QB12 Miksi morsiamen kutsun pitäisi tulla nyt? (Osa 3)

Raamattumme Ilmestyskirjan 22. luvun viimeisessä luvussa Jeesus on keskipisteessä ja puhuu meille suoraan Johannekselle annetun profetian sanojen kautta. Joka kerta kun Jeesus puhuu, se paljastaa jotain tärkeää joko Hänen tulemisensa tavasta tai kirkkaudesta, jossa Hän tulee. Kuten oikeussalissa esitetty loppuargumentti ja yhteenveto, jossa korostetaan huomioon otettavia pääkohtia ja perusteluja siitä, minkä oikean vastauksen tai lopputuloksen pitäisi olla, voimme tarkastella tätä lukua samalla tavalla. Mitkä olivat Jeesuksen viimeiset tallennetut sanat Raamatussa? Koska mitä tahansa ne olivatkin, se asettaa koko kontekstin sille, miten seurakunnan tulisi elää, minkä pitäisi olla sen visio ja minkä pitäisi olla sen sydämenlyönti. Jeesuksen loppusanat ovat juurtuneet tämän päivän seurakunnan DNA:han. Mitkä siis olivat Herramme viimeiset sanat? Ilm. 22:20:ssä Jeesus sanoo: ”Totisesti minä tulen nopeasti (tai pian)” ja Johannes vastaa: ”Aamen, tule Herra Jeesus”. Tämä on oikea vastaus ja heijastaa Johanneksen sydäntä Herraansa kohtaan. Tämä on Johannes, joka tunnettiin ’opetuslapsena, jota Jeesus rakasti’, Johannes, joka todisti ihmeitä, Jeesuksen ihmisyyttä ja jumaluutta maan päällä ollessaan. Johannes, joka seisoi ristin juurella ja otti Jeesuksen äidin Marian kotiinsa ja yli 60 vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli noussut takaisin taivaaseen istumaan Isän oikealla puolella, oli elänyt elämänsä rakkauden apostolina ja nyt vanhalla iällään maanpaossa Patmoksella. Johannes tunsi Jeesuksen läheisesti, ehkä enemmän kuin kukaan muu. Hän tunsi Jeesuksen sydämen meitä kohtaan, ja hän tiesi myös, että ainoa vastaus voittoisalle seurakunnalle oli, että se olisi valmis morsiamena, jotta Jeesus tulisi takaisin asettamaan valtaistuimensa henkilökohtaisesti ja maantieteellisesti Jerusalemiin, koska sitä taivas odottaa, että vaimo tekee itsensä valmiiksi. Ei Valtakunta nyt -näkökulma sijaiskirkon kautta, joka edustaa Jeesusta maan päällä, kun Hän pysyi taivaassa, oi ei, tällainen vuosituhannen jälkeinen ajattelu ei koskaan ollut ajatuksena Johanneksessa tai varhaisissa kirkkoisissä. Ei, vain Jeesuksen todellinen ruumiillinen paluu kuninkaiden Kuninkaana ja Herrojen Herrana, kruunattu monilla kruunuilla, lopulta kukistaisi pimeyden valtakunnat, tuhoaisi antikristuksen ja väärän profeetan ja perustaisi tuhatvuotisen hallituskauden, johon olisi sidottu tuhanneksi vuodeksi. Tämä on siunattu toivo, jota meidän pitäisi pitää niin rakkaana sydämellemme, toivo Hänen loistavasta ilmestymisestään, että Jeesus, joka lupasi tulla takaisin, palaa pian. Joten kun Jeesus sanoi tulevansa nopeasti, mitä muuta Johannes voisi sanoa? Mitä muuta voimme sanoa, jos Jeesus sanoo tulevansa pian, mikä meidän pitäisi vastata? Pitäisikö meidän sanoa, ei vielä Herra, en ole vielä lopettanut sitä, mitä halusin tehdä, en vielä Herra, seurakunta kasvaa edelleen, ei vielä Herra, emme ole perustaneet valtakuntaasi jokaiseen kansakuntaan ja yhteiskunnan sektoriin. Ei, kutsu tulla on oikea ja kunnioittava vastaus, jonka vain Morsian voi antaa. Huomasitko, että Raamattu ei sano, että Henki ja seurakunta sanovat: Tule! Mutta Henki ja Morsian sanovat: ’Tule’. Sillä seurakunta, jolla ei ole morsiusidentiteettiään, jatkaa loputonta reformaation ja nollauksen sykliä, kunnes se voi lopulta sopia Hengen ja Morsiamen kutsun kanssa. Juuri tämä kutsu on se, joka katkaisee tuon kierteen ja sovittaa meidät kohtaloomme, ja juuri tämän kutsun Taivas odottaa kuulevansa varmana merkkinä siitä, että Morsian valmistautuu, ja ennen kaikkea siitä, että hän haluaa Häntä.