Sak. 14:1-5 [NET2] Herran päivä on tulossa, jolloin omaisuutesi jaetaan ryöstönä keskuudessasi. 2 Sillä minä kokoan kaikki kansat Jerusalemia vastaan sotimaan; kaupunki vallataan, sen talot ryöstetään ja naiset raiskataan. Sitten puolet kaupungista lähtee maanpakoon, mutta loput ihmiset eivät mene pois. 3 Silloin Herra lähtee taistelemaan ja taistelemaan noita kansoja vastaan, aivan kuten hän taisteli muinaisina aikoina. 4 Sinä päivänä hänen jalkansa seisovat Öljymäellä, joka on Jerusalemin itäpuolella, ja Öljymäki halkaistaan kahtia idästä länteen, jolloin jäljelle jää suuri laakso. Puolet vuoresta siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään. 5 Silloin te pakenette minun vuoristolaaksoni kautta, sillä vuorten laakso ulottuu Azaliin. Todellakin, sinä pakenet niin kuin pakenit maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian päivinä. Silloin Herra, minun Jumalani, tulee kaikkien pyhien kanssa hänen kanssaan.
Kun puhumme valittujen kokoamisesta, se ei ole aivan niin yksinkertaista kuin yksittäinen tempaus pilviin jonkinlaisessa eskapismin teologiassa. Ei, totuus on paljon kiinnostavampi, karkeampi kuin tämä, paljon lähempänä kotia, ja sillä on huolestuttavia seurauksia sekä juutalaisille että pakanoille. Jokaisen omaksumamme eskatologisen näkökulman on oltava kattava, ja sen on perustuttava liiton lupauksiin, jotka Jumala antoi Israelille. Hänelle annetaan lupaus kokoamisesta, hänelle annetaan lupaus ylösnousemuksesta, hänelle annetaan lupaus hallita ikuisesti. Kirkko ei suinkaan korvaa Israelia, mutta silloin Israel ei myöskään korvaa kirkkoa. Jos totta puhutaan, ei ole juutalaisia eikä pakanoita, mutta Kristukseen kuulumisen vuoksi olemme kaikki Aabrahamin perillisiä. Gal 3:28-29. Se ei tarkoita, että menettäisimme etnisyytemme. Samalla tavalla, kun Paavali opettaa, ettei ole miestä tai naista, se ei tarkoita, että menetämme sukupuolemme, se ei ole tässä pointti, periaate on, että suhteemme perustaan toisiimme ja Herraan ei ole kyse mistään maallisesta, fyysisestä tai inhimillisestä piirteestä, vaan hengellisestä uudestiluomisestamme, Hänen lihansa ja luunsa luu, Morsian, Kristuksen ruumiin yhteinen ilmentymä, tehty elävistä kivistä.
Herran päivänä valitut kootaan. Tähän sisältyy tempaus, temmattu yhteen pilviin kohtaamaan Herra ilmassa, kun Hän tulee Ihmisen Poikana, mutta ylösnousseiden ohella tämä tempaus ilmaan sisältää vain ne, jotka ovat pelastettuja ja valmiita Hänen tulemukseensa. Tänä aikana koko Israel ei pelastu, ja siksi Morsian on taivaassa, mutta myös maan päällä. Morsian ei ole aivan valmis, vasta kun Ilm. 19:7 kerrotaan, että vaimo on tehnyt itsensä valmiiksi. Todellakin, Herran paluun hetkellä Matt 24:ssä, Jerusalem tulee olemaan suuressa ahdingossa, ja vaikka tällä hetkellä on käynnissä juutalaisten paluu takaisin kotimaahansa tänä päivänä, meille kerrotaan, että Israelin heimot ovat edelleen hajallaan ympäri maailmaa Herran päivänä. Herran päivästä puheen ollen, kuunnelkaa, mitä Jesaja kirjoittaa:
Jes 11:10-12 Sinä päivänä Iisain juuri, joka on oleva merkkinä kansoille – hänestä kansat kysyvät, ja hänen lepopaikkansa on oleva loistava. 11 Sinä päivänä Herra ojentaa kätensä vielä toisen kerran palauttaakseen kansastaan jäljellä olevan jäännöksen Assyriasta, Egyptistä, Pathrosista, Cushista, Elamista, Shinarista, Hamathista ja meren rannikoilta. 12 Hän antaa merkin kansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut ja kokoaa hajaantuneet Juudan neljältä kulmalta.
Joten poimikaamme kertomus ja katsokaamme, mitä Sakarja kirjoitti luvussa 14. Hän kuvailee Jerusalemin piiritystä, kun kaikki kansat kokoontuvat sitä vastaan sotimaan. Puolet kaupungista ryöstetään, raiskataan ja karkotetaan, puolet kaupungista joutuu Septuagintan mukaan vankeuteen. Ei ihme, että Herra varoittaa Mat 24: 15-16: ssa NKJV – 15 ”Sen tähden, kun näette ’hävityksen kauhistuksen’, josta profeetta Daniel puhui, seisovan pyhässä paikassa” (joka lukee, ymmärtäköön), 16 ”niin paetkoot ne, jotka ovat Juudeassa, vuorille. Sitten Sakarja seuraa julistaen painokkaasti, että Herra palaa soturina taistelemaan noita kansoja vastaan. Mutta tässä Sakarjan luvussa 14 kuvatussa taistelussa on merkittäviä eroja Ilmestyskirjan luvussa 19 kuvatusta Harmageddonin taistelusta. Ilmestyskirjan luvussa 19 ei ole tarvetta paeta armeijoita, jotka käyvät sotaa Karitsaa tai petoa vastaan, silloin voitto on ratkaiseva ja ainoa, joka pakenee, ovat ne, jotka uskaltavat vastustaa kuninkaiden kuningasta ja herrojen Herraa, ne, jotka yrittävät paeta Karitsan vihaa. Tässä Sakarjan luvussa 14 ei ole kertomusta lopullisuudesta, joka löytyy Ilmestyskirjan luvusta 19, sen sijaan meille kerrotaan, että Herra tarjoaa pakotien kansalleen seisomalla Öljymäellä. Vuori jakautuu kahtia ja pakotie, suuri vuorten laakso ulottuu Azaliin. Aivan kuten he olivat paenneet aikaisemmin kuningas Ussian päivinä, Israel tekee sen jälleen. Ja aivan kuten Punaisenmeren vedet oli erotettu tarjoamaan Israelille pakotie Egyptistä, samoin Herra avaa vuoret tarjotakseen laakson, jossa paeta jälleen kerran sen sortajia. Milloin tämä suuri Exodus tapahtuu? Tämä on ollut Raamatun selittäjille suurten vaikeuksien aihe vuosisatojen ajan, mutta nyt kun olemme asettaneet kronologiset merkkimme tiukasti eskatologiselle aikajanallemme, uskon, että se tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa tämä Exodus-tapahtuma myös tarkasti. Jatkuu.
