Morsiamen liittyminen
Viime kerralla tässä tutkimuksessa ”MORSIAN ON TULLUT TÄYSI-IKÄISEKSI” kerroin, että täysi-ikäisyys tarkoittaa täysi-ikäisyyden saavuttamista, kun myönnetään tiettyjä oikeuksia ja etuoikeuksia, jotka aiemmin olivat laillisesti tunnustetun holhoojan luottamuksessa. Tästä voidaan tehdä kaksi alustavaa johtopäätöstä: ensinnäkin morsian tunnustetaan nyt täysi-ikäiseksi, jolloin hänen päätöksensä ja valintansa vahvistetaan tuomioistuimessa, ja toiseksi hänen holhoojiensa toimikausi on laillisesti päättynyt ja hänellä on nyt oikeus lähteä. Ongelmana on, että tämän kynnyksen saavuttamisesta huolimatta myönnettyjen oikeuksien haltuunotto tai aktivointi on edelleen tarpeen. Vain siksi, että oikeus voidaan säätää oikeudellisessa kehyksessä (esim. kansakunnan), sitä on silti vaadittava tai käytettävä. Kutsun tätä Morsiamen liittymiseksi. Sanakirja määrittelee liittymisen ajaksi, jolloin joku aloittaa auktoriteettiaseman, erityisesti kuningas tai kuningatar. Se on teko, jolla tulee oikeuden, arvonimen tai viran haltuunotto, kuten valtaistuimelle liittyminen. Vaikka Morsiamen liittyminen vihittiin käyttöön hänen tullessaan täysi-ikäiseksi, se vaatii häneltä vielä enemmän. On välttämätöntä, että pelottomuus tulee hänen päälleen. Hänen ei pidä hautoa passiivisuutta, vaan sen sijaan on herätettävä hellittämätöntä päättäväisyyttä liittyä oikeuksiinsa, jotka hänelle on myönnetty heti, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Morsiamen on omaksuttava nämä oikeudet väkisin sen sijaan, että hänen holhoojansa tunnustaisivat ne mielellään. Toisin sanoen, Morsian ei voi luottaa siihen, että hänen holhoojansa joko tunnistavat, kuka hän todella on tai että hän on tullut täysi-ikäiseksi, vaan hänen on oltava ennakoiva ja noustava oikeutetulle paikalleen Jeshuan rinnalle, vaikka hänen huoltajansa vastustaisivat häntä.
”(8) [Shulamiitin veljet] Meillä on pikkusisko, eikä hänellä ole rintoja. Mitä me teemme sisaremme hyväksi sinä päivänä, kun hänen puolestaan puhutaan? (9) Jos hän [on] muuri, me rakennamme hänen päälleen hopeisen taistelun; Ja jos hän [on] ovi, Suljemme hänet setrilaudoilla. (10) [Shulamite] Minä [olen] seinä, Ja rintani kuin tornit; Sitten minusta tuli hänen silmissään kuin se, joka löysi rauhan.” – Laulujen laulu 8: 8-10 NKJV
Nämä kiehtovat muutamat säkeet upean Laulujen laulun viimeisestä luvusta tarjoavat meille ainutlaatuisen näkemyksen morsiamen ja hänen suojelijoidensa välisestä suhdedynamiikasta. Katsotaanpa, mitä täällä tapahtuu. Ensinnäkin huomaa Shulamiitin veljien asema hänen vartijoinaan. Kertomus vangitsee keskustelun, jonka he kävivät pohtiessaan, kuinka he voisivat parhaiten suojella häntä, koska he pitivät häntä haavoittuvana ja fyysisesti epäkypsänä ilman rintoja. Ensi silmäyksellä voisimme ajatella, että nuoren naisen sisarusten aikomukset ovat huomaavaisia ja huolehtivaisia. Tässä on viittaus aitoon huoleen, ja suojelevat vanhemmat veljet näyttävät päättäneen, miten parhaiten suojella pikkusiskoaan. Tarkemmin tarkasteltuna epäilen kuitenkin, että jotain muuta on tapahtumassa kuin rakastava huoli. Käytetty kieli on paljastavaa. Jos hän oli muuri, oli olemassa raamatullinen ennakkotapaus (5. Moos. 22:8) puolustuksen rakentamisesta uuden talon katolle suojaamaan ketään putoamiselta, oliko tämä se, mitä heillä oli mielessä, kun he harkitsivat hopeataistelun rakentamista? Tai jos ei seinää, ehkä ovea? Tällöin heidän ratkaisunsa on hieman vähemmän epäselvä, ”liitämme hänet setrilevyihin”. Minusta se vaikuttaa melko selvältä, eikä se jätä juurikaan tilaa epäilyksille; Veljien päättäväisyys suojella sisartaan tarkoitti sitä, että häntä kiellettiin uskaltautumasta kodin rajojen ulkopuolelle. Jos tämä näyttää hallitsevalta, on olemassa muita pyhien kirjoitusten kohtia, jotka viittaavat hänen veljiensä epäsuotuisaan asenteeseen häntä kohtaan aiemmin Laulujen laulussa.
