Profeetan roolin tutkiminen nykyaikana
Tässä uudessa sarjassa tunnen olevani pakotettu tarjoamaan hyvin perustellun ja raamatullisesti puolustettavan apologetiikan profeettojen roolista nykyaikana. Kuten muidenkin haastavien oppien kohdalla, joita olen tutkinut ja opettanut vuosien varrella, lähestykäämme tätä aihetta nöyrästi, jättäen syrjään ennakkoluulot ja ennakkoluulot, kun etsimme kattavaa ymmärrystä Raamatun kautta. Profeettojen rooli nykyään ymmärretään usein väärin, heikennetään tai jopa hylätään – laiminlyönti, joka soveltuu merkittävästi paitsi kirkkoon myös niihin kansoihin ja alueisiin, joihin profeettoja kutsutaan. Tämä on laaja ja hyvin dokumentoitu aihe, josta on jo kirjoitettu monia kirjoja. Tarkoitukseni ei siis ole lisätä keskusteluun uutta osaa, vaan tarjota ytimekäs, Raamatun sisältämä tutkimus profeetallisesta virasta, keskittyen Call2Comen ainutlaatuiseen asemaan ja ymmärrykseen. Profeetallisessa kutsumuksessa juurtuneena palvelutyönä (samalla kun työskentelemme apostolisen kumppanuuden sisällyttämiseksi), toivomme, että tämä opetus tuo lisää selkeyttä ja ymmärrystä tähän arvoitukselliseen mutta elintärkeään rooliin. Call2Come-mandaatti perustuu kolmeen profeetalliseen perusperiaatteeseen: 1) ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule'”, 2) morsian on tullut täysi-ikäiseksi ja 3) kansakunnan morsiamen ennalleen asettaminen. Nämä periaatteet korostavat profeetallisen ja morsiamen valmistautumisen välistä olennaista yhteyttä Herran paluuseen, mikä kehystää suurta osaa tämän sarjan keskustelusta.
Herran ja Hänen profeettojensa välinen suhde Raamatussa tarjoaa syvällisen ja elävän näkemyksen jumalallisen viestinnän dynamiikasta. Vanha testamentti paljastaa rikkaan kuvakudoksen kohtaamisia, jotka osoittavat kumppanuuden taivaan ja ihmisastioiden välillä, joiden kautta Herran neuvo toimitettiin. Kuten tulemme näkemään, uskon, että nämä kohtaamiset eivät olleet vain historiallisia, vaan perustavanlaatuisia profeetallisen viran ymmärtämisessä tänä päivänä. Ne osoittavat, kuinka Herra päätti ilmoittaa tahtonsa, vapauttaa voimansa ja ohjata kansaansa profeettojen kautta, jotka palvelivat Hänen puhemiehiään.
Yksi silmiinpistävimmistä esimerkeistä on Jesajan valtaistuinsalin kohtaaminen (Jesaja 6:1-8), jossa profeetta löysi itsensä seisomasta Kaikkivaltiaan majesteetin edessä. Serafit huusivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä Hänen kirkkauttaan!” (jae 3), ja Jesajan vastaus oli kunnioitusta, nöyryyttä ja pyhiytynyttä: ”Tässä minä olen! Lähetä minut” (jae 8). Tämä hetki on esimerkki jumalallisen toimeksiannon syvällisestä ja muuttavasta luonteesta, jossa profeetan kutsumus sinetöidään suoralla kohtaamisella Jumalan pyhyyden kanssa.
Jeremian kutsumus havainnollistaa edelleen tätä syvää läheisyyttä, neuvoja ja tehtävää, jotka luonnehtivat Herran suhdetta profeettoihinsa. Ennen Jeremian syntymää Herra paljasti suvereenin tarkoituksensa: ”Ennen kuin muovasin sinut kohdussa, tunsin sinut; ennen syntymääsi pyhitin sinut; Minä asetin sinut kansojen profeetaksi” (Jer. 1:5). Tämä lausunto korostaa Jumalan kutsumuksen henkilökohtaista ja intiimiä luonnetta, joka perustuu ennalta tietämiseen ja jumalalliseen aikomukseen. Jeremia vastasi aluksi epäröiden, julistaen olevansa liian nuori ja epäpätevä puhumaan (Jer. 1:6). Silti Herra vakuutti hänelle läheisellä lupauksella läsnäolostaan ja voimaannuttamisestaan: ”Älä pelkää heidän kasvojaan, sillä minä olen sinun kanssasi pelastaakseni sinut” (Jer. 1:8). Toimeksianto sinetöitiin, kun Herra kosketti Jeremian suuta ja sanoi: ”Katso, minä olen pannut sanani sinun suuhusi” (Jer. 1:9). Tämä teko symboloi jumalallisen neuvon ja auktoriteetin siirtämistä, ja se antoi Jeremialle valmiudet julistaa Jumalan tuomiota ja ennalleen asettamista kansoille ja valtakunnille. Jeremian profeetallista palvelutyötä leimasi syvä läheisyys ja kumppanuus Jumalan kanssa, joka jakoi salaisuutensa (sôd) profeetan kanssa, ja horjumaton tehtävä puhua haastavia totuuksia suuresta vastustuksesta huolimatta.
