QB81 Morsiamen tempaus (osa 3)

Viime kerralla tutkimme vertausta hääjuhlasta (Matt. 22:1-14) ja huomasimme, että Israelille järjestettyjä Karitsan häitä ei peruttu, vaan ne laajennettiin koskemaan myös pakanoita, ja siksi seurakunnan erilliset häät ennen Israelin pelastusta tai pyhien ylösnousemusta eivät ole raamatullisesti tuettuja. Mutta mikä tässä vertauksessa on myös hyvin oivaltavaa, on se, että meille annetaan määritelmä siitä, keneen Herra viittasi myöhemmin Matteuksen luvussa 24, kun Hän puhui ”Hänen valituistaan”. Tämä on äärimmäisen hyödyllistä, koska ”Hänen valittujensa” tunnistamisen pitäisi lopettaa tempauskeskustelu, joka on aiheuttanut niin paljon hajaannusta. Tässä ovat jälleen avainjakeet, jotka yhdistävät valittujen kokoamisen ahdistukseen.

”(29) ”Heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan, ja tähdet putoavat taivaasta ja taivaan voimat järkkyvät. (30) Silloin ilmestyy taivaaseen Ihmisen Pojan merkki, ja silloin kaikki maan sukukunnat surevat, ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä voimalla ja suurella kirkkaudella. (31) Ja hän lähettää enkelinsä kovalla pasuunakutsulla, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä tuulelta, taivaan päästä toiseen.” – Matteus 24:29-31 ESV

Huomaa, että ”Hänen valittujensa” kokoaminen tapahtuu ”noiden päivien ahdistuksen jälkeen”. Joten kysymme, keneen Jeesus viittaa ”valittunaan” ja tässä vertaus hääjuhlasta tulee avuksemme. Sana ”valittu” alkuperäisessä kreikankielessä on ”eklektos” (G1588) ja se tarkoittaa valittua tai valittua, se on sama sana, jota käytetään vertauksen lopussa, kun Jeesus päättää sanomalla:

”(14) Sillä monia kutsutaan, mutta harvat valitaan [eklektos G1588].” Matteus 22:14 ESV

Tässä vertauksessa Jeesus nuhtelee fariseuksia ja uskonnollisia johtajia siitä, että nämä itsepäisesti kieltäytyivät hyväksymästä Häntä Messiakseen, ja asettaa vastakkain heidän uskonnollisen ylpeytensä ja väärän luottamuksensa luonnolliseen identiteettiinsä Israelina, Jahven valittuna kansana. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun heidän uskonnollinen ylpeytensä kyseenalaistettiin. Esimerkiksi kun fariseukset tulivat tapaamaan Johannes Kastajaa Juudean erämaahan, hän nuhteli heitä sanoen:

”(9) Älkääkä julketko sanoa itsellenne: ’Meillä on Aabraham isänämme’, sillä minä sanon teille, että Jumala pystyy näistä kivistä kasvattamaan lapsia Abrahamille.” – Matteus 3:9 ESV

Myöhemmin fariseukset kohtasivat myös Jeshuan kehotuksen:

”(39) He vastasivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, tekisitte niitä tekoja, joita Aabraham teki” – Johannes 8:39 ESV

Sekä Johannes Kastaja että Jeesus toivat miekan kohdatakseen ylpeytensä siitä, että he olivat Aabrahamin lapsia, samoin tämän löydämme Matteuksen 22:14:stä; uudelleenmäärittely siitä, keitä valitut (eklektos) ovat. Ei luonnollisella syntymäoikeudella olla juutalainen, sillä monet oli kutsuttu (Matt. 22:3) häihin, mutta valituksi tuleminen edellytti hääkutsun hyväksymistä ja, kuten vertaus paljastaa, pukeutumista oikeisiin vaatteisiin, tarkoittaen Karitsan veressä pestyjä. Vau, kuinka voimakas se on! Tässä vaiheessa toivottavasti sumu Israelin todellisen identiteetin ja ”Hänen valittujensa” ympärillä olisi hälvenemässä. Kuten Paavali kirjoittaa,

