”ja maanjäristyksen jälkeen tuli tuli, [mutta] Herra [ei ollut] tulessa; ja tulen jälkeen hiljainen, vieno ääni.” – 1 Kuninkaiden kirja 19:12 NKJV
Elian tavoin mekin olemme saattaneet nähdä Jumalan voiman voimallisia ilmenemisiä toisinaan elämässämme ja kaipaamme sellaisia ilmestyksiä jälleen luoksemme. Elia koki Jumalan huolenpidon Kerith Ravinessa, jota korpit ruokkivat. Jumalan suojelus suojeli häntä niiltä, jotka etsivät kostoa, koska hän ei säätänyt sadetta. Lisäksi hän kohtasi Jumalan kaikkivaltiaan voiman, kun Herra kulutti hänen uhrinsa Karmelin vuoren huipulla johtaen Israelin kansan parannukseen.
Nyt vain päiviä myöhemmin, kun Herra kulki Elian ohi hänen piiloutuessaan syrjäisen luolan varjoihin, kokemattomasta tarkkailijasta saattoi tuntua, että Jumala oli varmasti tuulessa, maanjäristyksessä ja tulessa. Tällaiset voimalliset osoitukset Jumalan kätten työstä voivat olla vakuuttavia. Raamatun aikakirja kuitenkin paljastaa, että Jumala ei ollut näissä ilmestyksissä, ja Elia pysyi muuttumattomana.
Samoin meidän on oltava varovaisia, ettemme sekoita valtaa läsnäoloon.
Se ei ollut jumalallisen voiman näyttö, joka liikutti Eliaa, vaan pieni, hiljainen Jumalan ääni, joka kosketti hänen sieluaan syvemmin kuin mikään muu voisi. Samalla tavoin meitä odottaa syvempi kohtaaminen kokemuksessamme Herrasta. Vaikka saatamme todistaa erilaisia jumalallisia voimia ja ihmeitä, Jumalan havaittu ääni tunkeutuu vartioituun sydämeemme ja muuttaa sen.
Herra kutsuu meitä todistamaan voimastaan, mutta meidän täytyy odottaa Hänen läsnäoloaan.
Älkää antako Jumalan voiman motivoida itseänne, vaan olkaa Hänen hiljaisen, vienon äänensä koskettamia. Sillä tämä on elämän ydin, jotta Hänen kuiskauksensa elävöittää sydäntämme, mikään muu ei ole pakottavampaa tai tarpeellisempaa.
stillsmallvoice #1Kings19 #Elijah #listeningtoGod, #waitingforGod, #brideofChrist #Call2Come #intimacywithGod
