KOSKA ”Jumalan valtakunta on meissä”, NIIN…….. ME OLEMME JUMALAN VALTAKUNTA, MISSÄ TAHANSA OLEMMEKIN. JUMALALLA ON KAIKKI VALTA MISSÄ TAHANSA OLEMMEKIN, EIKÄ OLE AUKTORITEETTIA.

Auktoriteetin ja vallan välinen ero

on valtaa, mutta hänellä ei ole auktoriteettia, ellei sitä ole laillisesti annettu hänelle oletuksena.

Saanen havainnollistaa auktoriteetin ja vallan välistä eroa.

Kuvittele nuori, hyvin hoikka ja melko pieni poliisinainen ajamassa poliisiautoaan päätietä pitkin. Hän näkee valtavan voimakkaan kuorma-auton, joka tulee sisään suurella nopeudella, yksisuuntaisella kadulla väärään suuntaan liikennevirtaa vastaan. Onneksi tällä hetkellä ei ole muita ajoneuvoja, jotka käyttävät tätä tietä. Mitä hän tekee? Kuorma-auto on häntä tehokkaampi. Se on valtava ja hän on pieni. Se voisi murskata hänet huomaamatta, jos se ajoi hänet yli.

Hän ei kuitenkaan horju. Epäröimättä hän ajaa autonsa korttelin ympäri yksisuuntaisen tien toiseen päähän, pysäköi sen, nousee ulos ja jatkaa kävelyä yksisuuntaista katua kohti nopeasti lähestyvää ajoneuvoa. Hän kuulee voimakkaan moottorin myrskyn.

Hän astuu ulos, nostaa kätensä ja itkee…… ”Lopeta lain nimessä!”.

Kuuluu taukojen kirkumista, palavan kumin hajua ja raskas ajoneuvo vapisee pysähtyäkseen.

Hän nimittäin tiesi delegoimansa auktoriteetin ja ketä hän edusti. maan laki ja kansakuntasi hallitus.

Sen kuorma-auton oli vain pakko pysähtyä! ….. ja niin tekee Saatanakin. Hänen on noudatettava Jumalan valtakunnan ja kuninkaiden Kuninkaan lakeja …… Aamen?

Palatkaamme siis nyt kirkon teemaan

Kuka sitten rakentaa kirkon ja kenelle se kuuluu?

KESKEISET JAKEET
Jeesus sanoi Matt 16:18: ”Minä rakennan kirkkoni, eivätkä portit voita sitä”

Apostolien teot 2:47… sanoo: ”Herra lisäsi päivittäin kirkkoon niitä, joita Hän pelasti”
Johannes 16: 8…siinä sanotaan, että…”Henki vakuuttaa maailman synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta”

Me emme. Hän yksin tekee.

Kyllä, meillä on vastuu, mutta meidän velvollisuutemme on… vastata Jumalan kykyihin. ’

Tarkastellaanpa Matt 16 v 18 tarkemmin:

a)”Minä” rakennan sen. Se kuuluu Jeesukselle. Se EI ole meidän! Se on Hänen vastuullaan. Se on ostettu veri ja pesty verellä.

1 Kor 6:20 ”Teidät ostettiin hinnalla. Kunnioittakaa siis Jumalaa ruumiillanne.

b) Minä ”rakennan” se merkitsee päättäväisyyttä ja aikomusta. Ei ole virheitä, ei lopullisia epäonnistumisia. Jeesus tekee sen!

c) Minä ”rakennan” sen. Se vie aikaa, sillä rakentaminen vie aikaa. Se on prosessi ja se tehdään suunnitelman, Jumalan suunnitelman mukaan. Isä on arkkitehti ja Jeesus on rakentaja. Me autamme Häntä sekä aineellisina että työtovereina, jotka perustuvat apostolien ja profeettojen perustuksiin. NIIN….. Jeesus on mestarirakentaja ja kirkon omistaja. Se kuuluu Hänelle, ja koska Hän on rakennuksen ”kulmakivi”, Hän on osa rakennusta yhtä hyvin.

