”(1) Kaikelle on aikansa, Aika jokaiselle tarkoitukselle taivaan alla: 2) Aika syntyä, Ja aika kuolla; Aika istuttaa, Ja aika poimia istutettu; (3) Aika tappaa, Ja aika parantua; Aika hajota, Ja aika rakentaa; (4) Aika itkeä, Ja aika nauraa; Aika surra, Ja aika tanssia; (5) Aika heittää kivet pois, Ja aika kerätä kiviä; Aika syleillä, Ja aika pidättäytyä syleilemästä; (6) Aika voittaa, Ja aika menettää; Aika pitää, Ja aika heittää pois; (7) Aika repiä, Ja aika ommella; Aika vaieta, Ja aika puhua; ( Aika rakastaa, Ja aika vihata; Sodan aika ja rauhan aika.” – Saarn. 3:1-8 NKJV
Palvelusvuosieni aikana minulla on ollut etuoikeus rukoilla monien ihmisten puolesta, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen matkansa ja haasteensa. Yksi kohtaaminen, joka on jäänyt mieleeni, on Afrikassa, kun kokenut pastori lähestyi minua raskain sydämin. Hän uskoutui minulle pitkäaikaisesta huolestaan profeetallisista sanoista, joita hän oli saanut vuosia aiemmin elämästään ja palvelutyöstään. Huolimatta innokkaasti niiden täyttymisen odottamisesta, hän huomasi odottavansa edelleen, kamppaillen pettymyksen ja hämmennyksen tunteen kanssa. Kuten sananlasku kuuluu: ”Lykätty toivo tekee sydämen sairaaksi” (Sananl. 13:12). Tämän pastorin kokemus ei ole harvinainen; Monet meistä ovat tunteneet yllämme lausuttujen täyttymättömien profeetallisten sanojen painon. Sellaisissa tilanteissa uskoamme voidaan koetella ankarasti, ja epäilyksiä voi jopa herätä, kun tuskailemme, miksi Sana, joka kerran toi niin paljon iloa tai toivoa, ei ole vielä toteutunut.
Todellakin, on monia syitä, miksi profeetallinen sana ei ehkä ole vielä toteutunut tai jos se koskaan toteutuu. Ei vähäisimpänä, odotuksemme saattavat olla ristiriidassa Jumalan ajoituksen kanssa, koska meiltä puuttuu selvyys ajasta, jolloin Sanan on tarkoitus ilmetä.
Haluan korostaa tätä seikkaa ja sitä, kuinka tärkeää meidän on ymmärtää tämä korrelaatio profeetallisen sanan ja sen ajanjakson välillä, johon tuo sana kuuluu, koska usein profeetallisella sanalla on viimeinen käyttöpäivä!
Aivan kuten hedelmät kypsyvät aikanaan, niin myös profeetallisen sanan täyttyminen on sopusoinnussa Jumalan ajoituksen kanssa. Pelkkä profeetallisen sanan vastaanottaminen ei aina riitä; Joskus on yhtä tärkeää ymmärtää kausi, johon se kuuluu.
Saarnaajan kirjan kirjoittaja kertoo meille ”kaikesta, mitä on aikansa”, ja tarjoaa sitten kauniin litanian tapahtumista ja teoista, jotka tunnemme hyvin. Asia on, että asioilla on kausi, johon ne kuuluvat. Vaatii viisautta ja arvostelukykyä tietää, kuinka tehdä yhteistyötä profeetallisen Sanan kanssa sen aikana ja milloin luovuttaa se takaisin rakastavan Isämme käsiin luottaen Hänen täydelliseen ajoitukseensa.
Jos emme pysty päästämään irti, silloin siunauksena alkaneesta Sanasta voi helposti tulla taakka ja pitää meidät lukittuina menneisyyteen kauan sen jälkeen, kun Jumalan Henki alkaa puhaltaa uuteen suuntaan.
Uskon, että meistä puhutaan sanoja, joista meidän täytyy päästää irti, ennen kuin voimme astua Jumalan uuteen vuodenaikaan. Tätä periaatetta voidaan soveltaa myös kansallisella tasolla. Toivon, että kuulet minua tästä, en sano hylkäämään historiallisia profeetallisia sanoja kansakuntamme yllä, jotka eivät ole vielä täyttyneet, mutta sanon, että tulee aika, jolloin vuodenajat muuttuvat, ja nuo sanat eivät enää päde, mutta voivat pitää meidät väärässä linjassa Jumalan sanomasta nyt.
Saatat olla utelias lopputuloksesta pastorille, joka kamppaili näiden kysymysten ja huolenaiheiden kanssa. No, olen iloinen voidessani sanoa, että odottaessani Herraa, kuulin hengessäni neuvovan pastoria päästämään irti kaikista profeetallisista sanoista, joista hän piti kiinni, ja jotka eivät olleet vanhentuneet, palaisivat hänen luokseen uudella voitelulla. Herra toi tarvitsemamme viisauden, jolla pystyimme rukoilemaan tehokkaimmin yhdessä. Kuuntele Saarnaajan 11:1:n viisautta
”Heitä leipäsi vetten päälle, sillä löydät sen monen päivän kuluttua.”
Tässä yhteydessä, jos näemme ”leivän” Herran sanana, voimme päästää irti ja se luo tilan joko löytää se uudelleen tai johon Herra puhuu jotain uutta, ”nyt” -sanaa, joka tuo harmonian siihen aikaan, jolloin Hän johtaa meitä.
Kun kuljemme uskon matkalla, etsikäämme Jumalan johdatusta elämämme aikojen ymmärtämiseen ja olkoon meillä rohkeutta päästää irti siitä, mikä ei enää palvele Hänen tarkoitustaan, luottaen siihen, että Hän, joka aloitti meissä hyvän työn, saattaa sen päätökseen (Fil. 1:6).