”(6) Älä tuijota minua, koska olen tumma, koska aurinko on pimentänyt minut. Äitini pojat olivat vihaisia minulle ja pakottivat minut huolehtimaan viinitarhoista; oma viinitarhani minun piti laiminlyödä.” – Laulujen laulu 1: 6 NIV
Tästä seuraa, että nämä viinitarhat, joihin hänet oli osoitettu, eivät kuuluneet hänelle, koska hän kertoo surustaan laiminlyödessään omansa. Mielenkiintoista, eikö olekin? Shulamiitti osoittautui erittäin hyödylliseksi veljilleen hoitamalla heidän viinitarhojaan, mietin, vaikuttiko tämä heidän asenteeseensa häntä kohtaan ja päätökseen pitää hänet täysillä. Tämä avainkohta paljastaa, kuinka vartijat voivat joskus käyttää Morsianta omiin tarkoituksiinsa tai hyötyä, kuten käy ilmi faraon asenteesta Israelia kohtaan. Egyptissä orjuutettu Israel osoittautui erittäin hyödylliseksi Egyptin valtakunnan laajentamisessa ja kehittämisessä. Faraon silmissä he olivat orjia, mutta eivät niin Jahven silmissä, joka näki Israelin morsiamenaan ja odotti sen täysi-ikäisyyttä. Holhoojana oleminen ei nimittäin tarkoita vanhurskautta tai pyhyyttä. Se ei tarkoita, että he olisivat armollisia tai ystävällisiä Morsianta kohtaan. Monissa tapauksissa tämä on kaukana totuudesta, historia on täynnä monia synkkiä lukuja, jolloin morsian oli kärsinyt suuresti niiden käsissä, joihin hänen olisi pitänyt voida luottaa huolenpitoonsa ja suojelukseensa. Kyse ei ole moraalisesta pätevyydestä, vaan morsiamen hoitamisesta ja hoitamisesta sulhasen puolesta, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi, silloinkin kun holhoojat eivät toimi heille uskottujen parhaaksi. Tässä suhteessa holhooja voi olla hallitsija, kuten faraossa, kansakunnan sisällä toimiva monarkia tai valtion hallinto, se voi olla perhe, kuten se oli Esterille ja Mordokaille, tai shulamiitti ja hänen veljensä, mutta uskon, että sitä voidaan soveltaa myös kirkkokuntiin.
Toivon, että kuulet sydämeni kirkkokunnista, koska olen syvästi kiitollinen tavasta, jolla Herra on sovittanut moninaisuutemme, vaikkakaan ei jakautumistamme, kirkkonsa eri ilmaisujen kautta, mutta älä erehdy, kirkkokunnilla ei ole osaa morsiamesta. Itse asiassa äskettäin olin rukouksessa miettimässä Efesolaiskirjeen 5:27 NKJV ”(27) että Hän voisi esitellä hänelle itselleen loistavan seurakunnan, jolla ei ole tahraa tai ryppyä tai mitään sellaista, vaan että hän olisi pyhä ja virheetön. ”Kysyin Herralta ryppyistä ja Hän vastasi: ”Kirkkokunnat ovat ryppyjä”. Sana ryppy on rhytis (kuka teece) (G4512) ja tarkoittaa ”niputettu, vetänyt yhteen, supistunut, ryppy ikääntymisestä”. Normaalisti, kun ajattelemme rypistymätöntä morsianta, ajattelemme hänen ikuista nuoruuttaan, iätöntä ja kaunista. Mutta mikä aiheuttaa rypyn, on kasaantuminen, mitä kirkkokunnat väistämättä tekevät, jo määritelmänsä mukaan ne vetävät ihmisiä yhteen ja kun he tekevät, ryppy syntyy. Mutta kirkkokunnat ikääntyvät, vaikka uusia ryhmiä muodostuu, niissä voi olla nuorekasta vetovoimaa, joka kokoaa ihmisiä yhteen, mutta se ei voi paeta DNA: nsa luontaista ikääntymisprosessia. Muodossa tai toisessa kirkkokuntanationalismi on ollut ilmeistä kirkossa ensimmäisten apostolien ja kirkkoisien ajoista lähtien, mutta varmasti uskonpuhdistus synnytti monia ennennäkemättömiä kirkkokuntia, jotka ovat jatkuneet siitä lähtien. Nyt tarkoitukseni ei ole väittää heidän alkunsa tai uskontunnustuksensa puolesta tai sitä vastaan, vain korostaa, että heidän roolinsa on ollut tarjota turvapaikka, jossa Morsian voisi kypsyä. Kirkkokunnilla on suojelijan rooli kasvattaa Morsianta, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi, mutta kun Pyhä Henki tulee häntä varten, kuten Aabrahamin Rebekan pääpalvelija, silloin vartijoiden täytyy tehdä yhteistyötä eikä vastustaa sitä, mikä on säädetty ja säädetty taivaassa siitä, mitä tulee olemaan.
