Kun valmistauduin kertomaan teille tämän sanan tänään, Herra muistutti minua siitä tilanteesta (2.Kun.13:14-19), jolloin Elisa oli sairaana sairaudesta, johon hän kuoli, ja niin hänellä oli viimeinen tehtävä täytettävänään: asettaa kätensä kuninkaan käsien päälle ja ampua Herran voiton ja vapautuksen nuoli maan yli profeetallisena merkkinä voitosta Israelin vihollisia vastaan. Samalla tavoin uskon, että Herra antaa meille voiton nuolia, jotka meidän täytyy ampua tämän kansakunnan yli profeetallisessa julistuksessa siitä, mitä Herra saa aikaan. Kun profeetallinen nuoli vapautetaan ilmakehään, se lataa ilmaan Jumalan Sanaa ja vapauttaa luovan voiman tuoda näkymätön näkyvään maailmaan ja synnyttää sen, mitä puhutaan. Ja niinpä haluan päästää irti tästä sanasta nyt kuin nuoli, joka ammutaan tämän kansakunnan yli uskoen, että se ei palaa mitättömänä, vaan täyttää tarkoituksen, jota varten se on lähetetty.
Äskettäisen vartion aikana Henki liikutti minua etsimään Herraa vielä kerran kansakunnan puolesta. Ja näin kuvan Hänestä, joka seisoo seitsemän lampunjalan keskellä kaksiteräinen miekka suussaan; Sellainen kuin Ihmisen Poika, joka pitää seitsemää tähteä oikeassa kädessään. Ja minä huusin: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Kaikkivaltias, Hän, joka oli ja joka on ja joka on tuleva!” Ja ymmärsin Häneltä, joka neuvoi seitsemää kirjettä seitsemälle seurakunnalle, että lisää lähetyksiä oli lähetettävä seurakunnalle kansojen keskuudessa. Ja pelkäsin syvästi ja sanoin: ”Kuinka tämä voi olla mahdollista? Sillä mitään ei saa lisätä eikä ottaa pois siitä, mikä on jo kirjoitettu!” Ja Hän sanoi minulle: ”Totisesti, mitä on kirjoitettu, on kirjoitettu, mutta olen kuitenkin kutsunut morsiameni kammiooni, jotta voisin keskustella hänen kanssaan, ja hän syö sanat suustani ja on tyytyväinen. Sitten hän menee kuninkaallisena lähettilääni Herran sana sydämessään ja huulillaan.” Ja hämmästyin kuulemastani ja pelkäsin jälleen kerran ja sanoin: ”Oi Herra, olen tekemätön, kuinka voin puhua niin pyhän puolesta, kun olen niin kelvoton? Ja jos en puhu, mitä minusta silloin tulee?” Ja Herra vastasi: ”Olkoon pelko lohdutuksena sinulle, kun se kunnioittaa minua, mutta älä pelkää, sillä armoni riittää sinulle.” Ja päätin kirjoittaa muistiin sen, mitä kuulin ja näin.
kuunnella tarkkaavaisesti! Mikä ääni tämä tulee taistelukentälle? Kuin sotahuuto, mutta ei selkeä, kuin trumpetti, jolla on outo sävy ja mykistetty. Katso! Taistelukenttä, kuten Ei kenenkään maa suuressa sodassa ja juoksuhaudoista, paljon panssareita valmisteltaessa. Ja sotainen huuto voimistui, kun monet sotilaat juoksuhaudoissa pukivat haarniskansa ylleen, mutta Herran ääni ei ollut sotahuudossa, enkä ymmärtänyt haarniskan merkitystä. Sitten kuulin Herran sanovan: ”Mitä sinä näet?” Ja vastasin: ”Näen sotilaiden pukeutuvan taisteluun.” ”Katso taistelukenttää, mitä näet?” Joten katsoin ja näin monien surmattujen ruumiit pukeutuneina hienoon haarniskaan, ja heidän rinnassaan olivat imperiumin tunnukset. Sitten Herra sanoi: ”Tämän taisteluvarustuksen ovat valmistaneet ihmiset eivätkä minun käteni. Kun minun kansani lähtee taistelemaan omilla haarniskoillaan, he satuttavat ja haavoittavat toisiaan, sillä ihmisten haarniska on hakattu ihmiskädellä, mutta ei soturimorsiameni vaatteet!” Ja itkin tuskaa ja haavoja, joita olimme aiheuttaneet toisillemme, ja sellaisen identiteetin haarniskaa, jota meidän ei pitänyt käyttää.
