Tässä sarjassa ”Lähi-idän ymmärtäminen” (QB84 ja QB85) olen korostanut Lähi-idän tapahtumia johtavan hengellisen taistelun luonnetta. Profeetallisten ja geopoliittisten lankojen monimutkainen kudelma kudotaan yhteen sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmassa. Sovinto muinaisten raamatullisten oraakkelien ja nykyisten maailmantapahtumien välillä on käymässä yhä selvemmäksi, ja kaikki eskatologisen kertomuksen hämärä hälvenee kuin nousevan auringon polttama aamusumu. Tietty lopputulos odottaa – kaiken aikaisemman huipentuma, joka tiivistyy yhteen lopulliseen johtopäätökseen. Lähi-itä, Jerusalem lopullisena palkintona, on areena, jossa tämä loppupeli kehittyy.
Jopa satunnainen lukeminen Jeesuksen opetuksista lopunajoista ja apostolien kirjeistä ei jätä epäilystäkään: edessä on vaikeuksia. Apostoli Johannes, jolle on uskottu maailmanlopun tallentaminen, paljastaa, että asiat pahenevat paljon ennen hyvän lopullista voittoa pahasta. Kun Herra Jeesus Kristus palaa majesteettisuutensa, voimansa ja valtuutensa täyteydessä, Hän saattaa päätökseen messiaanisen tehtävänsä tuoden pelastuksen kaikille niille, jotka ovat valmiita odottamaan Hänen loistavaa paluutaan. Tämä on se iankaikkinen toivo, johon meidät kaikki on kutsuttu – ei siinä, mitä on nyt, vaan siinä, mikä lopputulos tulee olemaan. Olivatpa tämän elämän kärsimykset millaisia tahansa, niitä, jotka ovat panneet uskonsa Jeesukseen Kristukseen, odottaa kirkkaus, joka on paljon suurempi kuin kohtaamamme ajalliset koettelemukset.
Kiista maasta
Yksi tämän kudelman ydinlangoista on kiista maasta, jossa historialliset vaatimukset jättävät vähän tilaa harmonialle ja geopoliittiset ja uskonnolliset oikeudet sekoittuvat. Näin ollen maailma näyttää nyt polarisoituneemmalta kuin koskaan ennen Israelin ja Palestiinan suhteen, ja kestävä ratkaisu ylittää useimpien toiveet. Tarkoitukseni tässä sarjassa ei ole puolustaa yhtä puolta toista vastaan. En halua olla kiistanalainen tai polarisoida mielipiteitä entisestään – kaukana siitä! Sen sijaan se on ottaa askel taaksepäin sosiaalisen median mielipiteiden ja geopoliittisen raportoinnin labyrintista ja tutkia vilpittömästi pyhiä kirjoituksia viisauden ja ymmärryksen löytämiseksi maailman tapahtumien erottamiseksi kompassilla, joka on kalibroitu Jumalan Sanaan eikä mihinkään muuhun agendaan tai ennakkoluuloihin. Ennen kuin asetumme joko Israelin tai Palestiinan näkökulmaan, meidän tulisi varmistaa, että meillä on kattava raamatullinen näkemys, linssi, jonka kautta voimme tunnistaa joitakin vankkoja periaatteita, jotka voivat auttaa muotoilemaan selkeämmän näkökulman ja käsittelemään ajattelua ja mielipidettä. Tällä tavoin vältämme tahattomasti värväämisen kampanjaan, joka saattaa ruokkia kapinallisia suunnitelmia.
Pyhien kirjoitusten ehdot palautukselle
Aiemmin tähdensin sitä, kuinka on olemassa erityisiä ehtoja ja aikajana, joka osoittaa, miksi ja milloin Herra täyttää lupauksensa tuoda Israel takaisin sieltä, missä se oli ollut hajallaan kansakuntien keskuudessa. 30:1-6 näimme, että edellytys Jumalan lupaukselle heidän paluustaan oli heidän sydämensä paluu Hänen luokseen, tottelemalla Hänen ääntään kaiken sen mukaan, mitä Hän oli käskenyt heidän tehdä. Israelin velvollisuutena on palata sydämestään ja sielustaan Herran ja Hänen käskyjensä luo, koska Herran lupaus palauttaa Israel kotimaahansa riippuu tästä kriteeristä.
Kehittäessämme tätä ennalleen asettamisen käsitettä edelleen tunnemme 2.Aikakirjan 7:14, jossa sanotaan: ”Jos minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja parannan heidän maansa.” Tätä rakastettua jaetta käytetään monissa yhteyksissä, mutta pohjimmiltaan se yhdistää sen, että syntien anteeksianto ja maan parantaminen riippuvat ihmisten sydämestä, mikä näkyy heidän parannuksessaan ja nöyryydessään Herran etsimisessä. Yhdistämällä nämä kaksi kohtaa havaitsemme, että:
Ennalleen asettaminen ei ole ihmisen vaan Jumalan työtä, ja se vaatii kansakunnan katumusta saadakseen Hänen armonsa ja välttääkseen tuomion.
Onko Israel täyttänyt nämä ehdot?
