QB77 Soturimorsian (osa 3)

Yhteistyö taivaan armeijoiden kanssa rauhan asennon kautta

Luultavasti viimeinen asia, jota ajattelemme harkitessamme hengellistä sodankäyntiä, ei ole pyhien kirjoitusten lukeminen tai säädösten äänekkyys, vaan välttämättömyys olla hiljaa. Meidän täytyy ymmärtää, että hengellinen sodankäynti ei riipu siitä, noudatammeko mitään ennalta muotoiltua esityslistaa, ikään kuin se olisi taistelumme voittaa tai hävitä, pikemminkin

Menestys taistelukentällä riippuu sydämen asennosta, jonka omaksumme salaisessa paikassa Herran edessä.

Tämä oli opetus, joka Joosuan piti oppia ennen Jerikon tappiota, kun hän kohotti silmänsä ja näki miehen seisovan häntä vastapäätä miekka kädessään. Luonnollisesti Joosua kysyi : ”Oletko meidän vai vastustajiemme puolella?”(Joosua 5:13), mutta Soturin vastaus yllätti Joosuan ja muotoili täysin uudelleen taistelun kontekstin, johon hän oli ryhtymässä.

”Ei kumpaakaan”, hän vastasi, ”mutta Herran sotajoukon komentajana olen nyt tullut.” Sitten Joosua lankesi kunnioittavasti kasvot alaspäin maahan ja kysyi häneltä: ”Mikä sanoma minun Herrallani on palvelijalleen?”. Joosua 5:14 (NIV)

Herra vastasi Joosualle, ensin käskemällä häntä riisumaan sandaalinsa, koska hän seisoi pyhällä maalla, mutta sitten antoi hänelle hyvin erikoisen taistelusuunnitelman kaupungin valtaamiseksi. Kävele Jerikon ympäri seitsemän päivää sanomatta sanaakaan, puhalla sitten torviin ja huuda olisi kuulostanut naurettavalta missä tahansa normaalissa tilanteessa, mutta hänen kohtaamisensa Herran kanssa asetti välittömästi koko taisteluskenaarion yliluonnolliseen, ja Joosua ymmärsi, että hänen paikkansa oli tehdä yhteistyötä taivaan armeijoiden kanssa, koska taistelu kuului Herralle.

Kun asetamme sydämemme rauhassa Herran eteen, olemme tekemisissä taivaan armeijoiden kanssa toimiaksemme puolestamme ja hiljennämme pelon pilkkaukset kaivautuaksemme läheisyyden syvyyksiin, missä varmuus ja opetus odottavat.

Tässä mielessä rauha ei ole passiivista, vaan tulosta uskon tahallisesta omaksumisesta tietyssä konfliktissa. Selvyyden vuoksi en ehdota, että meidän ei pitäisi taistella, mutta tapa, jolla suhtaudumme viholliseen, on tässä kriittinen. Yksinään se ei ole reilu taistelu, emmekä pärjää vastustajallemme. Voi kyllä, tietysti suurempi on Hän, joka on meissä, kuin hän, joka on maailmassa, mutta se on pointti, Herra meissä on se, joka kallistaa tasapainon meidän eduksemme. Mitä siis sanon? Vain tämä, että ennen kuin meidät houkutellaan gladiaattorikehään vihollistemme kutsusta, voimme käyttää erilaista lähestymistapaa: Sellainen, joka säästää meidät suoran yhteenoton iskuilta ja sen sijaan tekee yhteistyötä Taivaan armeijoiden kanssa rauhan asennon kautta.

Minkä tahansa taistelun kohtaatkin tänään, mikä tahansa pelko vaanikin, voittamisen paikka alkaa paikallaan olemisesta. Se on paikka taistella, mene sinne tänään, Herra tapaa sinut siellä.

”(18) Hän on lunastanut sieluni rauhassa taistelusta [joka oli] minua vastaan, sillä monet olivat minua vastaan.” – Psalmit 55:18 NKJV