”Nouse, rakkaani, kaunis ja tule pois”. SOS 2:13
Viime kerralla astuimme Laulujen laulun romantiikkaan ja loimme vertauskuvallisen yhteyden noissa kahdeksassa autuaassa luvussa kuvatun intohimoisen rakkaussuhteen ja Jeesuksen palavan rakkauden välillä meitä kohtaan morsiamenaan. Rakastettu kutsuu romantiikkaan, kun Hän pyytää meitä ”Nouse, rakkaani, rakastettuni, ja tule pois kanssani”, ja kuitenkin, jos aiomme vastata, meidän on tiedettävä, miten, ja jos mennä pois Hänen kanssaan, meidän on tiedettävä, missä Hän on, jotta voimme seurata. Kaikki tämä saattaa tuntua hyvin oudolta, koska voisimme sanoa, että olemme jo löytäneet Hänet. Mutta jos on, niin missä? Missä on Hän, joka on oikeudenmukaisempi kuin kymmenentuhatta? (SOS 5:10) Shulamiittinainen oli tuntenut läheisyyttä rakkaansa kanssa, mutta myöhemmin hän ei tiennyt, minne Hän oli mennyt.
1 Yöllä etsin vuoteellani häntä, jota sieluni rakastaa; Minä etsin häntä, mutta en löytänyt häntä. 2 Minä nousen nyt ja kuljen ympäri kaupunkia, kaduilla ja toreilla; Minä etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Etsin häntä, mutta en löytänyt häntä. – Sng 3: 1-2 ESV
Samalla tavoin voimme luottaa siihen, että menneet iloisen kohtaamisen hetket tukevat meitä, ilman rakkauden tyydytystä nykyhetkessä. Tiedätkö, missä rakkaasi on? Kyllä, me tiedämme uskon kautta, missä Hän on, mutta tämä ei ole niin suoraviivaista kuin miltä se aluksi näyttää. Tietenkin uskomme, että Jeesus asuu meissä, enkä väitä muuta, mutta miksi voimme toisinaan tuntea olevamme niin kaukana Hänestä tai Hän meistä? Samalla uskolla, joka meillä on Jeesukseen Vapahtajanamme, meitä odottaa syvempi, täydellisempi, elinvoimaisempi ja intohimoisempi kohtaaminen Hänen kanssaan sielujemme rakastajana. Eikö Heprealaiskirjeen 11: 1 opeta meille, että usko on niiden asioiden sisältö, joita toivotaan todisteeksi asioista, joita ei nähdä? Kyllä, usko ei ainoastaan anna varmaa varmuutta toivostamme Jeesukseen sulhasena, vaan se tuo myös todisteen tästä romanssista: kun näkymätön, käsitys palavasta rakkaudesta, tulee kiistatta todelliseksi. Pelastus ei ole vain lunastusta ja ennalleen asettamista synnistä ja eroa Jumalasta; Ristin iankaikkinen työ toi meille paljon enemmän. Se asetti ja valmisti meitä liittoon ja kiihkeään romanssiin Hänen morsiamenaan.
