Profeetan roolin tutkiminen nykyaikana
Tässä sarjassa meidän tehtävänämme on määrittää, jatkuuko profeettojen rooli, kuten Vanhassa testamentissa esitetään, nykyaikaan. Jos on, onko rooli muuttunut millään tavalla ja miten? Etsiessämme vastaustamme aloitimme pohtimalla, onko Herra itse muuttunut siinä, miten Hän kommunikoi ihmisten kanssa. Malakia 3:6 julistaa: ”Sillä minä olen Herra, minä en muutu” (NKJV). Tässä varhaisessa vaiheessa olen tehnyt vain ehdollisen olettamuksen: jos Jumalan muuttumattomuus (Hänen muuttumaton luontonsa) sisältää Hänen tiensä, silloin voimme perustellusti olettaa, että jumalallis-inhimillisen kumppanuuden läheinen dynamiikka, josta esimerkkinä on profeetallinen virka, on yhtä tärkeä tänä päivänä kuin se oli Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja kaikkien Vanhan testamentin profeettojen päivinä. Emme kuitenkaan voi nojata pelkästään tähän väitteeseen, ja minun velvollisuuteni on kehittää tätä päättelyä edelleen vankemman argumentin esittämiseksi. Esimerkiksi Heprealaiskirjeen alkujakeet osoittavat kehitystä siinä, miten Jumala kommunikoi kanssamme. Kuuntele, mitä kirjoittaja julistaa:
”Jumala, joka eri aikoina ja eri tavoin puhui menneinä aikoina isille profeettojen kautta, on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Poikansa kautta, jonka hän on asettanut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös teki maailmat” Heprealaiskirje 1:1-2, NKJV.
Ensimmäinen havainto, jonka voimme tehdä tästä kohdasta, on se, että Jumala puhuu. Jumala on viestijä joko profeettojen tai Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Johannes aloittaa evankeliuminsa toteamalla:
”(1) Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. … (14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, ja me näimme Hänen kirkkautensa, kirkkauden kuin Isän ainosyntyisen, täynnä armoa ja totuutta” Joh. 1:1, 14, NKJV.
Jeesus on Isän ilmoitus maailmalle siitä, kuka Hän on. Kuten Heprealaiskirje jatkaa:
”(3) Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa tarkka esitys, joka tukee kaikkea voimallisella sanallaan. Puhdistettuaan synnit hän istuutui Majesteetin oikealle puolelle taivaassa” Hepr. 1:3, NIV.
Näistä pyhien kirjoitusten kohdista jotkut päättelevät, että profeettojen rooli päättyi Kristukseen. Heidän argumenttinsa nojaa usein kolmeen kohtaan: (1) Heprealaiskirje vertaa sitä, miten Jumala puhui menneisyydessä profeettojen kautta, siihen, miten Hän puhuu nyt Poikansa kautta. (2) ”Lihaksi tulleena Sanana” (Joh. 1:14) ja lain ja profeettojen täyttymyksenä (Matt. 5:17) Jeesus nähdään Jumalan täydellisenä ja täydellisenä ilmestyksenä. (3) He korostavat Raamatun riittävyyttä sisältämään täyden ja lopullisen ilmoituksen Jumalasta, väittäen, että profeetallinen palvelutyö oli valmistavaa eikä sitä enää tarvita nyt, kun Kristus on tullut.
Vaikka tämä tulkinta saattaa tuntua uskottavalta ensi silmäyksellä, on huomattava, että Heprealaiskirje 1:1-2 ei nimenomaisesti sano, että Jeesus olisi korvannut profeetat, vain että tätä kirjoitettaessa Jumala puhui suoraan Poikansa kautta. Terve eksegeesi edellyttää, että tulkitsemme Raamattua Raamatun avulla. Siksi meidän olisi hyvä viitata tähän tekstiin muihin teksteihin saadaksemme laajemman näkökulman. Tässä suhteessa Jeesuksen omat opetukset profeettojen jatkuvasta roolista ovat korvaamattomia:
”Joka ottaa vastaan profeetan profeetan nimessä, saa profeetan palkan” Matt. 10:41, NKJV.
”Sen tähden minä lähetän teille profeettoja, viisaita miehiä ja kirjanoppineita: toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toiset ruoskivatte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin” Matt. 23:34, NKJV.