28 Sillä hän ei ole juutalainen, joka on yksi ulkonaisesti; eikä se ole ympärileikkaus, joka on lihassa ulkonainen: 29 Mutta hän [on] juutalainen, joka on yksi sisäisesti; ja ympärileikkaus [on] sydämen se, hengessä [eikä] kirjaimessa; jonka ylistys [ei ole] ihmisistä vaan Jumalasta. Kirje roomalaisille 2:28,29 (NKJV)

Sitten myöhemmin, ”he eivät ole kaikki Israelia, jotka ovat Israelista, eivätkä he ole kaikki lapsia, koska he ovat Aabrahamin lapsia” Roomalaisille 9:6,7.

Tässä vaiheessa olen jo esittänyt useita perustavanlaatuisia raamatullisia periaatteita, mutta ennen kuin teen yhteenvedon tästä lyhyestä sarjasta Morsiamen tempauksesta, haluaisin meidän tarkastelevan muutamia ylösnousemusjakeita. Ensinnäkin valikoima Vanhasta testamentista.

”(19) Teidän kuolleenne saavat elää; heidän ruumiinsa nousee. Sinä, joka asut pölyssä, heräät ja laulat ilosta! Sillä teidän kasteenne on valon kaste, ja maa synnyttää kuolleet.”  – Jesaja 26:19 ESV

”(15) Mitä minuun tulee, minä näen sinun kasvosi vanhurskaudessa; kun herään, tyydyn sinun kaltaisuuteesi.”– PSALMIT 17:15 ESV

”(25) Sillä minä tiedän, että minun Lunastajani elää, ja lopulta hän seisoo maan päällä. (26) Ja kun ihoni on näin hävitetty, näen kuitenkin lihassani Jumalan,(27) jonka minä itse näen, ja minun silmäni näkevät, enkä toista. Sydämeni pyörtyy sisälläni!”– Job 19:25-27 ESV

”(2) Ja monet niistä, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät, jotkut iankaikkiseen elämään ja jotkut häpeään ja ikuiseen halveksuntaan.” – Daniel 12:2 ESV

Tämä Danielin jae on erityisen mielenkiintoinen tutkiessamme Morsiamen tempausta, koska se on osa paljon suurempaa näkyä (katso Daniel 12: 1-7), joka sisältää ”vaikeuksien ajan, jollaista ei ole koskaan ollut sen jälkeen, kun kansakunta oli siihen asti” (jae 1), ja kun kysytään, kuinka kauan se kestää vaikeuksien ja sitä seuraavan ylösnousemuksen ajan, Vastaus oli ”jonkin aikaa, aikoja ja puoli aikaa”, jonka Raamatun profetian tutkijat tunnistavat kolmeksi ja puoleksi vuodeksi, suuren ahdistuksen ajaksi. Jäljelle jää kysymys, onko tämä muuttunut millään tavalla Uudessa testamentissa? Katsotaanpa, mitä apostoli Paavali vahvisti puolustaessaan maaherra Felixiä.

”(14) Mutta tämän minä tunnustan teille, että sen tien mukaan, jota he kutsuvat lahkoksi, palvon isiemme Jumalaa, uskoen kaiken, mitä laissa säädetään ja profeetoissa on kirjoitettu, (15) ja minulla on toivo Jumalaan, jonka nämä miehet itse hyväksyvät, että sekä vanhurskaiden että epäoikeudenmukaisten ylösnousemus tapahtuu. ” – Apostolien teot 24:14-15 ESV

Paavali pitää täysin kiinni ylösnousemusopista sellaisena kuin se on ilmoitettu pyhien kirjoitusten kautta, ja hänen vakaumuksensa löytää tiensä niin suureen osaan siitä, mitä hän kirjoitti kirjeissään eri seurakunnille. Kuten silloin, kun hän kirjoitti Korintin seurakunnalle yhdistäen ylösnousemuksen viimeiseen pasuunaan:

