Keskustelu tempauksen ajoituksesta on ollut sekä jakavaa että pitkäaikaista. Vuosien mittaan näyttää siltä, että seurakunta on pysynyt polarisoituneena tässä asiassa, ja ahdistuksen tempauksen kannattajilla on kokemukseni mukaan usein erityisen aggressiivinen asenne. Se on todella ymmärrettävää. Pyhissä kirjoituksissa profetoitujen ahdistusten pelottavan näkymän edessä on lohdullista elätellä ajatusta, että Jumala rakkaudessaan säästäisi uskolliset sellaiselta vainolta ja vaikeuksilta. Tämä näkökulma, joka kannattaa kirkon poistamista maan päältä ennen suuren ahdistuksen alkua, saa tukea vaikutusvaltaisilta johtavilta ääniltä, joilla on maailmanlaajuinen ulottuvuus ja jotka vaikuttavat miljooniin. Kuitenkin, kun olen kuunnellut näitä suosittuja opettajia, olen usein huomannut hämmästyväni retoriikasta, joka joskus poikkeaa siitä, mitä Raamattu todella opettaa – ja mitä se ei opeta. Kuinka monta kertaa olemme esimerkiksi kuulleet ”leijona makaa karitsan kanssa” anekdoottina tuhatvuotiselle hallituskaudelle? Minulla on, ja usein puhuessani ahdistuksen koettelemusta edeltävän tempauksen puolesta. Se on viehättävä kuva, joka herättää harmonian ja rauhan tunteen. Mutta tässä on saalis: Raamattu ei itse asiassa sano niin. Se voi tulla yllätyksenä, mutta jos tutkit sitä itse, et löydä sellaista jaetta. Lähin yhtäläisyys tähän kuvakieleen löytyy Jesajan profetiasta:
”Susi asuu myös karitsan kanssa, leopardi makaa nuoren vuohen kanssa, vasikka ja nuori leijona ja lihotus yhdessä; Ja pieni lapsi johdattaa heitä. Lehmän ja karhun on laidunnettava; Heidän pienokaisensa menevät makuulle yhdessä; Ja leijona syö olkia kuin härkä.” – Jesaja 11:6-7 (NKJV)
Vaikka on houkuttelevaa olettaa, että tunne karitsan kanssa makaavasta leijonasta voidaan päätellä Jesajan kuvakielestä, se pysyy juuri sellaisena – olettamuksena. Tekstiin on helppo vahingossa lukea jotain, mitä ei ole nimenomaisesti mainittu. Mutta miksi tällä on merkitystä? Koska kun painiskelemme painavien asioiden, kuten tempauksen ajoituksen, kanssa, on välttämätöntä, että lähestymme niitä tarkkanäköisesti ja selkeästi, välttäen retoriikan ja yleisen mielipiteen sudenkuoppia. Sallikaa minun ilmaista vilpitön aikomukseni täällä. Kunnioitan syvästi sitä vapautta, joka meillä jokaisella on muodostaa omat uskonkäsityksemme ja mielipiteemme, myös tempaukseen liittyvät. Tarkoitukseni ei ole vieraannuttaa tai kylvää eripuraa Kristuksen ruumiissa. Päinvastoin, minua ajaa halu valmistautua ja kutsu omaksua roolimme morsiamena, ruumiillistaen Elian hengen, kun valmistamme tietä Herran paluulle aina Hänen loistavan ilmestymisensä päivään asti.