”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisimmässään he ovat ahneita susia. Te tunnette heidät heidän hedelmistään” Matteus 7:15-16, NKJV.
”Silloin monet väärät profeetat nousevat ja eksyttävät monia” Matteus 24:11, NKJV.
Nämä raamatunkohdat vahvistavat Herran omin sanoin profeettojen jatkuvan olemassaolon ja väärien puhujien samanaikaisen nousun, mikä edellyttää erottelukykyä kirkossa. Tämä jatkuva erottelukyvyn tarve merkitsee sitä, että todellinen profeetallinen palvelutyö pysyy aktiivisena. Jeesus vahvisti profeettojen jatkuvan laillisuuden, ja Raamatun laajempi todistus tukee tätä johtopäätöstä.
Totuus, joka on kietoutunut läpi Raamatun, on, että profetia on aina ollut todistus Jeesuksesta. Ei vain todistus Hänestä, vaan arvovaltainen ja ilmoittava Jumalan Sana Häneltä. Kuten Pietari kirjoittaa:
”Mitä tulee tähän pelastukseen, profeetat, jotka puhuivat armosta, joka oli tuleva teille, tutkivat tarkasti ja mitä suurimmalla huolella, yrittäen saada selville sen ajan ja olosuhteet, joihin Kristuksen Henki heissä osoitti, kun Hän ennusti Messiaan kärsimykset ja siitä seuraavat kirkkaudet” 1 Piet 1:10-11, Niv.
Se oli Kristuksen Henki, joka puhui Vanhan testamentin profeettojen kautta ja paljasti Jumalan rangaistuksen ja lunastuksen tarkoitukset kansoille ja kansoille. Heidän sanomansa kantoi jumalallisen auktoriteetin painoarvoa, ei heidän omina sanoinaan, vaan Jumalan valtaistuimen julistuksina. Olipa kyse sitten Israelille, pakanakansojen varoittamisesta tai tulevan Messiaan julistamisesta, profeetallinen sana on aina ollut luonteeltaan hallinnollinen – julistus Jumalan suvereenista hallinnosta koko luomakuntaan Hänen Sanansa kautta, joka on Kristus.
Kun Jeesus tuli, Hän ruumiillistaa tämän profeetallisen palvelutyön perimmäisenä profeettana, lihaksi tulleena Sanana. Hänen maallinen palvelutyönsä ei ollut erillään aikaisemmista profeetallisista äänistä, vaan niiden huipentuma. Jokaisella Hänen lausumallaan sanalla oli auktoriteetti, ja se paljasti Isän sydämen ja tahdon täydellisen selkeästi. Kuitenkin Jeesus teki selväksi, että Hänellä oli vielä paljon sanottavaa ja lupasi, että Totuuden Henki jatkaisi profeetallista palvelutyötään:
”Minulla on vielä paljon sanottavaa sinulle, mutta et voi sietää niitä nyt. Mutta kun Hän, totuuden Henki, on tullut, Hän johdattaa sinut kaikkeen totuuteen; sillä hän ei puhu omasta auktoriteetistaan, vaan mitä hän kuulee, sen hän puhuu; ja Hän kertoo teille tulevaa. Hän kirkastaa minua, sillä hän ottaa sen, mikä on minun, ja julistaa sen sinulle” Joh. 16:12-14, NKJV.
Pyhän Hengen tehtävä ei ole tuoda uutta sanomaa, vaan ottaa se, mikä kuuluu Kristukselle, ja tehdä se tunnetuksi. Tämä varmistaa, että kaikki profetiat, olivatpa ne sitten Vanhassa testamentissa, Kristuksen palvelutyön kautta tai Hengen kautta tänä aikana, keskittyvät todistukseen Jeesuksesta Jumalan hallittavana sanana. Ilmestys vahvistaa tämän ymmärryksen:
”Palvo Jumalaa! Sillä todistus Jeesuksesta on profetian henki” Ilmestyskirja 19:10, NKJV.
Jeesuksen todistuksella on oikeudellinen merkitys, kuten oikeussalissa Jumalan valtaistuimen edessä (ks. edellinen Quickbites 23–27). Profeetat, jotka ovat Kristuksen Hengen voimalla, puhuvat Hänen todistustaan tässä oikeudellisessa kontekstissa ja julistavat Hänen Sanaansa sekä kansoille että kirkolle. Tämä ei ole profetian lahjan tehtävä seurakunnassa, jonka Paavali kuvailee olevan rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi (1 Kor. 14:3). Sen sijaan tämä on profeettojen hallitustehtävä, jotka puhuvat todistuksen Jeesuksesta ja paljastavat meille Jumalan sydämen ja mielen.
