Tule pois kanssani (osa 4)
Tähän mennessä tutkimuksemme tässä Quite Bites -sarjassa ”Come Away With Me” ovat johtaneet meidät ymmärtämään, että on olemassa kohtaamisen paikka, johon Herra kutsuu meitä romantiikkaan. Se on kaunein ja intiimein saatavilla olevista kokemuksista, sanan ”Tule” merkitys paljastaa Hänen sydämensä kaipauksen ja kutsun olla tekemisissä kanssamme paljon syvemmällä tasolla kuin mikään, mihin olemme tottuneet tai tunteneet aiemmin. Kuitenkin tämä on aina ollut Herran tarkoitus meitä kohtaan, olla paitsi Vapahtajamme myös Ylkämme. Lisäksi olemme tunnustaneet luonnollisen mielemme kyvyttömyyden käsittää mitään käsitystä Jumalasta; sen tähden, jos meidän pitäisi kokea mitään tietoisuutta Hänen jumalallisesta läsnäolostaan, se johtuu vain siitä, että se on elävöitetty meille Pyhän Hengen sisäisen toiminnan kautta, eikä tämä ole uudestisyntymättömän luontomme perifeerisessä mielessä, vaan sydämessä, sisäisessä mielessä, joka, kuten olemme nähneet, on sovitettu yhteen Kristuksen mielen kanssa.
Yhteenvetona, siis se, mitä sanon, on kohdataksemme Jeesuksen ja vastataksemme Hänen kutsuunsa ”Tule pois kanssani”, meidän on ymmärrettävä, että tämä on vetoomus sydämeen eikä mieleen, ja jos näin on, meidän on opittava hiljentämään ulkoiset ajatukset, jotka helposti hallitsevat tietoisuuttamme, jotta voisimme päästä käsiksi sydämen sisäisiin ajatuksiin. Miksi? Koska se on täällä, löydämme rakkaamme odottamassa.
Tässä pikapurtavassa haluan sukeltaa hieman syvemmälle siihen, miten tämä rakkaudellinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa voidaan ymmärtää tarkemmin. Palataan takaisin Laulujen lauluun, tällä kertaa luemme viidennestä luvusta.
2 [Shulamite] Minä nukun, mutta sydämeni on hereillä; [Se on] rakkaani ääni! Hän koputtaa sanoen: ”Avaa minulle, sisareni, rakkaani, kyyhkyseni, täydellinen; Sillä minun pääni on kasteen peitossa, Minun lukkoni yön pisaroilla.” 3 Minä olen riisunut viittani; Kuinka voin laittaa sen päälle [uudelleen]? Olen pessyt jalkani; Kuinka voin saastuttaa heidät? 4 Rakkaani pani kätensä [oven] salpaan, Ja sydämeni kaipasi häntä. 5 Minä nousin avaamaan rakkaani, Ja käteni tippuivat mirhalla, sormeni nestemäisellä mirhalla, Lukon kahvoille. 6 Minä avauduin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kääntynyt pois [ja] oli poissa. Sydämeni hyppäsi ylös, kun hän puhui. Etsin häntä, mutta en löytänyt häntä; Soitin hänelle, mutta hän ei vastannut minulle. 7 Vartijat, jotka kulkivat ympäri kaupunkia, löysivät minut. He löivät minua, he haavoittivat minua; Muurien vartijat Riisuivat verhoni minulta. – Laulujen laulu 5:2-7 NKJV
Jakeessa kaksi shulamiittinainen kertoo meille, että vaikka hän nukkuu, hänen sydämensä on edelleen hyvin hereillä. Rakastan kuvaa, jonka tämä antaa meille. Se on hieno esimerkki siitä, mihin olemme saapuneet tässä sarjassa. Shulamiitti nukkuu, toisin sanoen, hän lepää, hän on hiljaa, ajatukset hänen päässään on vaiennettu, mikä tekee hänen sydämensä kuulla rakkaansa äänen, joka on tullut koputtamaan hänen ovelleen sanoen: ”Avaa minulle, sisareni, rakkaani, kyyhkyseni, täydellinen; Sillä minun pääni on kasteen peitossa, Minun lukkoni yön pisaroilla.” Miten suurenmoisen oivalluksen tämä antaakaan henkisen elämän sisäisestä toiminnasta. En tiedä sinusta, mutta löydän usein sydämeni hereillä keskellä yötä, niitä kallisarvoisia tunteja, joita olen oppinut arvostamaan kahdenkeskisenä aikana Jeesuksen kanssa aistien Hänen hyväilynsä lämmön sielussani, ilman sananvaihtoa sen sijaan, että sydämet sekoittuvat. Yöllä on lähes vaivatonta hiljentää nuo perifeeriset ajatukset, koska olen jo lepoasennossa, ja siksi sisäkammion verho lakaistaan helposti syrjään yhdellä yksinkertaisella halulla olla Jeesuksen kanssa. Tietenkin tämä kohtaaminen Hänen jumalallisessa läsnäolossaan on saatavilla milloin tahansa, yöllä tai päivällä, mutta olipa kellonaika mikä tahansa, periaate ja protokolla pysyvät samoina: Meidän täytyy asennoida sydämemme ja hiljentää mielemme, ennen kuin voimme kohdata läheisyyden syvyydet, joihin meidät on kutsuttu.