Yksi syy, miksi huoltajat voivat vastustaa, on se, että hänen morsiusidentiteettinsä käsite ja hyväksyminen kohtaavat suoraan heidän hallintonsa häneen ja luottamuksensa häneen. Jos hyväksymme, että kirkkokuntia voidaan pitää eräänlaisena vartijana, tietyssä määrin morsiamen käsitettä ja oppia voidaan sietää jopa juhlia, jos se sopii olemassa olevaan paradigmaan, mutta tässä on asian ydin: Morsiamen liittyminen vaatii perustavanlaatuista paradigmaattista muutosta, koska hän ei voi olla hallinnon sisällä, järjestelmiä ja rakenteita, joita huoltajat ovat toteuttaneet hänen ympärilleen. Hänen täytyy olla vapaa sellaisista pakotteista, jotta hän voi tehdä viimeiset valmistelunsa ja matkata kohti Sulhasta. Näin ollen vartijoiden ja morsiamen välillä on jännitteitä, jotka ennemmin tai myöhemmin johtavat vastakkainasetteluun, mutta vartijat eivät myönnä tai vapauta häntä helposti. Vaikka se onkin arvoituksellinen, se on yhtä totta: Jumalan käsittämättömässä viisaudessa ja kaukonäköisyydessä voitelun tarve vapauttaa hänet oli aina ymmärretty ja huolehdittu. Tutkimme tätä katkaisijan voitelua myöhemmin.
Uskon, että tästä syystä shulamiitti vastasi niin uhmakkaasti kuin hän vastasi Laulujen laulussa 8:10. Hoitaessaan veljensä viinitarhoja hän oli laiminlyönyt omiaan ja kärsinyt sen seurauksena. Vaikka se ei ollut toivottavaa, hänen tilanteensa oli ainakin siedettävä, mutta se tapahtui ennen kuin rakkaus oli herännyt hänen sydämessään ja rakkaus muutti kaiken! Nyt hänen alistumisensa työhön vartijoidensa viinitarhoissa ruskettavan auringon alla ei ollut enää hyväksyttävää, ja hän riskeeraisi kaiken sielunsa rakastaman puolesta. Hänen veljensä sanoivat, ettei hänellä ollut rintoja, mutta kuten opimme, näin ei ole ollenkaan, koska hänen omien sanojensa mukaan ”olen seinä ja minulla on rinnat kuin tornit”. Sitten hän päättää kehotuksensa toisella hyvin oivaltavalla vakuutuksella: ”Sitten olin hänen silmissään kuin se, joka löysi shalomin.” HNV. Sanan ”shalom” käyttö tässä lisää vaikutusta ja syvyyttä hänen lausuntoonsa. Sen perimmäinen merkitys on rauha Jumalan kanssa erityisesti liittosuhteessa, ja se tarkoittaa myös täydellisyyttä, täyteyttä, terveyttä ja vaurautta. Toisin sanoen hän ei tarvinnut niitä, koska hän oli löytänyt ehdottoman hyväksynnän ja rauhan toisen rakkaudessa. Hän tiesi, että näin hänen rakkaansa näki hänet. ”Olin hänen silmissään kuin se, joka löysi shalomin.” Kun hän katsoi häntä, hän näki täyteyden ja kypsyyden, kaukana siitä, miten hänen veljensä katsoivat häntä halveksivasti ja vähätellen.
Olkoon tämä myös meidän todistuksemme, olla Hänen silmissään kuin se, joka on löytänyt rauhan. Tietää varmuudella syvä rakkaus, jota Hän tuntee meitä kohtaan ja että kun Hän katsoo meitä, Hän näkee sen, mitä suojelijamme eivät koskaan pysty täysin näkemään tai ymmärtämään, morsiusrakkauden heräämisen sydämessämme, jota ei voi koskaan sammuttaa tai hillitä. On aika nousta, on aika liittyä morsiamen kohtaloonsa.
”(6) Aseta minut sinetiksi sydämeesi, sinetiksi käsivarteesi, sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, kateus on kova kuin hauta. Sen välähdykset ovat tulen välähdyksiä, Herran liekkiä. (7) Monet vedet eivät voi sammuttaa rakkautta, eivätkä tulvat voi hukuttaa sitä. Jos ihminen tarjoaisi rakkaudesta talonsa kaiken rikkauden, häntä halveksittaisiin täysin.” – Laulujen laulu 8: 6-7 ESV