Joten missä Jeesus on, jotta voisimme olla Hänen kanssaan? Mistä me etsimme Häntä, jota sielumme rakastaa? Kuinka edes aloitamme tämän matkan syvempään ja intiimimpään elämään? Tämä on kysymys, jonka kaikki janoiset sielut tuntevat hyvin ja tietävät, kuinka nopeasti mieli olettaa tarjoavansa vastauksen. Olkaamme kuitenkin selkeitä: mitä tahansa oletettua löytöä ajattelumme ulkopihoilla tehdäänkin, perifeeriseen tietoisuuteen täytyy valitettavasti jäädä taistelemaan tuhannen muun ajatuksen kanssa sitä vastaan. Yksikään maallinen mieli ei kykene käsittämään Herran ilmoitusta yksin. Jos tavoittelemme Ylkää järkeen, epäonnistumme alusta alkaen, eikä mikään jatkuva märehtiminen tai loputon järkeily johda meitä löytämään Häntä. Silti meidän täytyy löytää Hänet, jos aiomme vastata Hänen kutsuunsa, joka pyytää meitä: ”Nouse, rakkaani, kaunis ja tule pois”. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Olemmeko vailla parannuskeinoa? Onneksi ei! Mitä sitten sanon? No, vastataksemme tähän, luetaan Paavalin kirjeestä korinttolaisille:
9 Mutta kuten on kirjoitettu: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmissydän kuvitellut, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” – 10 tämän Jumala on ilmoittanut meille Hengen kautta. Sillä Henki tutkii kaiken, jopa Jumalan syvyydet. 11 Sillä kuka tietää ihmisen ajatukset paitsi hänen henkensä, joka hänessä on? Niinpä kukaan ei myöskään ymmärrä Jumalan ajatuksia paitsi Jumalan Henki. 12 Nyt me emme ole saaneet maailman henkeä vaan Hengen, joka on Jumalalta, jotta ymmärtäisimme sen, minkä Jumala on meille vapaaehtoisesti antanut. 13 Ja me välitämme tämän sanoin, joita ei opeta inhimillinen viisaus vaan joita Henki opettaa, tulkitsemalla hengellisiä totuuksia niille, jotka ovat hengellisiä. 14 Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän kykene ymmärtämään niitä, koska ne ovat hengellisesti erotettavia. 15 Hengellinen ihminen tuomitsee kaiken, mutta kukaan ei saa tuomita häntä itseään. 16 ”Sillä kuka on ymmärtänyt Herran mielen opettaakseen häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli. – 1Co 2:9-16 ESV
Tämä oivaltava raamatunkohta korostaa ihmisen kyvyttömyyttä joko näkökyvyn, äänen, mielikuvituksen tai ymmärryksen avulla käsittää mitään muuta kuin sen, mikä on hänelle välittömästi ilmeistä hänen aistiensa, mielensä tai henkensä kautta. Toinen on yksinkertaisesti toisen ulottumattomissa. Toisin sanoen Jumalan sydämen ja mielen näkymättömät syvyydet ovat luonnollisten kykyjemme erottamiskyvyn ulkopuolella. Ja kuitenkin Herra on ilmoittanut itsensä meille toisella tavalla, halleluja! Se, mikä lihasta syntyy, on lihaa, ja se, mikä syntyy hengestä, on henkeä. (Joh. 3:6). Kun synnyimme uudesti, meitä elävöitti Pyhä Henki, joka toi hengellisen elämän henkeemme, sieluumme ja ruumiiseemme.
Jumalan henki antoi mielellemme yliluonnollisen voiman erottaa Kristuksen ajatukset ja mielen. Tämä uudistunut mieli on sovitettu yhteen Hänen mielensä kanssa, ja tämän risteyksen kautta virtaa kaikki ilmoitus ja ymmärrys.
Tämä on siis vastaus aiemmin esittämääni kysymykseen. Löydämme Rakkaamme, joka kutsuu meitä nousemaan ja tulemaan pois Hänen kanssaan sen alla, mikä on ajallista ja lihaamme, kehyksemme syvemmissä kammioissa, jotka elävän Jumalan Henki on elävöittänyt.
Kaikki jumalallinen innoitus asuu uudistuneessa mielessä, henkemme mielessä eikä lihamme mielessä. Tämä uudistunut mieli on sisäinen mieli. Se ei ole väsymättömiä ajatuksia päässämme, vaan intuitiivista tietoa levossa olevasta ja Jumalan Hengen elävöittämästä sydämestä. Silti toinen on toisen peitossa. Se, mikä on sydämessä, ei vaadi tai kilpaile huomiostamme, se ei huuda, vaan kuiskaa hiljaa sisimmässään ja odottaa halukkaan kysyjän tulemista, ennen kuin paljastaa tietonsa ja viisauden helmet. Toisaalta ulkoisen mielen himo tyydytetään harvoin; Sen itsekeskeinen himo uhkaa loputonta levottomuutta. Mutta aivan kuten kiusaaja leikkikentällä, ulkoinen mieli on kohdattava ja sen villit purkaukset kesytettävä, jos aiomme koskaan vapautua sen häirinnästä. Tämä on hiljaisuuden henkistä kurinalaisuutta, uuden polun takomista sisäiseen mieleen pääsemiseksi, missä ei ole harkintaa tai vastausten etsimistä, ei vehkeilyä, pelkoa tai epävarmuutta. Miksi? Koska täällä ihmissydämen syvyyksissä on Kristuksen mieli, mieli, joka tietää kaiken, on perifeerisen ajattelun melun alla. Tästä rakkaamme odottaa meitä, tästä matkamme täytyy alkaa.