Täällä luemme, että rakastettu tulee Morsiamen luo kasteen peitossa oleva pää ja lukot yön pisaroilla. Se on samansuuntainen Jeesuksen kutsun kanssa Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa.
20 ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, tulen hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. – Ilm. 3:20 NKJV
Ennen kuin jatkan, haluaisin selventää tässä tärkeää kohtaa sekaannusten välttämiseksi. Tämä johtuu siitä, että toisinaan meillä on kuvia: Jeesus tulee luoksemme koputtaen ovelle, ikään kuin ulkopuolelta tullakseen sisään, ja kuitenkin pelastuksen jälkeen uskomme, että Jeesus tulee jokaiseen katuvaan sydämeen. Onko Jeesus siis meissä vai ei? Onko aikoja, jolloin Hän lähtee ja meidän täytyy päästää Hänet takaisin sisään? Nämä ovat päteviä kysymyksiä, ja kerron, mitä olen tullut uskomaan. Ennen pelastusta sielu on tyhjä ja vailla Jeesuksen asumista Pyhän Hengen kautta, mutta Isän rakkauden hyväntahtoisuus vuodatetaan helposti jokaiselle katuvalle sielulle, muuttaen heidät uudeksi luomukseksi, adoptoiduksi, anteeksiannetuksi, ennallistetuksi, paremmaksi ja puhdistetuksi sopivaksi asunnoksi Hänelle, jossa elää. Kuunnelkaa, mitä Jeesus opetti opetuslapsilleen viimeisenä iltanaan heidän kanssaan.
23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja teemme kotimme hänen luokseen. – Jhn 14:23 NKJV
Tämä jae ei todellakaan ole yksin, sillä pyhät kirjoitukset opettavat meille tämän suurenmoisen totuuden monta kertaa
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylevä, joka asuu iankaikkisuudessa ja jonka nimi [on] Pyhä: ”Minä asun korkeassa ja pyhässä [paikassa], hänen kanssaan, [jolla] on murtunut ja nöyrä mieli, elvyttääkseni nöyrien hengen ja elvyttääkseni murtuneiden sydämen. – Jes 57:15 NKJV
11 Mutta jos hänen Henkensä, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, antaa elämän myös kuolevaiselle ruumiillenne Henkensä kautta, joka asuu teissä. – Room.8:11 NKJV
4 Te olette Jumalasta, pienet lapset, ja olette voittaneet heidät, koska hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. – – 15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, Jumala pysyy hänessä ja hän Jumalassa. 16 Ja me olemme tunteneet ja uskoneet sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan. Jumala on rakkaus, ja se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. – 1. Johanneksen kirje 4: 4, 15-16 NKJV
Nämä jakeet ovat enemmän kuin riittäviä tukemaan tätä loistavaa totuutta, kun Paavali julisti sen: ”Kristus sinussa kirkkauden toivo!” Kol 1:27. Olkaamme siis selkeitä, Jeesus elää sinussa niin kuin sinäkin elät hänessä. Tämä ei ole mikään teologinen opinkappale, joka on syrjässä ilman merkityksellistä ja henkilökohtaista merkitystä, vaan merkittävä väite siitä, kuinka läheisyys Jumalan kanssa on saatavilla ”ykseyden” kirkkauden kautta. Nyt kun Kristus on tullut ihmissydämeen ja asuu siinä, Hänen etsimisensä ei ole ulkoinen