Tempausta ympäröivä puhe on sekava ja täynnä arvailuja, ja toisinaan se on eksynyt pyhien kirjoitusten tuen perustalta. Luvallanne ehdotan, että käytämme Sanaa miekkana, leikkaamme usvan läpi tutkiaksemme apostoli Paavalin näkökulmaa. Loppujen lopuksi Paavali ilmaisi tempauksen käsitteen kirjeessään tessalonikalaisille. Katsotaanpa hänen sanojaan:
”(15) Tätä varten me sanomme teille Herran sanalla, että me, jotka olemme elossa [ja] pysymme Herran tulemiseen asti, emme suinkaan käy niiden edellä, jotka nukkuvat. (16) Sillä Herra itse laskeutuu taivaasta huutaen, arkkienkelin äänellä ja Jumalan pasuunalla. Ja kuolleet Kristuksessa nousevat ensin. (17) Silloin me, jotka olemme elossa [ja] jäämme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilviin kohtaamaan Herra ilmassa. Ja näin me olemme aina Herran kanssa. (18) Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” – 1. 4:15-18 NKJV
Nämä jakeet jättävät vain vähän tilaa epäselvyydelle. Paavali sanoo nimenomaisesti, että tempaus, johon viitataan ”temmatuksi”, osuu yhteen ylösnousemuksen kanssa. Hän tähdentää, että Kristuksessa kuolleet nousevat ensin, sen jälkeen ne, jotka ovat elossa, jotka temmataan yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herra ilmassa. Vaikka tempauksen ajankohdasta saattaa olla paljon spekulaatiota, vielä vähemmän ylösnousemuksesta. Koska tempaus ja ylösnousemus ja samanaikaisuus, ylösnousemuksen ajoituksen tietäminen vakuuttaa meille, milloin tempaus tapahtuu, ja siksi sen kysyminen, tapahtuuko tempaus ennen suurta ahdistusta, on samanlainen kuin kysyisi, onko ylösnousemusta olemassa myös ennen tuota hankalaa aikaa. Tässä vaiheessa jotkut ehdottavat ylösnousemusta, joka tapahtuisi ennen suurta ahdistusta, mutta tältä näkemykseltä puuttuu pyhien kirjoitusten tuki.
Sen sijaan, että syventyisimme spekulatiivisiin tulkintoihin tässä, koska Paavali esitteli tempauksen, keskittykäämme hänen uskomuksiinsa ylösnousemuksesta pikemminkin kuin olettamuksiimme. Onneksi pyhät kirjoitukset antavat kauniin näkemyksen Paavalin kannasta ylösnousemukseen. Itse asiassa juuri tämä ylösnousemuksen usko, josta hänet pidätettiin ja kuulusteltiin hallitsijoiden hierarkian edessä. Katsotaanpa, mitä apostoli Paavali vahvisti puolustaessaan maaherra Felixiä.
”(14) Mutta tämän minä tunnustan teille, että sen tien mukaan, jota he kutsuvat lahkoksi, palvon isiemme Jumalaa, uskoen kaiken, mitä laissa säädetään ja profeetoissa on kirjoitettu, (15) ja minulla on toivo Jumalaan, jonka nämä miehet itse hyväksyvät, että sekä vanhurskaiden että epäoikeudenmukaisten ylösnousemus tapahtuu.” – Apostolien teot 24: 14-15 ESV
Tällä ratkaisevalla hetkellä, kun hän puolusti uskonkäsityksiään Felixin edessä, Paavali vahvistaa lujasti uskonsa ylösnousemukseen korostaen uskollisuuttaan ”kaikelle, mitä laki on säätänyt ja profeetoissa kirjoitettu”. Vetoamalla lain ja profeettojen auktoriteettiin Paavali yhtyy koko Vanhan testamentin kirjoitukseen, mukaan lukien sen ylösnousemusta koskevat profetiat. Tämä korostaa suoraa yhteyttä profeetallisten kirjoitusten ja tempauksen ajoituksen välillä, koska ne ovat luonnostaan kietoutuneet toisiinsa. Selvyyden vuoksi tässä vaiheessa yhdistän pisteet tähän seuraavasti:
Tempauksen ajoituksen tietämisessä on kyse ylösnousemuksen ajoituksen tietämisestä, kuten ”Vanhan testamentin” profeetat ovat ennustaneet.
Tässä selkeyden etsinnässä kääntykäämme Jesajan ja Danielin ääniin, jotka molemmat paitsi puhuivat ylösnousemuksesta myös antoivat oivalluksia sen ajoituksesta. Muistakaa, että juuri tätä Paavali puolusti intohimoisesti – ”kaiken”, mitä profeetat kirjoittivat muistiin.
”(19) Teidän kuolleenne saavat elää; [Yhdessä kuolleen ruumiini kanssa] he nousevat. Herätkää ja laulakaa, te, jotka asutte tomussa Sillä sinun kasteesi [on] kuin yrttikaste, Ja maa ajaa kuolleet ulos. 20. Tule, kansani, astu kammioihisi ja sulje ovesi takanasi; Piilota itsesi ikään kuin hetkeksi, kunnes suuttumus on ohi. (21) Sillä katso, Herra tulee pois paikaltaan rangaistakseen maan asukkaita heidän vääryydestään; Maa paljastaa myös hänen verensä, eikä enää peitä häntä surmattua.” – Jesaja 26:19-21 NKJV
Tämä raamatunkohta resonoi ylösnousemuksen lupauksen kanssa, kun maa kuvataan ajamassa kuolleita ulos. Kuvat kammioihin menemisestä ja piiloutumisesta, kunnes Herran viha menee ohi, viittaavat ahdistuksen ajanjaksoon ennen lopullista tuomiota. Vaikka tapahtumien tarkasta järjestyksestä voi olla jonkin verran epäselvyyttä, ahdistukseen kietoutunut ylösnousemuksen ydin on ilmeinen. Apostoli Paavali, joka oli hyvin perehtynyt Raamattuun, olisi epäilemättä tuntenut nämä jakeet ja niiden seuraukset. Huolimatta mahdollisista vivahteista ylösnousemuksen ja ahdistuksen järjestyksessä tässä, Daniel tarjoaa selkeämmän näkökulman.