Lisäksi Hesekielin kutsumus osoittaa elävästi myös läheisyyden, neuvojen ja tehtävän voimakkaan risteyksen profeetan elämässä. Hesekielin luvussa 1 profeetta siirtyy näkyyn Jumalan kirkkaudesta, jota kuvataan kunnioitusta herättävillä kuvilla tulisista pyöristä ja jumalallisen valtaistuimen säteilystä. Tämä kohtaaminen korostaa Hesekielin kutsumuksen intiimiä luonnetta, kun hänet tuodaan Herran pyhään läsnäoloon todistamaan Hänen majesteettiaan. Häkeltyneenä Hesekiel lankesi kasvot alaspäin palvonnassa, mikä heijasti hänen läheisyyttään jumalalliseen pyhyyteen (Hesekiel 1:28). Hesekielin luvussa 2 Herra puhui hänelle suoraan puhutellen häntä ”ihmisen pojaksi” ja valtuuttaen hänet kapinalliseen Israelin huoneeseen: ”Minä lähetän teidät heidän luokseen, ja te sanotte heille: ’Näin sanoo Herra, Herra'” (Hesekiel 2:4). Herran sanat antoivat neuvoja ja valtuuksia ja antoivat Hesekielille valmiudet edessä olevaan vaikeaan tehtävään. Hesekielin luvussa 3 hänen tehtävänsä vahvistuu, kun Herra neuvoo häntä syömään käärön, joka on täynnä valitus-, suru- ja surusanoja, jotka symboloivat Jumalan neuvojen sisäistämistä (Hesekiel 3:1-3). Tämä Sanan kuluttaminen ei ainoastaan ravinnut Hesekieliä hengellisesti, vaan valmisti häntä toimittamaan sen uskollisesti. Intiimi kohtaaminen, jumalalliset neuvot ja selkeä tehtävä määrittelivät Hesekielin profeetallisen palvelutyön, jonka ansiosta hän pystyi todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja armosta poikkeuksellisena ja haastavana aikana.
Aamos 3:7:ssä sanotaan: ”Totisesti Herra Jumala ei tee mitään, ellei hän paljasta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.” Sana ”salaisuus” tässä jakeessa on heprealainen termi sôd (Strongin H5475), joka välittää ajatuksen intiimistä neuvonpidosta, läheisestä harkinnasta, joka muistuttaa jumalallista kokousta tai konsultaatiota. Tämä sana korostaa Jumalan ja profeettojensa välisen kommunikoinnin luonnetta – ei kaukaisina ohjeina, vaan läheisyydestä syntyneinä jaettuina luottamuksena. Samaa sanaa, sôd, käytetään Jeremia 23:22:ssa: ”Mutta jos he olisivat pysyneet minun neuvossani (sôd) ja antaneet kansani kuulla minun sanani, niin he olisivat kääntäneet heidät pois pahalta tieltä ja tekojensa pahuudesta.” Tässä Herra nuhtelee vääriä profeettoja, jotka eivät pysy Hänen neuvoissaan. Aidot profeetat ovat niitä, jotka astuvat Herran läsnäolon salaiseen paikkaan vastaanottaen ja välittäen tarkasti Hänen Sanaansa. Tämä suhde ei ole mekaaninen, vaan syvästi suhteellinen, ja se vaatii profeettaa mukautumaan Jumalan sydämeen ja tahtoon.