pyrkimys vaan sisäinen yhteys. Tämän Herran kanssa liittymisen ja kohtaamisen olennainen piirre johtuu sekä siitä, että Hän tavoittelee meitä, että me tavoittelemme Häntä, ja kaikki tämä tapahtuu sydämen sisäisissä kammioissa. Sydän ei nimittäin ole vain yksi huone, vaan siinä on monia huoneita, se ei ole rakenteeltaan yksinkertainen, vaan monimutkainen hengellinen kehys, jonka Jumalan käsi on kutonut monimutkaisesti ja josta Hän on läheisesti tietoinen ja tietoinen. Psalminkirjoittaja kirjoittaa:
13 Sillä sinä muodostit minun sisäiset osani (H3629); sinä neuloit minut yhteen äitini kohdussa. 14 Minä ylistän teitä, sillä minut on pelokkaasti ja ihmeellisesti tehty. Ihmeellisiä ovat teidän tekonne; Sieluni tietää sen erittäin hyvin. 15 Minun kehykseni ei ollut teiltä salassa, kun minua valmistettiin salaa, kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. – Psalmi 139:13-15 ESV
Kun kuningas Daavid sai innoitusta kirjoittaa nämä syvälliset sanat, uskon, että hän näki jotain enemmän kuin fyysisten osiensa summan, mutta sisimmän olemuksensa monimutkaisen luonteen. Heprean sana tässä on H3629 kilyâ (kil yah), ja se löytyy myös
Sisin olemukseni (H3629) iloitsee, kun huulesi puhuvat oikein. Sananlaskut 23:16 (NIV)
Minä ylistän Herraa, joka neuvoo minua; jopa yöllä sydämeni (H3629) neuvoo minua. PSALMIT 16:7 (NIV)
Katsomme kunnioituksella ihmiskehon monimutkaisuutta, kun moderni tiede ja tutkimus jatkavat sen salaisuuksien selvittämistä. Mutta vaikka tulemme yhä tietoisemmiksi fyysisen kehyksemme ihmeistä, jopa DNA: mme molekyylitasolla, joka avaa genomin mysteerit, olemme valitettavan tuntemattomia sisimmästämme. Ja kuitenkin uskon, että sisintä olemustamme ei ole vähemmän ihme kuin fyysinen ruumiimme, Jumalan mestariteos, ei ihme, että Daavid ihmetteli, kun hän vilkaisi Luojansa kädenjälkeä ja kirjoitti: ”Minä ylistän sinua, sillä minut on pelokkaasti ja ihmeellisesti tehty”.
Kun Jumala suunnitteli ja loi sisimmän osamme, Hänellä oli mielessään paikka, jossa Hän itse asuisi, romantiikan ja läheisyyden puutarha kanssamme.
Voi, voimme tuskin kuvitella loistavia kammioita sisällämme, ja vuosien varrella jotkut valaistuneet pyhiinvaeltajat ovat kirjoittaneet päiväkirjaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan sisäisestä elämästä. Ajattelen Avilan Teresaa, joka 16. vuosisadalla kuvaili näitä sydämen kammioita klassisessa teoksessaan ”Sisälinna”. Kun tunnustamme, että sydän ei ole vain yksi huone, vaan monimutkainen suunnittelu ja kammiot, käy hyvin selväksi, kuinka tämä sisäisen elämän ”piiloutuminen ja etsiminen” -luonne on täysin uskottava. Jeesus tulee tietoisuutemme ovelle ja kutsuu meitä avautumaan Hänelle.
2 [Shulamite] Minä nukun, mutta sydämeni on hereillä; [Se on] rakkaani ääni! Hän koputtaa sanoen: ”Avaa minulle, sisareni, rakkaani, kyyhkyseni, täydellinen; Sillä minun pääni on kasteen peitossa, Minun lukkoni yön pisaroilla.” Laulujen laulu 5:2