”(1) ”Siihen aikaan Mikael nousee, suuri ruhtinas, joka [vartioi] kansasi poikia; Ja tulee olemaan vaikeuksien aika, jollaista ei ole koskaan ollut kansakunnan olemassaolon jälkeen, [jopa] siihen aikaan. Ja silloin sinun kansasi vapautetaan, jokainen, joka löytyy kirjaan kirjoitettuna. 2. Ja monet niistä, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät, jotkut ikuiseen elämään, jotkut häpeään [ja] ikuiseen halveksuntaan. … 7. Sitten kuulin pellavaan pukeutuneen miehen, joka [oli] joen vesien yläpuolella, kun hän kohotti oikean kätensä ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi Hänen, joka elää ikuisesti, kautta, että [se on] jonkin aikaa, aikoja ja puoli [aikaa]; ja kun pyhän kansan valta on täysin särkynyt, kaikki nämä [asiat] ovat valmiit.” – Dan 12: 1-2, 7 NKJV
Tässä ylösnousemuksen ja ahdistuksen järjestys (tunnetaan Jaakobin vaivana) on selvä. Vanhurskaiden ja epävanhurskaiden ylösnousemus tulee kolmen ja puolen vuoden kuluttua (aika, ajat ja puoli aikaa). Jeesus opetti tästä lopunajan elonkorjuusta myös vertauksessaan dragnetista Matteus 13:47-50, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden kokoontuminen aikakauden lopussa.
Siksi, jos ylösnousemus tulee ahdistuksen jälkeen, niin täytyy tempauksenkin.
Mielestäni tämä tulkinta tarjoaa yksinkertaisimman raamatullisen kertomuksen lukemisen, ilman tarvetta pakotetuille raamatullisille yhteyksille tai henkilökohtaisille ennakkoluuloille, ja antaa Raamatun puhua puolestaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että apostoli Paavalin näkökulma tempaukseen, joka on kudottu monimutkaisesti hänen uskomuksiinsa ylösnousemuksesta, tarjoaa syvällisiä oivalluksia uskoville, jotka navigoivat lopunajan teologian monimutkaisuudessa ja profetian avautumisessa reaaliajassa. Jos pidämme kiinni Paavalin opetuksesta tempauksesta, meidän täytyy myös pitäytyä hänen kiihkeässä uskossaan ylösnousemuksesta, jonka hän niin kiivaasti yhdisti kaikkeen, mitä profeetat olivat kirjoittaneet muistiin. Perustamalla ymmärryksemme Paavalin opetuksiin ja sovittamalla ne Vanhan testamentin profetioihin, saamme selkeyden näiden eskatologisten tapahtumien ajoituksesta ja merkityksestä sekä vankan perustan, jolla voimme seistä. Kun otamme varteen Paavalin kutsun omaksua koko pyhät kirjoitukset, mukaan lukien laki ja profeetat, me saamme varmuutta johdonmukaisesta sanomasta Jumalan lunastussuunnitelmasta, joka kehittyy sukupolvelta toiselle, ja suunnitelman, jota meidän on noudatettava.
Meillä ei ole syytä. On välttämätöntä valmistautumista, ei vain henkilökohtaisesti, vaan myös kumppanuudessa Taivaan kanssa ja taistelussa kansakuntien puolesta.
Nykymaailmassa, kaiken sen murhenäytelmän ja surun keskellä, jota todistamme päivittäin, luottakaamme myös siihen, että meidät on kutsuttu tällaista aikaa varten. Lähestykäämme näitä asioita nöyrästi, arvostelukykyisesti ja lujasti totuuteen sitoutuneina odottaen innokkaasti siunattua toivoa Kristuksen paluusta ja iankaikkisesta yhteydestämme Hänen kanssaan.