Sitten se, joka seisoo seitsemän lampun keskellä, ojensi kätensä ja kosketti minua sanoen: ”Kirjoita muistiin tämä lähetys seurakunnalleni. Minä parannan langenneen kuvan siitä, kuka luulette olevanne minulle, ja teen sydämenne toimimattomalla intohimon raivolla ja rakkaudella kaikkea puhdasta kohtaan. Morsiameni vapautuu tämän maailman rytmistä ja on sidottu minuun, kun leijona karjuu hänen rinnallaan.” Sitten kuulin erilaisen äänen kuin sotahuuto, jonka olin kuullut aiemmin, tämä soturi kuulosti ukkosen jylinältä. ”Jos luotat minuun, jos todella luotat minuun, haluan sinun riisuvan haarniskasi. Sillä sinä et voi tulla minun morsiuskammiooni haarniska päälläsi, mutta täällä minä voitelen sinut taistelupäivää varten. Älkää lähtekö taisteluvarustuksessanne”, sanoo Herra, ”vaan menkää ulos siinä voimassa, joka teillä on, haavoittuvaisina minua ja toisianne kohtaan, sillä minun voimani tulee täydelliseksi teidän heikkoudessanne. Älkää linnoittako asemianne älkääkä koristelko itseänne haarniskoilla, sillä linnakkeenne ovat teille ansa ja haarniskanne heikkous. Katso, se päivä on tulossa, ja nyt on se päivä, jolloin luottamuksesi minuun on luja, ja torven pasuunan äänellä sinä herätät kateuttani sinua kohtaan, ja minä vastaan kuin mahtava soturi taistelemaan puolestasi ja määräämään enkeleitä asemillesi. Minä iloitsen sinun haavoittuvuudestasi”, sanoo Herra, ”sillä sinä olet minulle vastustamaton. Minne ikinä menetkin, morsiameni, minä verhoan sinut kirkkaudellani, joka häikäisee ja hämmentää vastustajasi. Minä asetan katoksen yllesi ja pidän sinut piilossa; Piilotan sinut, kunnes suuri paljastuksen päivä tulee. Kun he etsivät sinua, he eivät löydä sinua, mutta kun he etsivät sinua, he kompastuvat minuun, joka seisoo vartioimassa sinua päivin ja öin, ja heidän julkeutensa sulaa kuin vaha intohimoni kuumuudessa. Katso, minä hämmennän heidän strategiansa, niin että he tulevat sinua kohti yhdellä tavalla, mutta pakenevat sinua seitsemällä. Katso, olen uskollinen rakkaudessani sinua kohtaan, eikä minulla ole muuta. Ei kukaan muu, joka on ravistellut sydäntäni; Minua kiehtoo vain yksi katse silmiin.”
”Kuule, minä kerron sinulle salaisuuden”, sanoo Herra Sebaot, ”on pakkomielle morsiamestani, koska loistosta langennut raivostuu hänen täydellisyydestään ja kauneudestaan. Vaikka häntä piinaa ajatus hänestä, hän ei voi katsoa häntä ongelmitta, eikä hän voi nähdä kaikkea, mitä hänestä on tullut, siksi hän herättää toisen, katso, eikö se ole niin, sillä rajojesi sisällä on huijari. Ja kuulin jumalattaren nimen, joka käyttäytyy ikään kuin hänellä ei olisi aviomiestä ja istuu ylhäällä ikään kuin hän olisi kuningatar. Hän kerskaili suuresti ylösnousemuksestaan, mutta morsianta ei löytynyt hänen keskuudestaan. Tämä vaatii suurta viisautta ja arvostelukykyä.