”(52) Hetkessä, silmänräpäyksessä, viimeisessä pasuunassa. Sillä pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina, ja me muutumme.” – 1. Korinttilaisille 15:52 ESV

Tai kun hän kirjoitti tessalonikalaisille vakuuttaen heille, etteivät he olleet jääneet paitsi Herran tulemisesta tai kokoamisesta Hänen luokseen, koska se päivä olisi kapinan ja laittomuuden ihmisen ilmestymisen jälkeen:

”1) Mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen ja siihen, että meidät on koottu Hänen luokseen, pyydämme teitä, veljet, 2) olemaan nopeasti ravistelematta tai pelästyttämättä henkeä tai puhuttua sanaa tai kirjettä, joka näyttää olevan meiltä, että Herran päivä on tullut. (3) Älköön kukaan pettäkö sinua millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ellei kapina tule ensin ja laittomuuden ihminen paljastetaan, tuhon poika” – 2. Tessalonikalaisille 2: 1-3 ESV

Apostoli Paavali tiesi, että hän voisi luottaa kaikkeen, mitä hän oli tullut uskomaan lain ja profeettojen kautta, vaikka se merkitsisi hänen oman henkensä hintaa. Hän uskoi palavasti yhteen uuteen ihmiseen ja piti kiinni kaikista Israelille annetuista lupauksista. Hänen kirjeensä eivät millään tavoin poikkea mistään, mitä on kirjoitettu aiemmin pyhiin kirjoituksiin, pikemminkin hän selittää palavasti lupauksia tavalla, joka sisältää täysin sekä juutalaiset että pakanat, joista toinen ei korvaa toista, vaikka hän aina säilytti juutalaisen perinnön keskeisyyden. Esimerkiksi

”(16) Sillä minä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, ensin juutalaiselle ja myös kreikkalaiselle.” – Roomalaisille 1:16 NKJV

Okei, aika päättää tämä, ja jos olet päässyt näin pitkälle, haluan todella kiittää ja kunnioittaa sinua siitä, että pysyit kanssani. Se ei ole helppo tai suosittu aihe opettaa, ja olen huomannut haasteeksi olla menemättä mihinkään määrään sivuversoja tai ”kaninreikiä”, vaan yrittää antaa ytimekäs mutta rehellinen eksegeesi tempauksesta morsiamen näkökulmasta ja antaa pyhien kirjoitusten tulkita pyhiä kirjoituksia. Tarkoitukseni ei ollut kumota mitään muuta näkemystä, vain esittää parhaani mukaan puhe, joka kietoi pyhät kirjoitukset kontekstiinsa ja piti sekä morsiamen että Israelin täysin näkyvissä.

Ja niin lopuksi tässä on yhteenveto peräkkäin esitetyistä pääkohdista, jotka tukevat tempausta suuren ahdistuksen jälkeen:

On vain yksi morsian ja yhdet häät, jotka alun perin järjestettiin Israelille. Koska häät edellyttävät edeltävää ylösnousemusta ja Vanhan testamentin pyhät herätetään vasta suuren ahdistuksen jälkeen, se tarkoittaa, että häät ovat myös suuren ahdistuksen jälkeen. Päivämäärää ei ole peruutettu, siirretty tai aikaistettu, vaan pakanat on kutsuttu häihin ”oksastamalla”, mikä tarkoittaa Israelille annettujen lupausten ja liittojen hyväksymistä. Näihin lupauksiin kuuluu ylösnousemus ja siten tempaus, kuten apostoli Paavali vahvistaa. Ahdistusta edeltävän tempauksen ehdottaminen edellyttää ahdistusta edeltävää ylösnousemusta, mikä sitten vaatii erilaista ylösnousemusta Israelille kuin pakanaseurakunnalle, ja jos teemme niin, luomme erilliset lupaukset ja eroamme juuri siitä, johon meidät on oksastettu.