Luonnollisesti herää kysymys, onko tämä nöyryyden ja katumuksen ehto täyttynyt joko kokonaan tai osittain. Vaikka tästä asiasta saattaa olla jonkin verran keskustelua, voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että vielä viipyy päivä, jolloin Israel hyväksyy Jeesuksen Messiaakseen (Luuk. 13:35). Sillä kuten Paavali kirjoittaa,
”(25) Ettette olisi viisaita omissa silmissänne, en tahdo teidän olevan tietämättömiä tästä salaisuudesta, veljet: Israelia on kohdannut osittainen paatuminen, kunnes pakanoiden täyteys on tullut sisään. (26) Ja tällä tavoin koko Israel pelastuu, kuten on kirjoitettu: ’Vapahtaja tulee Siionista, hän karkottaa jumalattomuuden Jaakobista’; (27) ’ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.'” – Roomalaisille 11: 25-27 ESV
Nämä jakeet ja muut osoittavat, että kansakuntana Israel ei ole vielä tunnustanut Jeesusta Messiakseen. Se päivä odottaa, jolloin Herra vuodattaa Daavidin huoneen ja Jerusalemin asukkaiden ylle armon hengen ja anoo armoa, niin että kun he katsovat Häneen, jonka he ovat lävistäneet, he surevat Häntä, niin kuin surevat ainoaa lasta ja itkevät katkerasti Häntä, niin kuin itkee esikoista (Sak. 12:10).
Maan parantaminen
Pysähdytään hetkeksi miettimään. Jos maan parantaminen on Jumalan teko vastauksena kansan katumukseen, mutta syntien anteeksiannon perusta ei ole enää härkien tai vuohien veren kautta (Hepr. 10:1-4), vaan Jeesuksen sovitusuhrin kautta (Hepr. 9:12-14), niin kunnes Israel hyväksyy Messiaansa, se herättää kysymyksen: kuinka heidän maansa voidaan parantaa? Lisäksi, jos Raamattu osoittaa, että Israelin pelastus odottaa Herran päivää, tarkoittaako se, että heidän maansa pysyy kiistan alaisena, kunnes Jeesus palaa? Uskon niin. Eikö meillä siis ole toivoa Lähi-idän rauhasta? Ei ainakaan. Meidän tulee todellakin rukoilla rauhaa Jerusalemille (Ps. 122:6-9). Viime kädessä vastaus noihin rukouksiin löytyy vain Hänestä, joka on Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:6). Mutta rauha tulee monissa muodoissa ja on saavutettavissa jollain tasolla, kun kaikki osapuolet ovat halukkaita etsimään sitä.
Johtopäätös ja katse eteenpäin
Yhteenvetona olen kehittänyt käsityksen, että maan ennalleen asettaminen on mahdollista vain Israelin ja Jumalan välisen suhteen palauttamisen kautta, ja tuon suhteen perusta on Hänen Poikansa, heidän Messiaansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Periaate tässä on yksinkertainen: ensin suhde, sitten palauttaminen. Tämä pätee sekä yksilö- että yritystasolla. Henkilökohtaisen suhteen kautta Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana elämämme palautuu orjuudesta poikauteen, pimeydestä valoon, kuolemasta elämään. Yritystasolla kansakunnalla on myös suhde Jumalaan. Hän pysyy suvereenina kaikkiin kansoihin nähden ja pitää jokaista tilivelvollisena (Ap. t. 17:26-31). Näin Jeremia kirjoitti koskien Jumalan suhdetta kansoihin:
”Jos minä hetkenä hyvänsä ilmoitan, että jokin kansakunta tai valtakunta on revittävä juuriltaan, revittävä alas ja tuhottava, ja jos varoittamani kansakunta katuu pahuuttaan, niin minä hellitän enkä aiheuta sille suunnittelemaani katastrofia. Ja jos jonain toisena ajankohtana ilmoitan, että kansakunta tai valtakunta on rakennettava ja istutettava, ja jos se tekee pahaa silmissäni eikä tottele minua, niin harkitsen uudelleen sitä hyvää, mitä olin aikonut tehdä sen hyväksi.” – Jeremia 18:7-10
Kaikki, mitä Jumala tekee, on ylimitoitettu vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden laillisten protokollien kautta. Hän on liittoja tekevä ja liittonsa pitävä Jumala. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptistä, Hän solmi avioliittosopimuksen sen kanssa Siinain vuorella. Mooseksen liitto virallisti heidän suhteensa perustan ja sisälsi ehdot Aabrahamille luvatun maan miehittämiselle. Lisäksi se sisälsi lupauksia palauttamisesta ja paluusta kotimaahansa, jos heidät karkotetaan liittovelvoitteidensa laiminlyönnin vuoksi.
Jumalan lupausten toteutuminen riippuu liitosta, jossa nuo lupaukset annetaan.
Ensi kerralla tutkimme tarkemmin sekä Vanhan että Uuden liiton seurauksia, kun ne liittyvät suoraan myrskyisiin vihollisuuksiin Israelissa ja Palestiinassa. Tämä johtuu siitä, että Lähi-idän konfliktin monimutkainen dynamiikka on syvästi kietoutunut profeetallisiin ja liittoihin liittyviin teemoihin, jotka juurtuvat Raamattuun. Lupaus maasta ja ennalleen asettamisesta liittyy suoraan Israelin hengelliseen paluuseen Jumalan luo ja Jeesuksen hyväksymiseen Messiaana. Vaikka nykyinen geopoliittinen maisema on täynnä jännitteitä ja monimutkaisuutta, Raamatun kertomus tarjoaa toiveikkaan näkökulman. Palautus ja rauha löytyvät viime kädessä Jumalan lupausten täyttymisestä, keskittyen suhteeseen Hänen kanssaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun käsittelemme näitä syvällisiä kysymyksiä, pysykäämme Raamatun ohjaamina ja pyrkikäämme ymmärtämään syvempiä hengellisiä totuuksia, jotka ohjaavat näkökulmaamme ja toimintaamme. Loppujen lopuksi todellinen ja kestävä rauha alueelle ja maailmalle saavutetaan toteuttamalla Jumalan lunastussuunnitelma, joka ylittää kaikki inhimilliset konfliktit ja jakautumisen.