Olemme tarkastelleet suhdettamme ruumiina ja Häntä päänämme. Lopuksi meidän on tarkasteltava suhdettamme toisiimme kehossa.

Mikä oli mielestäsi Jeesuksen suurin rukous?
Ehdotuksia:

1. Isä meidän rukous
2. Alistumisen rukous puutarhassa…”Ota tämä (kärsimyksen) malja minulta. Kuitenkin: ”Tapahtukoon ei minun tahtoni, vaan sinun”
3. Anteeksiannon rukous ristillä?…”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”.

Nämä ovat hienoja valintoja, mutta kaikki nämä ovat toteutuneet. Isä meidän -rukousta lausutaan kaikkialla maailmassa. Rukous puutarhassa täyttyi ja Jeesus vei maljan hautaan asti. Rukous ristillä anteeksiannon saamiseksi täyttyi ja me olemme todiste siitä, koska tiedämme, että olemme saaneet anteeksi ja pelastuneet.

Kuitenkin on yksi Jeesuksen rukous, joka ei ole koskaan vielä toteutunut. Se on toinen rukous, joka rukoiltiin Getsemanen puutarhassa tai matkalla sinne ylähuoneesta. Johannes 17, jakeet 21 ja 23. sanoo: ”Isä, rukoilen, että he olisivat yhtä, niin kuin Me olemme yhtä. Minä sinussa ja sinä minussa ja me heissä….. Jotta he olisivat todella yhtä… jotta maailma voisi uskoa.”

Tätä pyhien kirjoitusten kohtaa ei voi lukea ilman intohimoa. Se on:

Hengen voimakkaan tuskan rukous. Rukous, jolla on keskeinen merkitys ja merkitys. Jeesukselle kaikki riippuu tämän rukouksen täyttymisestä. Jos näin on, meidänkin pitäisi olla syvästi huolissamme siitä, että näin tapahtuu. Se ei ole vieläkään täyttynyt … noin 2000 vuotta myöhemmin.

Jeesus suhtautuu intohimoisesti ruumiinsa ykseyteen ja koska Hän on, niin meidänkin täytyy olla.

Miksi luulet näin? Se johtuu siitä, että Hänellä on Kristuksen ruumiille, kirkolle, tarkoitus, joka on paljon laajempi kuin Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle. Se johtuu siitä, että kirkko on valittu Hänen kallisarvoiseksi morsiamekseen. Se johtuu siitä, että morsiamen luominen on luomisen tarkoitus ja Raamatun keskeinen teema. Mutta Kristuksen morsian, vaikka se onkin yritys, ei voi olla monikko. On vain yksi.  Jeesuksella ei ole haaremia. Hänellä on vain yksi morsian, ja jos tämä morsian on uskovien yhteisö, niin tuon ruumiin olennainen ominaisuus on sen ykseys, yhteenkuuluvuus ja keskinäinen riippuvuus.

Pyhistä kirjoituksista käy selvästi ilmi, että Jumala näkee kirkon yhtenä ruumiina ja maantieteellisestä tai alueellisesta kirkon paradigmasta eikä tunnustuksellisena.

Ensinnäkin, kun Hän palaa, Hän etsii pääasiassa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen maan päällä Luukkaan evankeliumin 18 jakeen 8 mukaan.” Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” Herra Jeesus ei etsi metodisteja, presbyteerejä tai helluntailaisia. Hän etsii niitä, joilla on elävä usko Häneen Vapahtajana, ja Hän katsoo läpi koko maan.  Hän näkee sen yhtenä Poikansa ruumiina.

Toiseksi näyttää siltä, että Raamattu määrittelee kirkon maantieteellisesti tai alueellisesti eikä tunnustuksellisesti.

Tämän lausunnon raamatulliset perustelut
1. Ensimmäinen mandaatti, suuri komissio, oli luonteeltaan maantieteellinen. Matt 28:19 ja 20 Jeesus sanoi…” Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja varmasti olen kanssasi aina, aikakauden loppuun asti”.

