Veristen peltojen poikki makasi kaatuneet
Jonka uhraus varmisti jonkin verran rauhaa
Silti surun synkkyys yhä kyyristyy
Sillä loputon levottomuus ei ole lakannut
Vuodet heikentävät heidän maallista muistamistaan
Mutta ei Ikuisuuden piirissä
Missä marttyyrien veri vetoaa
Pyhitetyillä äänillä nöyrä kuulee
Nyt on meidän viestikapulamme
Meidän rallitrumpettikutsumme
Täydentämään nyt nukkuvien kilpajuoksua
Jeesuksen ristillä, kaikkien Herralla
Ei kaukana tien päätepisteestä
Pian koittaa uusi päivä
Kun valo halkaisee myrskyisän taivaan
Milloin tulee se, jota taivas palvoo
(Mike Piken runo muistosunnuntaina)
