Kysymys, jota tällä hetkellä kysymme tutkimuksissamme, ei ole se, onko Jumalan viha varattu Herran päivälle (sillä Quick Bite 41: ssä olemme jo nähneet, että näin on), vaan kuinka sinetit, torvet ja kulhot sopivat kuvaan. Tämä on erittäin kiistanalainen ja vaikea asia. Kaksi pääasentoa tässä ovat joko kolme sekvenssiä ovat progressiivisia, toisin sanoen sinettejä seuraa pasuunat, joita seuraa kulhot, yksi sekvenssi toisensa jälkeen, tai kolme jaksoa ovat samanaikaisia, eli ensimmäinen sinetti, ensimmäinen pasuuna ja ensimmäinen kulho tapahtuvat samanaikaisesti, sitten toinen sinetti, Trumpetti ja kulho tapahtuvat ja niin edelleen. On selvää, että molemmat eivät voi olla oikein, joten kumpi on oikeassa vai onko olemassa toinen mahdollisuus? Uskon, että on. Tähän mennessä olen ehdottanut, että kuudes sinetti ja seitsemäs pasuuna yhtyvät samassa kohdassa, Herran päivänä, jolloin valitut kootaan, mutta en kannata sitä, että kulhot yhtyvät myös tuona päivänä.
Edistyksellinen näkemys sanoisi: ”Hei, odota hetki, seitsemän torven sarja alkaa vasta Ilm. 8:2:ssa, joka on seitsemännen sinetin jälkeen Ilm. 8:1:ssä.” Koska tässä esittämäni morsiusnäkemyksen on kestettävä tarkastelu, vastaan tähän vastaväitteeseen täällä. Ilm. 8:1,2 [LEB] Ja kun hän avasi seitsemännen sinetin, taivaassa vallitsi hiljaisuus noin puolen tunnin ajan. 2 Ja minä näin seitsemän enkeliä, jotka seisovat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasuunaa. On totta, että viittaus seitsemään pasuunaan tehdään seitsemänteen sinettiin tehdyn viittauksen jälkeen, ja jos näkisimme Ilmestyskirjan täysin lineaarisena sen kuvaamien tapahtumien kronologiassa, niin kyllä, meidän olisi hyväksyttävä, että torvien sarja alkaa vasta seitsemännen sinetin jälkeen. Tämän lähestymistavan ongelmana on, että Ilmestyskirja on temaattinen eikä aina aseta näitä teemoja tai tapahtumia kronologiseen järjestykseen, vaan pikemminkin tapaan, jolla Johannes otti ne vastaan, tai ainakin siinä järjestyksessä, jossa hän kirjoitti ne muistiin. Esimerkki tästä on Ilm. 7:14 NKJV – 14 Ja minä sanoin hänelle: ”Herra, tiedäthän.” Niin hän sanoi minulle: ”Nämä ovat niitä, jotka tulevat suuresta ahdistuksesta ja pesivät vaatteensa ja tekivät ne valkoisiksi Karitsan veressä. Mutta lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan ilmestyminen, jotka aiheuttavat 3 1/2 vuoden suuren ahdistuksen valittuja vastaan, ilmestyy vasta Ilm. 12 ja 13. Tällainen vastakkainasettelu on tyypillistä Ilmestyskirjalle, koska Johanneksen saama näky on monimutkainen, ei ole yksinkertaista tapaa kirjoittaa kaikkea muistiin, paitsi tapa, jolla häntä neuvottiin. Ilmestyskirja sisältää sekä makro- että mikronäkymiä ja perspektiivejä, zoomaten toisinaan tiettyihin yksityiskohtiin, kun taas toisissa zoomaus antaa suuren kuvan, kuten Ilm. 12, joka kattaa paljon suuremman ajanjakson, josta osa on historiallista kuvilla Jeesuksen syntymästä ja taivaaseen astumisesta, kun ihmislapsi siepattiin taivaaseen. Joten kun luetaan Ilm. 8: 1,2, joka antaa seitsemännen sinetin jakeessa 1 ja seitsemän torven alun jakeessa 2, ei riitä, että oletetaan, että vain siksi, että viittaus torviin tulee seitsemännen sinetin viittauksen jälkeen, että niiden on siksi oltava peräkkäin kronologisesti. Tämä on keskeinen periaate ”hyvä sanan opiskelija” -työkalupakissamme: että mikä tahansa Johannekselle annettu erillinen sekvenssi tai teema on itsessään kronologinen, esimerkiksi seitsemän sinetin sarjassa sinettiä yksi seuraa sinetti kaksi ja niin edelleen, mutta kun yritetään lajitella sekvenssit ja teemat yhteen kronologisesti, Pyhien kirjoitusten viitteen ei pitäisi olla ainoa näkökohta. Jos sinua esimerkiksi pyydettiin kuvailemaan kolmea häätä, jotka kaikki pidettiin eilen, yksinkertaisin tapa tehdä se on kuvata niitä peräkkäin, mutta se ei tarkoita, että ne olivat peräkkäisiä. Ilm. 8:1 ja 2 yhdistetään kieliopillisesti käyttämällä sanaa ”ja”. ”Ja minä näin seitsemän enkeliä, joille annettiin seitsemän pasuunaa.” ’Ja’ -sanan käyttö ei tarkoita, että se, mitä jakeessa 2 kuvataan, seuraa jakeessa 1. Miten muuten Johannes voisi esitellä seitsemän torven sekvenssin? Missään kohtaa Ilmestyskirjaa hän ei yritä opettaa tai pyytää anteeksi sitä, mitä hän todistaa, vaan hän yksinkertaisesti kirjoittaa muistiin ohjeiden mukaan. ”Ja”-sanan käyttö on tässä tapauksessa täysin hyväksyttävää uuden sekvenssin alkuna. Kreikan kielen sana ”ja” voidaan tulkita ”myös”, jolloin kääntäjät olisivat voineet kirjoittaa ”Näin myös seitsemän enkeliä, joille annettiin seitsemän pasuunaa”. Yhteenvetona voidaan todeta, että koska asiat on kirjoitettava peräkkäin, se ei tarkoita, että tapahtumat itsessään ovat välttämättä progressiivisia. Siksi vain siksi, että ensimmäinen viittaus seitsemään pasuunaan Ilm. 8: 2: ssa seuraa seitsemättä sinettiä Ilm. 8: 1: ssä, ei kumoa väitettä, että kuudes sinetti ja seitsemäs pasuuna yhtyvät Herran päivänä, vaan se on pikemminkin kirjallinen välttämättömyys kuvattaessa useita tapahtumia, että yhden on seurattava toista tekstissä.