”Kuule, minä kerron sinulle salaisuuden”, sanoo Herra Sebaot. ”Morsiamellani ei ole muuta nimeä kuin se, jonka minä annan. Minulle sinä olet hedelmällinen viinipuu, ja sinun kauttasi minä teen kirkkauteni tunnetuksi kaikkialla maan päällä, niin kuin vedet peittävät meren.” Sitten näin morsiamen rinnassa arvomerkin, ei niin kuin valtakunnan tunnukset kaatuneiden haarniskassa, vaan Jumalan sana kirjoitettuna hänen sydämeensä, ja kädessään hän kantoi kuninkaallista viiria, leijonan ja karitsan tunnuksilla yksi sotalipun kummallakin puolella. Ja kuulin hengessäni sanan ”ristiretkeläiset”. Sitten näin lapion annettavan ristiretkeläisille maan päällä, niille, jotka kantoivat leijonan ja karitsan kuninkaallista viiria, ja kysyin Herralta sen merkityksestä, ja Hän sanoi: ”Annan sinulle uuden ristiretken, en kuten edellisinä päivinä, vaan uuden tehtävän. Sinun tulee kaivaa kaivoja kansakuntaan.” Vastasin: ”Kyllä, Herra, tämän olen kuullut ennenkin.” Sitten Hän vastasi: ”Kyllä, mutta et ole täysin ymmärtänyt sen merkitystä: sillä muinaiset kaivot on avattava ensin uudelleen, ennen kuin uudet kaivot voidaan kaivaa. Ymmärrä, että vanhat kaivot tyydyttävät vanhojen viininahkojen janon. Sitten kaivatte uudelleen ja avaatte uudet kaivot, jotka on varattu tälle ajalle ja paikalle, ja se on oleva siunaus teille ja myös niille, jotka ovat menneet aiemmin. Mutta tietäkää tämä, te ette vain kaivaudu alas, vaan myös poikki, sillä te rakennatte uusia teitä minun valtakuntaani ja rauhan siltoja kansojen yli.”
”Kuule, minä kerron sinulle salaisuuden”, sanoo Herra Sebaot. ”Morsiameni pesee niiden jalat, jotka hänet pettävät, ja hänen haavojensa läpi mirhaöljy virtaa minulle miellyttävänä tuoksuna. Voitelen teidät kärsimyksellä ja annan teille voiman tuskan kautta sovitella oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta sekä palvella parantamista monien keskuudessa.”
”Kuule, minä kerron sinulle salaisuuden”, sanoo Herra Sebaot. ”Kuten kasoihin kootut syksyn lehdet, maassa on aarre. Sillä taistelukentälle on jäänyt monia hengellisiä voimavaroja. Minä julistan sen teille, kuten Goljatin miekka (1 Sam 17:49-51, 21:9), aseet, joita vihollinen kerran käytti, tulevat välineiksi, joilla hänet voitetaan jälleen. Se, mikä on kätketty, paljastetaan, se, mikä on kadonnut, löydetään, se, mikä on unohdettu, muistetaan ja se, mikä hylätään, käytetään uudelleen minun kunniakseni. Minä julistan, että muinaiset voitelut löydetään uudelleen, kirves nousee jälleen pintaan ja lasketaan puun juurelle. Älkää siis muuttako muinaisia rajoja älkääkä määritelkö uudelleen sitä, mitä olen jo säätänyt, sillä minun lahjani tälle kansakunnalle ovat peruuttamattomia ja tarkoitukseni tässä pysyy. En rakenna seurakuntaani uudelle perustukselle enkä muuta mieltäni sinua kohtaan. Etsi aikakirjasta, seuraa jalanjälkiäni, sillä tulevaisuutesi löytyy menneisyydestäsi. Älkää sanoko itsellenne, että Herra tekee uutta, katsokaa, että voin mennä minne haluan ja voin sanoa, mitä haluan, sillä sanon teille, että olen Herra enkä muutu. Kuka kertoi sinulle ajat ja vuodenajat? Kuka opasti sinua tiellä, jota sinun pitäisi kulkea? Ovatko he seisoneet minun pihoillani tai ymmärtäneet minun teitäni? Onko teille liian vaikeaa tulla eteeni? Ovatko käskyni ulottumattomissasi? Älkää sanoko, kuka meidän puolestamme nousee taivaaseen (5.Moos.30:11), sillä minä asetan neuvostoni teidän keskuuteenne maan päälle. Katso, nytkin sotahuoneeni on auki.”
”Kuule, minä kerron sinulle salaisuuden”, sanoo Herra Sebaot. ”Ne, jotka nousevat Herran kukkulalle, näkevät kirkkauteni kulkevan ohitse, mutta ne, jotka laskeutuvat syvemmälle, tuntevat sydämeni syvyydet ja nousevat kirkkauteni kanssa heidän päälleen. Siellä varjoissa te tunnette minut, siellä halkeamissa, syleilkäämme. Tule pois kanssani, rakkaani, tanssikaamme läpi yön, kunnes aamu tulee, menkäämme yhdessä autiomaan läpi.”
