Ilmestyskirja alkaa näillä sanoilla:
Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen asioita, joiden täytyy pian tapahtua; ja hän lähetti ja ilmoitti sen enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle: joka todisti Jumalan sanasta ja todistuksesta Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta, mitä hän näki. (Ilm. 1:1,2)
Suuren Sanoman perimmäinen tarkoitus on paljastaa Jeesus, tehdä Hänet tunnetuksi nyt ja osoittaa keinot, joilla Hänen kirkkautensa ilmoitetaan koko maailmalle tulevina päivinä. Näin nämä Ilmestyskirjan alkujakeet kertovat meille; että Jumala antoi Jeesukselle näyttääkseen Hänen ilmestyksensä palvelijoilleen asioita, joiden täytyy pian tapahtua. Ilmaus ”asiat, joiden täytyy pian tapahtua” sijoittaa tämän profetian tulevaisuuteen. Se on se, mitä voisimme kutsua ”ennustavaksi” profetiaksi, eikä historiallinen. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Ilmestyskirja kirjoitettiin noin vuonna 96 jKr., kun Johannes oli maanpaossa Patmoksella, ja siksi voimme kohtuudella lukea suuren osan siitä, mitä on kirjoitettu tämän päivämäärän jälkeen. Kuten opimme Quick Bite 13:ssa, lyhyt ei tarkoita välitöntä tai milloin tahansa, mutta nopeasti, kun asiat, joiden John näkee tapahtuvan, tapahtuvat, he tekevät sen nopeasti. Avaus jatkuu ja osoittaa, että keino, jolla Herramme merkitsisi ja todistaisi ilmestyksensä on lähettää enkelinsä Johannekselle. Enkelit ovat Jeesuksen palvelijoita, jotka välittävät Hänen ilmestyksensä Johannekselle. Ja läpi tämän profetian näemme monia enkeleitä, jotka osallistuvat näiden merkkien ja näkyjen antamiseen Johanneksen nähtäväksi, jotka hän kirjoitti muistiin ohjeiden mukaisesti Ilm. 1:19. Joten meillä on Ilmestyskirjassa kirjallinen todiste siitä, mitä Johannes näki, ja sivumme ovat täynnä outoja näkyjä, kuten seitsenpäinen peto, jolla on kymmenen sarvea, jotka tulevat merestä, tai kaupunki, joka tulee taivaasta morsiamen pukeutuneena. Johannes löysi epäilemättä saman haasteen kuin Paavali, joka näki asiat liian pyhinä asetettavaksi ihmiskielen rajoituksiin. 2 Kor 12:4 Mutta näky innoittaa mielikuvitusta ja antaa tilaa Pyhälle Hengelle valaista. Joten kun Johannes todisti ja tallensi Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen, hän kohtasi monia enkeleitä, joilla oli erilaisia rooleja ja tehtäviä, jotka mielestämme rytmittävät profeetallisen kertomuksen avautumista, mutta erityisesti, ja kuten tässä Ilm. 1: 1: ssä todetaan, on erityisesti yksi Jeesuksen enkeli, joka lähetti enkelinsä Johannekselle todistamaan Hänen puolestaan. Luku 22:16 tukee myös tätä ja lukee: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan sinulle nämä asiat seurakunnissa. Minä olen Daavidin, kirkkaan aamutähden, juuri ja jälkeläinen.” Sana, jonka haluan osoittaa tässä, on sana ”todistaa”, Jeesus lähetti enkelinsä todistamaan. Toisin sanoen Jeesuksen ilmestys annetaan meille todistuksen, Hänen todistuksensa muodossa. Tämän luvun 1 alkujakeet kertovat meille, sillä siinä sanotaan, että Johannes ”todisti Jumalan sanasta ja todistuksesta Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta, mitä hän näki”. Jeesuksen ilmestys tulee meille ”Jeesuksen todistuksena”, ja Ilm. 19:10 enkeli ilmoittaa Johannekselle, että ”Jeesuksen todistus on profetian henki”. Joten yhteenvetona, pointtini on, että Jeesuksen ilmestys, se mitä Hän ilmoittaa meille itsestään ja tulevista asioista, tulee meille Hänen todistuksensa muodossa, Jeesuksen todistuksena. Ja kun Jeesus todistaa, Hänen sanojaan kantavat Hänen sanansaattajansa, tässä tapauksessa Hänen enkelinsä, mutta kaikissa tapauksissa ja viime kädessä Pyhä Henki, joka on ”profetian Henki”. Jeesuksen todistus on profeetallinen, koska se on ilmoittava.