2. Paavalin kirjeet kirjoitettiin maantieteellisille tai paikallisille seurakunnille. Efesolaiskirjeen, roomalaiskirjeen, galatalaiskirjeen ja Jeesuksen kirjeet Rev 2: ssa ja 3: ssa kirjoitettiin myös maantieteellisissä paikoissa sijaitseville seurakunnille.

3. Enkeleitä on nimitetty vartioimaan maantieteellisesti tunnistettuja ja nimettyjä seurakuntia.

Daniel osoittaa meille, että enkeleillä (tai arkkienkeleillä) on alueellinen vastuu.

Dan 10 v13…. ”Mutta Persian valtakunnan ruhtinas (hallitseva riivaajahenki) vastusti minua kaksikymmentäyksi päivää. Sitten Mikael, yksi pääprinsseistä, tuli auttamaan minua, koska olin siellä pidätettynä Persian kuninkaan kanssa.

Arkkienkeli Mikael oli Jumalan kansan, Israelin ja seurakunnan suojelija.

4. on järjestänyt joukkonsa myös maantieteellisesti. Matt 5 v 9 Legionissa, demonia, huutaa… ”Älä lähetä minua pois tältä alueelta”, mikä viittaa alueelliseen omistukseen. Edellisessä viitteessä (Daniel v 13: 10) enkeli Gabrielia esti tämä hallitseva demoninen henki, jota kutsutaan Persian ruhtinaaksi, joka hallitsi tätä aluetta.

On selvää, että pyrkii hallitsemaan persoonallisuuksia ja käyttämään valtaa alueilla. Jumala käyttää alueellista auktoriteettia, mutta on delegoinut sen korkeimmalle luomakunnalleen, ihmiselle. haluaa anastaa tuon auktoriteetin ja hän tekee sen riistämällä tuon auktoriteetin ihmiseltä petoksella tai saamalla hänet tekemään syntiä.

on varastanut ja ottanut hallintaansa tämän maailman valtakunnat manipuloimalla ihmistä. Jumalalla on suunnitelmia tai strategioita noiden alueiden palauttamiseksi ja hän haluaa tehdä sen kirkon kautta, ja Hän haluaa paljastaa strategiansa niiden viemiseksi takaisin kirkkoonsa.

LOPULLISET AJATUKSET
Jumala on palauttanut seurakuntansa hallinnon takaisin kirkkoonsa.

Hän on nyt palauttanut takaisin seurakuntaansa apostolin, profeettojen, evankelistojen, pastorin ja opettajan viisinkertaisen palvelutehtävän. Olemme nyt uudessa kaudessa.

Uusia viininkuoria viljellään ja olemme siirtymävaiheessa. Uusia johtamisrakenteita on syntymässä. Uusia apostolisia johtajia nostetaan. Koko kirkkokuntarakenteen kattavaa alueellista auktoriteettia ollaan luomassa. Nämä ovat jännittäviä päiviä, mutta se vaatii muutosta ja me joko joudutamme Jumalan liikettä näinä päivinä tai estämme sen.

Jeesuksen sydämen huuto Johanneksen evankeliumin luvussa 17, hänen täyttymätön rukouksensa ja unensa oli, että meidän pitäisi olla ’yhtä’. Se ylittää ykseyden ”ykseyteen”, jonka vain Jumala voi luoda. Se heijastaa ”ykseyttä”, joka koetaan jumaluudessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä. Se on liitto, jota kuvataan ”pilkkomiseksi”, kuten Gen 2 vs. 23 ja kuten avioliitossa. Se on synergia, joka tunnetaan avioliitossa, jossa Jumala on kirjaimellisesti liittänyt heidät yhteen. Meidän tulee rukoilla, suunnitella ja työskennellä yhdessä yhtenä kirkkona millä tahansa paikkakunnalla. Tämän luomiseksi Jeesus antoi henkensä. Päällimmäisenä toiveenamme tulisi olla, että Herra Jeesus saisi täyden palkinnon suuresta uhristaan ja kuten Jesaja 53 jae 11 sanoo, että Hän voisi nähdä …’sielunsa vaivan ja olla tyytyväinen!’