Uskon, että Kristuksen Henki puhuu edelleen tänä päivänä profeettojensa kautta, kuten Hän on aina tehnyt. Jumalan muuttumaton luonne varmistaa, että profeetallisen viran dynamiikka pysyy johdonmukaisena, vaikka konteksti muuttuu uuden liiton aikana. Kun Herran päivä lähestyy jatkuvasti, tämä nykyajan profeettojen rooli on edelleen elintärkeä morsiamelle. Ilman profeetallista ääntä, joka johdattaa tietä kadotetun maailman mahtavan pimeyden läpi, morsian ei löydä juurikaan lohtua nykyisen olosuhteensa tuttuudesta.
Enemmän kuin mikään muu virka, se on profeetallinen voitelu, joka valaisee edessä olevaa näkymätöntä polkua ja leikkaa hengellisen polun paatuneen, epäuskoisen maailman graniitin läpi. Profeetallinen ääni toimii majakkana, joka kutsuu Morsianta heräämään ja valmistautumaan sulhasen tulemiseen. Se haastaa kirkon mukautumaan taivaan agendaan ja kehottaa parannukseen, pyhyyteen ja läheisyyteen Jumalan kanssa. Aito profeetallinen voitelu on enemmän kuin ennustamista, vaan se paljastaa Jumalan sydämen ja tahdon nykyisyydessä, sytyttäen uskon, toivon ja rohkeuden nousta. Se tunkeutuu moraalisen relativismin ja hengellisen apatian kyllästämän kulttuurin melun läpi ja muistuttaa morsianta hänen jumalallisesta kutsumuksestaan ja identiteetistään. Tänä historian tuntina profeetallinen ääni seisoo pelastusrenkaana, joka ohjaa kirkkoa kartoittamattomilla vesillä. Se antaa hänelle valmiudet navigoida langenneen maailman monimutkaisissa asioissa ja pysyä lujana tehtävässään edistää valtakuntaa. Aivan kuten Elia kohtasi Baalin profeetat ja Johannes Kastaja valmisti tietä Kristuksen ensimmäiselle tulemukselle, nykyajan profeettojen tehtävänä on haastaa epäjumalanpalvelus, kutsua parannukseen ja julistaa Kuninkaan paluuta. Morsiamella ei ole varaa sivuuttaa tai aliarvioida aitoa profeetallista ääntä näinä vaarallisina aikoina. Se merkitsisi sen ohjauksen, rohkaisun ja varoitusten menettämistä, joita tarvitaan pysyäkseen tahrattomana maailmasta ja valmiina Sulhasen paluuseen. Kristuksen Henki, joka puhuu profeettojensa kautta, pysyy kompassina, jonka avulla morsian voi erottaa kurssinsa, mikä tekee hänelle mahdolliseksi tehdä yhteistyötä taivaan kanssa valmistaen tietä Herran pikaiselle paluulle.
Ennen kuin lopetan, minun on huomautettava, että tarkoitukseni ei ole nostaa profeettaa apostolin, pastorin, opettajan tai evankelistan yläpuolelle, vaan ainoastaan erottaa ero ja luoda oppimisen tila, jossa profeetallinen palvelutyö sijaitsee. Tietenkin Herra puhuu meille kaikille, ilmoitus Jumalalta ei ole yksin profeettojen valtakunta, vaan se on kaikkien Jumalan lasten ulottuvilla. Kuitenkin profeetta on se, joka enemmän kuin kukaan muu on valtuutettu puhumaan. Itse sana profeetta on profetoitus (G4396) ja tarkoittaa ”puhua” ja tulee samasta juuresta kuin ”paljastaa”, ”tehdä tunnetuksi” tai ”ilmoittaa”. Se välittää ymmärryksen siitä, että profeetta on ”se, jonka kautta Jumala puhuu”.
Ensi kerralla käännymme Malakiaan ja Johannes Kastajan palvelutyöhön, kun määrittelemme profeettojen roolia tänä päivänä.
”(5) Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran suuri ja pelottava päivä. (6) Ja hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tule ja lyö maata kirouksella.” – Malakia 4:5-6 NKJV