Kaikissa näissä kohdissa painotettiin Herran neuvossa seisomista, mikä ei merkinnyt vain Hänen Sanansa kuulemista, vaan myös sen muuttamaa. Profeetta ei siis ollut vain passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja jumalallis-inhimilliseen kumppanuuteen. Heille uskottiin vapauttaa sanoja, jotka kantoivat nuolien tarkkuutta ja lävistivät sekä näkyviä että näkymättömiä maailmoja. Ja aivan kuten Herra lupasi Jeremialle, Hän valvoi Sanaansa täyttääkseen sen. Jeremia 1:12
Herää luonnollisesti kysymyksiä: Tapahtuuko tällaisia kohtaamisia vielä nykyäänkin? Onko profeettoja olemassa nykyaikana? Onko Herran ja Hänen profeettojensa väliselle suhteelle nykyään ominaista sama läheisyys ja ilmoitus kuin Vanhassa testamentissa? Onko mikään muuttunut perusteellisesti? Onko vielä olemassa taivaallista neuvostoa, johon profeettoja kutsutaan?
Kun pohdimme näitä kysymyksiä, voisimme kysyä, onko Herra muuttanut tapaa, jolla Hän kutsuu meitä tekemään yhteistyötä Hänen tarkoitustensa kanssa. On selvää, että siitä lähtien, kun Kristus antoi tehtävän Matteuksen 16:13-20:ssä, kirkolle on annettu hallitusvalta käyttää Valtakunnan tuomiovaltaa maan päällä. Nämä jakeet eivät kuitenkaan vahvista eivätkä kumoa profeettojen toimintaa taivaallisessa neuvostossa. Joten mistä voimme etsiä vastauksia? Onko olemassa muita Raamatun kohtia, jotka kutovat ymmärryksen kudelman ja tarjoavat selkeyttä näihin asioihin?
Uskon, että niitä on – ja ennen kuin lopetamme tämän sarjan ensimmäisen osan, esitän yhden tässä harkittavaksi.
Malakia 3:6a NKJV julistaa: ”Sillä minä olen Herra, minä en muutu.” Tämä syvällinen lausunto korostaa sitä, mitä tutkijat kutsuvat Jumalan muuttumattomaksi luonteeksi – Hänen ikuiseksi johdonmukaisuudekseen luonteessaan ja olemuksessaan. Vaikka jotkut väittävät, että tämä muuttumattomuus ulottuu yksinomaan Jumalan luontoon, toiset väittävät, että se sisältää Hänen tiensä. Todellakin, vaikka Jumalan teot ovat usein uusia, reagoivia tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteisiin, Hänen tiensä pysyvät muuttumattomina, sillä ne kumpuavat Hänen luonteensa pysyvyydestä.
Jos tämä lähtökohta pitää paikkansa – että Jumalan tiet ovat johdonmukaisia, koska ne heijastavat sitä, kuka Hän on – silloin profeetallisten kutsujen dynamiikka ja niiden edustama jumalallisen ja inhimillisen kumppanuuden dynamiikka on yhtä ajankohtainen tänään kuin Raamatussa. Vanhassa testamentissa näemme, että profeetat kutsuttiin Herran sôdiin, Hänen intiimiin neuvoonsa, jossa näkyvät ja näkymättömät maailmat yhtyivät ja jossa Jumalan sydän ja tarkoitukset paljastettiin ja vapautettiin. Profeetan rooli ei ollut vain ennustaa tapahtumia, vaan toimia siltana näiden maailmojen välillä, ilmaisten Jumalan sydämen ja Sanan ihmisten korviin ja sydämiin. Tämä argumentti asettaa profeetan nykyajan roolin tiukasti Jumalan muuttumattomien tapojen kehykseen. Hänen neuvoonsa kutsuttujen yksilöiden välttämättömyys seisoa Hänen läsnäolossaan ja ottaa vastaan Hänen Sanansa julistettavaksi kansoille on edelleen välttämätöntä. Tämän kestävän kumppanuuden kautta profeetat toimivat jumalallisen ilmoituksen kanavina, jotka yhdistävät taivaan ja maan ja antavat kirkolle voiman täyttää Valtakunnan tehtävänsä.
Myöhemmin tässä sarjassa tutkimme tarkemmin, kuinka sekä Vanha että Uusi testamentti tarjoavat vankan vahvistuksen tämän päivän profeetoille, ei vain Herran neuvostossa, vaan myös heidän perustavanlaatuisessa roolissaan seurakunnassa apostolisen kumppanuuden kanssa.
”Jumala teki tiensä tunnetuksi Moosekselle, tekonsa Israelin lapsille.” – Psalmi 103:7 NKJV
